Ei ole ymmärrettävää, että koko muu joukkue pakotetaan odottamaan, kun yksi taistelija käy korjaamassa tyynynsä asentoa.
Vuodenvaihteen jälkeen palvelukseen astui taas noin 12 000 asevelvollisuuttaan suorittavaa nuorta. Heidän arkensa ja myös suuri osa muusta ajastaan on pyhitetty täysin maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiselle. Puolustusvoimat tekee kuitenkin niin heille kuin itselleen karhunpalveluksen makuuttaessaan nuoria turhanpanttina.
Tatu Suontausta kirjoitti viime keväänä kolumnissaan Kaksi tuntia päivässä johtajakaudella tekemästään seurannasta, jossa hän oli laskenut, kuinka paljon tehokasta koulutusta varusmiehen päivään todella mahtui. Tulokset eivät olleet imartelevia: keskimäärin yksittäinen tykkimies sai päivässä kaksi tuntia tehokasta koulutusta. Suurin osa ajasta kului siirtymisiin, ruokailuihin ja varustuksen tarkastamiseen, mutta ennen kaikkea odotteluun.
Välillä tyhjäkäyntiä syntyy, koska koko joukkue ei voi partioammunnoissa suorittaa samaan aikaan. Se on ymmärrettävää. Ymmärrettävää ei sen sijaan ole, että koko muu joukkue pakotetaan odottamaan, kun yksi taistelija käy korjaamassa tyynynsä asentoa.
Kotiuduin palveluksesta joulukuussa 347 Puolustusvoimissa vietetyn päivän jälkeen. Varmasti joskus tulen vielä miettimään, ettei vuosi ollut kuin hyvin lyhyt osa elämästäni, mutta nyt nuorelle miehelle vuosi on todella pitkä aika. Erityisesti siksi, ettei ajasta otettu kaikkea hyötyä irti.
Ikävä fakta on, että vaikka varusmiehet ovat palveluksessa ja käytettävissä koulutukseen lähes kellon ympäri, joudutaan ohjelmassa seuraamaan orjallisesti kantahenkilökunnan työaikaa. Varusmiesjohtajilla ei ole mahdollisuutta käyttää luppoaikaa kasarmilla hyödyksi ilman henkilökunnan valvovaa silmää tai viikko-ohjelmaan kirjattua koulutusta.
Toisaalta tämä taitaa olla alokkaille vain hyvä asia, sillä varusmiesjohtajien käsitys hyvästä ohjelmasta rajoittuu liian usein siivouspalveluun, kokovarustarkastukseen tai rättisulkeisiin. Puolustusvoimien tarjoama johtajakoulutus ei anna mitään todellisia ideoita tai työkaluja, joilla pitkiä odotteluaikoja saataisiin käytettyä hyödyksi.
Odotellessa pystyy totta kai hengähtämään ja palautumaan fyysisestä koulutuksesta. Levon merkitystä ei voi aliarvioida, mutta ainakin itse olin valmis tekemään pidempää päivää varuskunnan porttien sisällä, jos se tarkoitti nopeampaa lomille pääsyä. Makoilen sängyllä ja katselen elokuvia paljon mieluummin kotona omissa verkkareissani kuin kasarmilla maastohousuissa. Rohkenen väittää, etten ole mielipiteeni kanssa yksin.
Tammikuussa 2016 Sodankylässä aloitettu kokeilu uudesta palvelusrytmistä on parhaimmillaan tervetullut askel kohti tehokkaampaa ajankäyttöä. Rohkeille kokeiluille Varusmiesliitto antaa vastaisuudessakin tukensa. On kuitenkin varmistettava, että varusmiesten mielipiteitä kuullaan kokeilun edetessä. Muutoksia tehtäessä on keskityttävä oikeiden ongelmien ratkaisuun, ei vain muutoksiin muutosten vuoksi.
Teksti Rami Laitila
Kirjoittaja on Varusmiesliiton puheenjohtaja
