Varusmiespalvelus sisältää haasteita ja mahdollisuuksia, joista yksi tärkeimmistä on fyysisen kunnon kehittäminen. Alokkaat aloittavat palveluksen usein hyvin erilaisista lähtökohdista. Osalle varusmiehistä palvelus onkin ensimmäinen kerta, kun he säännöllisesti osallistuvat ohjattuun liikuntaan. Alokaskauden kuntotestien perusteella tehdään valintoja koulutushaaroista, jotka osaltaan määrittävät loppupalveluksen liikuntarasituksen määrää.
Ennen armeijaa varusmiesten liikkumisen taso vaihtelee suuresti. Osa harrastaa liikuntaa säännöllisesti, kun taas toisille liikunta on ollut enemmänkin satunnaista. Näitä eroja liikkumisen määrässä puolustusvoimat ovatkin yrittäneet paikata esimerkiksi MarsMars -sovelluksella, jonka avulla on mahdollista parantaa fyysistä kuntoa ja kirjata tehtyjä treenejä ylös. Tällaiset hankkeet ovat tarpeellisia ja osaltaan kaventavat eroja alokkaiden fyysisessä kunnossa.
Varusmiespalveluksen on tarjottava mahdollisuus uusien liikuntatottumusten omaksumiseen ja fyysisen kunnon kehittämiseen, olipa lähtötaso mikä tahansa. Esimerkiksi ”Varusmiesten liikuntakoulutus osana Koulutus 2020 -uudistusta” tutkimuksessa huomattiin, että lähtötasoltaan heikkokuntoisimmat varusmiehet omaksuivat uusia liikuntatottumuksia ja heidän kuntonsa koheni selkeästi jo varusmiespalveluksen aikana.
Varusmiespalveluksen liikuntakoulutuksen tärkein tavoite onkin saavuttaa sotilaalle tarpeellinen toimintakyky varusmiespalveluksessa. Tämä tavoite toteutuukin, silloin kun heikkokuntoisimpien kunto kohenee tarvittavalle tasolle, jossa osa alokkaista on jo palveluksen aloittamisen hetkellä. Jatkossa pitää pohtia keinoja myös hyväkuntoisten varusmiesten fyysisen kunnon kehittämiseen ja tutkia, mitkä tekijät häiritsevät kehittymistä niillä varusmiehillä, joiden lähtötaso on korkein.
Palveluksen suorituspaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ja millaista liikuntaa varusmiehet palveluksen aikana harjoittavat. Esimerkiksi esivalituissa erikoisjoukoissa liikuntakoulutuksen määrä on suurempi ja intensiivisempi, kun taas esimerkiksi kuljettajakoulutuksessa, jossa liikunta ei ole pääroolissa. Vaikka tiettyihin tehtäviin tarvitaankin kovempaa kuntoa, on yleisesti tarjottava monipuolista liikuntaa ja erilaisia mielekkäitä liikuntamahdollisuuksia koulutushaarasta riippumatta.
Varusmiestoimikunnat ovatkin hyvin ottaneet koppia liikunnan mielekkyyden lisäämisessä tarjoamalla erilaisia mahdollisuuksia hauskaan liikuntaan ja uusien liikuntatottumusten omaksumiseen esimerkiksi maastopyörien tarjoamisella.
Varusmiespalveluksen liikuntakoulutuksella on iso merkitys myös kansanterveydellisestä näkökulmasta. Jatkossa molempia sukupuolia koskevat kutsunnat ja tulevaisuudessa mahdollisesti koko varusmiespalvelus laajentaa liikuntakoulutusta koskemaan koko ikäluokkaa. Tällä on varmasti positiivinen vaikutus tulevien ikäluokkien liikunnallisuuteen.
Markus Yli-Kivistö
Kirjoittaja on Varusmiesliiton hallituksen jäsen ja reservin vänrikki.
