Kolumni: Oppia ikä kaikki, mutta jollain se täytyisi todistaa

Asevelvollisuusjärjestelmämme on toiminut jo vuosikymmeniä samalla perusperiaatteella. Miehet menevät suorittamaan joko aseellisen, aseettoman tai siviilipalveluksen, tai kieltäytyvät palveluksesta kokonaan, jolloin seuraa rangaistus. Järjestelmän ilmeisiin tasa-arvo-ongelmiin tarjotaan aika ajoin ratkaisuksi milloin nykyisenkaltaisen palveluksen laajentamista koskemaan koko ikäluokkaa, milloin kansalaispalvelusta nykyjärjestelmän tilalle – osa taas kannattaa nykyisen järjestelmän säilyttämistä sellaisenaan. Riippumatta siitä, mihin leiriin sattuu kuulumaan, voi varmasti allekirjoittaa olevan tavoittelemisen arvoista tehdä nykymuotoisesta palveluksesta mahdollisimman mielekäs niille, jotka sen suorittavat.

Nimittäin, mikäli velvollisuutta ei olisi, vaan palvelukseen hakeuduttaisiin vapaaehtoisesti, olisiko meillä tarpeeksi hakijoita täyttämään kotiutuneiden saappaat? Todennäköisesti ei, sillä intin tai sivarin aloittava saattaa mieltää sen edelleen usein pakkopullaksi – hukatuksi ajaksi, joka ei vie häntä eteenpäin valitsemallaan tiellä. Mikäli palveluksen suorittaminen nähtäisiin entistä vahvemmin panostuksena tulevaisuuteen, olisi asetelma tyystin toisenlainen. Tämän kauniin ajatuksen realisoiminen vaatii, että asevelvollisuuden suorittaminen nivotaan tiiviimmäksi osaksi ihmisen oppimispolkua, ja että ympäröivä yhteiskunta huomioi palveluksen aikana hankitun osaamisen.

Oivana esimerkkinä osaamisen tunnistamisesta toimikoon Vaasan yliopistossa käynnistetty inttiväylä. Yliopistolla huomattiin Koulutus 2020-hankkeen myötä päivitetyn johtajakoulutuksen yhteneväisyydet yliopiston tarjoamaan oppiin, ja koulutusyhteistyötä alettiin valmistella Porin prikaatin kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena syntyi varsin ripeästi järjestelmä, jossa yleensä noin 60 opintopisteen laajuisista avoimen väylän opinnoista kolmannes voidaan korvata varusmiesaikana suoritetulla uusimuotoisella johtamiskoulutuksella. Mikäli tämä on mahdollista, mikäpä estäisi esimerkiksi pioneeria hyväksilukemasta räjähdetietämystään rakennusmestarin tutkintoon? Tai viestimiestä suorittamasta palveluksen lomassa tietoliikenteen perusteita?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on jo vuonna 2012 tutkinut varusmiespalveluksen vaikutuksia koulutukseen ja työelämään, ja todennut menestyksekkäästi suoritetun palveluksen povaavan korkeampaa koulutusta, työllistymistä sekä palkkaa. Ja kukapa alokas ei olisi kuullut puhetta siitä, miten ”kun nyt suoritat intin hyvin, niin tulevaisuuden työnantajasikin sitten tykkäävät”. Tehtävämme yhteiskuntana on pukea tämä sanahelinä numeeriseen muotoon, ja antaa palveluksensa päättävälle nuorelle parhaat mahdolliset eväät edessä aukeavalle polulle.

Jaber McBreen
Kirjoittaja on Varusmiesliiton entinen varapuheenjohtaja ja opiskelija Vaasan yliopistossa