Vain yksi Ellinoora
Ellinooran Carrie-biisistä tuli listahitti viime vuonna. Musiikki on väline, jolla 22-vuotias laulaja-lauluntekijä jakaa omia tarinoitaan muille.

Aurinko paistaa kirkkaasti Helsingin Länsisatamassa. Kevät tuntuu olevan jo pitkällä, vaikka on vasta maaliskuun alku. Ellinoora Leikas, taiteilijanimeltään pelkkä Ellinoora, saapuu kuvaus- ja haastattelupaikalle muutaman minuutin myöhässä ja pahoittelee sitä kovasti.  

”Anteeksi kauheesti, että olen myöhässä. Sain vain yhden ohjeen haastattelua varten ja se oli, että ole ajoissa paikalla, enkä onnistunut edes siinä”, Ellinoora sanoo hymyillen.

Pahoittelut hyväksytty.  

Artistilla on ollut viime päivinä kiireistä: takana on koko viikonlopun mittainen keikkaputki, ja alkuviikko pitää käyttää lepäämiseen ja valmistautumiseen. Parin päivän päästä edessä on ensimmäinen keikka legendaarisella Tavastia-klubilla.

Tuuli puhaltaa kevyesti ja ilma tuntuu melko viileältä auringonpaisteesta huolimatta. Ellinoora toivoo, että valokuvaus hoidetaan mahdollisimman nopeasti, koska hän ei missään nimessä halua olla sairaana tulevalla keikalla. Ennen sisätiloihin siirtymistä on kuitenkin otettava vielä yksi kuva.

”Hei voitko ottaa vielä yhden kuvan mun puhelimella, jotta voin laittaa omaan someeni?” Ellinoora kysyy.

“En ole oikein vieläkään tottunut siihen, että täytyy olla esillä jatkuvasti myös somessa.”

Ellinooran tarina ammattimuusikoksi on hänen omien sanojensa mukaan tavallinen. Pienenä tyttönä vanhemmat veivät muskariin, peruskoulussa Ellinoora kävi musiikkiluokkaa ja jatkoi loogisesti musiikkilukioon, jossa ”bänditouhut” saivat uutta vauhtia ja keikkailukipinä vahvistui. Ensimmäisen levytyssopimuksensa hän allekirjoitti 17-vuotiaana.

Se ei enää ollut tavallista.  

”Olen onnellisessa asemassa, kun löysin harrastuksen kautta työn itselleni”, Ellinoora sanoo.  

Vaikka musiikki on aina ollut tärkeässä roolissa Ellinooran elämässä, nyt kaikki pyörii sen ympärillä.

Musiikin mukana on tullut myös julkisuus. Keikkaputkien väliin sovitaan haastatteluja ja sosiaalisessa mediassa ei enää voi olla vain itseään tai kavereitaan varten. Some-aktiivisuus on esiintyvälle taiteilijalle elinehto, koska se tuo näkyvyyttä, mutta samalla tulee asettaneeksi itsensä jatkuvan arvostelun kohteeksi.

Se on välillä rankkaa: julkisen ammatin suurin varjopuoli. Ellinooran mukaan arvostelu on kuitenkin hyväksyttävä.

Laulamisen lisäksi Ellinoora kirjoittaa omat kappaleensa ja osallistuu myös niiden säveltämiseen. Edes uransa alussa hän ei suostunut levy-yhtiön sätkynukeksi, vaan halusi vaikuttaa omaan musiikkiinsa. Inspiraatiota teksteille hän etsii omasta elämästään tai siitä, mitä lähipiirille on sattunut. Laulujen tarinat ovat helposti samaistuttavia, mikä saattaa olla yksi syy niiden suosioon.

Ellinooran kuunnelluin single on Sinkkuelämää-sarjan päähenkilön mukaan nimetty Carrie, joka kertoo rakkauden kaipuusta ja rakkauteen pettymisestä. Hän ei kuitenkaan tiedä, miksi juuri se single on ollut erityisen suosittu.

”Kai siinä on käsitelty epätoivoa ja sitä kaikkea, mitä rakkauteen kuuluu. Lisäksi yksinkertaisuus on kaunista, ja onhan se biisi tosi luomu ja siinä on tarttuva kertsi”, hän naurahtaa.

Ellinoora laulaa itselleen tärkeistä ja vaikeista asioista. Hän pukee rohkeasti sanoiksi asioita, jotka nuoret naiset tunnistavat, mutta eivät uskalla sanoa ääneen. “Nuori menestyjä / tiskillä pyys multa: / ‘Hei kulta oisko tulta?’ / Sanoin kysy joltain muulta. / Se vastaa: ‘Et näytä olevan / ihan perus ei heru.’ / Jos kutsut mua lutkaks, / mottaan sua / ja vietän yöni putkas.”

Ellinooran kappaleiden lyriikat tuntuvat aidoilta, ja esimerkiksi kirosanoja ei ole sensuroitu. Artisti kiroilee myös puhuessaan, mutta onko soveliasta kiroilla lauluissa?

Kevättalvella Sannin singlestä, Että mitähän vittua, nousi kohu. Keskustelua herätti, sopiiko kappale kaikkien nuorimpien fanien korville. Myös Ellinooralla on paljon nuoria kuuntelijoita, mutta hän uskoo ennen kaikkea taiteelliseen vapauteen.

”Suomalaiset on mielensäpahoittaja-yhteiskunta. Ihmiset tarttuvat helposti siihen, jos joku vähän keikuttaa venettä. Jos biisissä pitää sanoa vittu, sit se sanotaan.”

Ellinooran mielestä tekstien rustaaminen ja siihen liittyvät oivallukset ovatkin parasta musiikin teossa.

Mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi.

”Kun saa osan susta puristettua johonkin lauluun, ei sitä voi selittää. On mahtavaa herättää ihmisissä reaktioita.”

Ellinoora pitää tiukasti kiinni omista ideoistaan ja kappaleidensa sanoittamisesta. Se ei ole itsestään selvää, sillä levy-yhtiöt usein rajoittavat nuorten artistien valinnanvapautta.

 ”Suomalaiset on mielensäpahoittaja-yhteiskunta. Ihmiset tarttuvat helposti siihen, jos joku vähän keikuttaa venettä.”

Ellinooran tuorein single Leijonakuningas on herättänyt vahvoja tunteita fanien keskuudessa. Poppari kertoo saaneensa palautetta kuuntelijoiltaan, mikä on saanut melkein kyyneleet silmiin.  

”Jos joku kertoo sulle, että saa sun biisistä voimaa vaikeina hetkinä, kun vaikka läheinen on sairastunut, niin onhan se siistiä. Se laittaa pohtimaan elämän perusarvoja ja sitä, mikä onkaan tärkeetä.”

Ellinoora kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan kuunneltiin paljon Eppu Normaalia ja Leevi and the Leavingsia. Esikuvikseen Ellinoora luettelee kuitenkin liudan naisartisteja, kuten Aretha Franklinin, Amy Winehousen ja Paula Vesalan.  
”Olen aina ihaillut isoja naisääniä. Myös PMMP oli minulle tosi kova juttu aikoinaan. Lisäksi ihailen kaikkia ihmisiä, jotka huokuvat itsensä hyväksymistä.”  

Itsensä hyväksyminen voi olla välillä vaikeaa. Monet artistit ovat sanoneet, että musiikkibisnes on raakaa ja kilpailu menestyksestä todella kovaa. Kilpailua on tietysti kaikilla aloilla, mutta taiteilijat kohtaavat sen julkisesti.

Ellinooran mukaan kilpailun kanssa voi elää. Tai pikemmin on pakko oppia elämään, koska siltä ei voi välttyä.

Jatkuva kilpailu ja julkisen arvostelun kohteena oleminen voi luoda ulkopuolisia paineita, mutta Ellinooraan se ei vaikuta. Hän keskittyy omaan tekemiseensä.

”Tottakai toivon menestystä, että voin tehdä tätä hommaa. Mutta paineet asetan minä itse, ei kukaan muu”, hän sanoo.  

”Vaikeinta onkin oppia luottamaan itseensä, mutta onneksi pikkuhiljaa oppii nauttimaan myös onnistumisistaan. Artistina ei ole koskaan valmis, eikä mikään biisi ole täydellinen, mutta silti voi olla tyytyväinen suoritukseensa.”

Optimistinen asenne välittyy Ellinoorasta. Tulevaisuus ei pelota – paitsi ehkä Tavastian keikka – ja hän uskoo tekevänsä musiikkia ammattimaisesti vielä kymmenen vuoden kuluttua. Nyt Ellinoora odottaa tulevaa kesää ja festareita. Syksyllä julkaistaan myös artistin ensimmäinen levy, jota on tehty pitkään. Vaikka välillä on tuntunut siltä, että levy pitäisi saada jo ulos, Ellinoora jaksaa odottaa h-hetkeä.  

”Oikeestaan ihan sama milloin se julkastaan, kunhan se on helvetin hyvä.”  

Carrie-singlestä Ellinoora ansaitsi tuottajansa kanssa kultalevyt, mutta vasta levyn myötä artistin suosio hahmottuu paremmin. Kotimaisia artisteja on paljon ja samasta yleisöstä kilpailevat myös ulkomaiset tähdet. Silti vain harvasta tulee megatähti edes kansallisella tasolla, kansainvälisistä lavoista puhumattakaan. Uusia artisteja tulee ja menee, eikä kukaan tiedä, miksi jotkut kiinnostavat enemmän kuin toiset.

Ellinoora pohtii.

”Meillä Suomessa ihmisiä kiinnostaa tarinat, eikä meillä ole sellaista stara-kulttuuria kuten esimerkiksi Amerikassa. Meillä ei arvosteta laulajia, vaan tarinoita, joita laulajat kertovat”, hän sanoo.

Esimerkiksi muutama vuosi sitten lopettaneen, huippusuositun PMMP:n kappaleiden lyriikat ovat koskettavia ja rohkeita. Monet PMMP:n hitit kertovat vaikeista asioista, eivätkä niiden tarinat aina pääty onnellisesti. Samankaltaisia tragikoomisia elementtejä löytyy myös Gösta Sundqvistin sanoituksista, joita voi pitää lähes pyhäinjäännöksinä suomalaisessa musiikkihistoriassa. Leevi and the Leavings -yhtyeen keulakuva ei välittänyt parrasvaloista ja esiintyi vähän julkisuudessa, mutta hän oli taianomainen lyyrikko.

Ellinoora lienee siis oikeassa.


”Tottakai toivon menestystä, että voin tehdä tätä hommaa. Mutta paineet asetan minä itse, ei kukaan muu.”

Ellinoora puhuu paljon, eikä hänelle tarvitse esittää kuin tarkentavia kysymyksiä. Vaikka puhe rönsyilee niin, ettei Ellinoora muista edes hörppiä latteaan, häntä on mukava kuunnella. Hän vaikuttaa aidolta, on hyvin läsnä haastattelutilanteessa ja huokuu sopivaa nöyryyttä, vaikka iloitsee rehellisesti mahdollisuudestaan elää lapsuuden unelmaansa. Ellinoora saa tehdä rakastamaansa työtä jo nyt, vain 22-vuotiaana.

Arki ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa. Hän elää tavallisen nuoren aikuisen tavoin ja hänen elämässään on samanlaisia iloja ja murheita kuin muillakin. Helsingissä asuva Ellinoora kaipaa välillä takaisin kotiseudulleen Ouluun, jossa ovat perhe sekä laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Toisaalta hän kertoo viime vuosina oppineensa, että muutama hyvä ystävä riittää, kunhan heihin voi tukeutua milloin tahansa. Ei ihminen tarvitse ympärilleen valtavia verkostoja.  

Suomessa on paljon nuoria naisartisteja, joita media vertaa keskenään. Vertailu ärsyttää Ellinooraa, vaikka hän pitää sitä luonnollisena.  

”Välillä tuntuu, että media laittaa kaikki 90-luvulla syntyneet naisartistit samaan muottiin. Miksi laulajia ei kohdata yksilöinä?” hän kysyy.  

Vertailuun sortuu helposti, eikä ihme, sillä kotimaisten nuorten naisartistien kappaleet soivat radiossa ja täyttävät hittilistat. Spotifyn Suomen Top50 -listalla ovat Ellinooran lisäksi  muun muassa Sanni, Evelina, ja Ida Paul, jotka ovat kaikki syntyneet 1990-luvulla ja laulavat suomenkielistä musiiikkia, kuten myös Vilma Alina ja Tuuli. Tästä huolimatta artistit ja heidän musiikkinsa ovat erilaisia.

Ellinoora erottuu muista ainakin persoonallisella lauluäänellään. Hänen musiikkinsa on myös omaleimaista: levy-yhtiö Warner Music Finland kuvailee Ellinooran musiikkia aidoksi ja orgaaniseksi popiksi. Artisti itse lisää, että hänen musiikissaan on myös folk- ja soul-vivahteita.  

”Vaikka tällä hetkellä elektroninen pop-musiikki on kova juttu Suomessa, näyttää siltä, että oikeille soittimille ja orgaaniselle musalle on myös tilausta”, Ellinoora arvioi.  

Pelkkä musiikkityylillä erottuminen ei riitä. Tarvitaan jotain, mikä poikkeaa massasta.

”En tietenkään saisi sanoa näin, mutta mun mielestä on ihanaa, että ihmiset kuuntelee biisejä, joissa sanotaan jotain.”

Hiljaisuus.

”Ei ole toista mua”, Ellinoora lisää.

Teksti Rasmus Arikka
Kuvat Aku Siukosaari

 

 ”Välillä tuntuu, että media laittaa kaikki 90-luvulla syntyneet naisartistit samaan muottiin. Miksi laulajia ei kohdata yksilöinä?”

KUKA?
Ellinoora  
*22-vuotias laulaja-lauluntekijä, jonka tunnetuin hitti on Carrie.
*Julkaissut useita singlejä, levy tulee syksyllä.
*Kotoisin Oulusta, asuu nykyään Helsingissä.
*Kiinnitetty useille kesän festareille.