Laki naisten vapaaehtoisesta asepalvelusta tuli voimaan kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Käytännön järjestelyt ovat pysyneet tähän päivään asti lähestulkoon samanlaisina, mutta keskustelua tasa-arvoa edistävistä muutoksista käydään kiivaasti. Kokeillaanko 25. vuoden kunniaksi mahdollisesti yhteistupia?

Suunnitelma ja lakiesitys naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta laadittiin Elisabeth Rehnin toimiessa Suomen puolustusministerinä kaudella 1990–1994. Huhtikuussa 1995 tuli voimaan laki, jonka mukaan 18–29-vuotiaat naiset voivat hakeutua varusmiespalvelukseen vapaaehtoisesti. Hakemisen ehtona on säilynyt tähän päivään asti iän ja Suomen kansalaisuuden lisäksi hyvä terveydentila niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ensimmäisenä yhteensä vuotena 793 henkilöä. Vähiten hakijoita oli vuonna 2006, kun 430 naista postitti paperit aluetoimistoihin ympäri Suomea. Haku päättyy vuosittain maaliskuun ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen aluetoimistot järjestävät naisille miesten kutsuntoja vastaavat valintatilaisuudet.

Hakijoita on ollut muutamina viime vuosina ennätyksellisen paljon. Kaikkein kovin piikki oli vuonna 2018, kun yhteensä 1 516 naista täyttyi hakemuksen palvelukseen pääsemisestä. Tuhannen hakijan raja on mennyt rikki ainoastaan viime ja sitä edellisenä vuonna. Puolustusvoimat on ilmaissut tyytyväisyytensä asiaan, ja kertonut olevan tapana sijoittaa naiset seuraavaan kolmeen saapumiserään.

Varusmiespalveluksen sisältö ja vaatimukset ovat kaikille samat sukupuolesta huolimatta. Naisilla ja miehillä on siis esimerkiksi täysin yhtäläinen mahdollisuus päästä johtajakoulutukseen sekä myöhemmin sotilasuralle. Tehtäviin määrätään henkilökohtaisen soveltuvuuden ja osaamisen perusteella. Kasvaneista hakijamääristä huolimatta Puolustusvoimien mukaan kaikki palvelukseen hakeneet palveluskelpoiset naiset on saatu sijoitettua joukko-osastoihin ympäri maata vailla mittavia erityisjärjestelyjä. Yhteiskunnassa käydään tänä päivänä kuitenkin aktiivisesti keskustelua siitä, miten palveluksesta voitaisiin muokata entistä tasa-arvoisempi. Esille on nostettu ehdotus esimerkiksi yhteistupien kokeilusta, mutta asiassa menetellään puolustusministeriön ohjaksissa.

Kun naisten vapaaehtoinen asepalvelus tuli voimaan, puolustusministeriö antoi määräyksen erillistuvista. Ennen yhteistupiin siirtymistä on siis sekä muutettava tai kumottava kyseinen määräys sekä saatava istuvan puolustusministerin hyväksyntä asialle. Tämänhetkinen puolustusministeri Antti Kaikkonen on osoittanut tukensa kokeilulle. Puolustusvoimat näkee yhteisen asumisjärjestelyn mahdollisina hyötyinä tilankäytön optimoimisen, tiedonkulun helpottumisen sekä ryhmäkiinteyden parantumisen. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa kokeilua on jo suunniteltu. Käytännönjärjestelyt kuten sermien lisääminen tupiin yksityisyyden tehostamiseksi ovat kuitenkin vielä työn alla.

Vaikka naiset eivät ole Suomessa asevelvollisia, varusmiespalveluksessa yli 45 vuorokautta olleet naiset tulevat asevelvollisiksi vapaaehtoisesti. He kuuluvat palveluksen suoritettuaan siis reserviin miesten lailla. Asevelvollisuuslain alaisia ollaan sen vuoden loppuun asti, jolloin henkilö täyttää 60 vuotta.

Teksti ja kuva Saana Sjöblom-Hasselblatt

Mainos:

Varusmieslehden yhteistyökumppani: Oulun Yliopisto: Tetsaamisen lisäksi suomalaisista metsistä etsitään ratkaisua ihmiskunnan parantumattomiin sairauksiin. Kiinnostaisiko sinua armeijan jälkeen opiskelupaikka Oulun yliopistossa?