Provinssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979, eli tasan 40 vuotta sitten. Varusmies-lehti tutustui 27.–29. kesäkuuta järjestetyillä festareilla sekä ensikertalaisiin että mieheen, joka osallistui kyseiseen rockfestivaaliin jo ensimmäisenä vuonna.
Teksti ja kuvat Hanna Tuulonen
Provinssi, aikaisemmalta nimeltään Provinssirock, on yksi Suomen suurimmista festivaaleista. Seinäjoen Törnävänsaarella tätä musiikin juhlaa juhlittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1979, ja sen jälkeen kyseiset festarit on järjestetty jokaisena vuotena. Tänä vuonna Provinssia juhlittiin siis 41. kerran.
Nykyisin kolme päivää kestäville festareille saapui kesäkuun viimeisenä viikonloppuna noin 73 000 kävijää. Provinssia on järjestetty myös yksi, kaksi ja nelipäiväisenä, mutta kävijöiden määrä on ollut jokaisena vuonna kestosta huolimatta kymmenissä tuhansissa asti.
Varusmies-lehti etsi rockfestivaalin juhlijoiden joukosta tänä vuonna Provinssin konkareita: 47-vuotiaan Samin, 54-vuotiaat Kipen ja Marian sekä 61-vuotiaan Jarin. He ovat kaikki rockanneet Provinssissa jo 1970-, 1980- tai 1990-luvulla.
61-vuotias Jari on Provinssin todellinen konkari. Hän osallistui festareille ensimmäisen kerran niiden ensimmäisenä vuonna 1979 ja on vuodesta 1988 työskennellyt festareilla sittemmin äänimiehenä.
Alusta asti mukana
Kymmenien tuhansien festarikävijöiden joukosta löytynyt Jari kertoo olleensa Provinssirockissa mukana jo ensimmäisenä vuonna 1979.
– Nämä festarit oli silloin tosi pienet. Ne kestivät vain yhden päivän ja täällä oli vain yksi lava, Jari muistelee.
Festivaalin silloisesta pienestä koosta huolimatta Provinssirock oli Jarin mukaan tapahtuma, josta puhuttiin jo pitkään etukäteen kaveriporukan kanssa. Hän kuvailee, että upouusille festareille oli päästävä hinnalla millä hyvänsä, eikä esiintyjillä ei ollut merkitystä. Ensimmäisen Provinssirockin esiintyjiin kuului vain yksi ulkomainen bändi – Son Seals Blues Band. Kotimaisina artisteina tuolloin esiintyivät puolestaan muun muassa Mikko Alatalo, Kari Peitsamo, Eppu Normaali, Popeda ja Ratsia.
Äänimiehenä työskentelevä Jari on osallistunut jokaiseen Provinssirockiin vuodesta 1988 eteenpäin. Festarin vakioporukkaan kuuluvana työntekijänä hän on nähnyt, miten alue ja festivaali itsessään ovat muuttunut vuosikymmenten aikana.
– Alue on kokenut mielestäni suurimman muutoksen. 1980-luvulla täällä oli kaikki ihan mutavelliä, jos satoi vähänkin vettä. 1980–90-luvun vaihteessa aluetta alettiin kuitenkin tietoisesti kehittää festarialueeksi, ja nykyään tämä muistuttaa Roskildea – alue on siis todella laadukas.
Jari huomauttaa vielä, että vuosituhannen vaihteessa suuria muutoksia alkoi näkyä myös esiintymislavojen koossa.
– Vuonna 1999 täällä esiintyi YUP. Se oli ensimmäinen oikeasti iso festarilava, jossa työskentelin äänimiehenä.
”1980-luvulla oli varkaita ja festarikävijät olivat muutenkin enemmän humalassa tai muissa aineissa. Nyt täällä on kuitenkin aivan ihanaa!”
Kipe kävi ensimmäisen kerran Provinssissa vuonna 1988. Hän pitää festarin nykyistä tunnelmaa ja järjestelyä paljo aiempaa parempana kuin 1980-luvun häslinkiä.
Ihmisten juhlaa ja leppoisaa tunnelmaa
Ihmisten juhlana tunnettu Provinssi on aina ollut tunnelmaltaan leppoisa festari. Tai ainakin lähes aina. 54-vuotias Kipe kävi Provinssissa ensimmäistä kertaa vuonna 1988, ja hänen mukaansa sen jälkeen on muuttunut paljon.
– Täällä oli 1980-luvulla varkaita, ja festarikävijät olivat muutenkin enemmän humalassa tai muissa aineissa. Myös järjestysmiehet olivat silloin todella aggressiivisia ja järjestelyt muutenkin aika huonot. Kaikkeen ei oltu silloin varauduttu, Kipe toteaa.
Hän muistelee erityisesti vuonna 1988 ollutta Ramonesin keikkaa, jolloin keikka-alueelle päästettiin liikaa ihmisiä ja Kipe jäi ihmismassan voimasta puristuksiin puista aitaa vasten.
– Henki siinä salpaantui, mutta onneksi pääsin pois. Enää sellaista ei tapahdu, vaan nykyään tämä on aivan mahtava paikka. Palvelut ja järjestelyt on ihan huippuluokkaa ja ihmiset ovat iloisia, Kipe ylistää.
”Siihen telttaan mentiin, missä oli tilaa”
54-vuotias Maria kertoo rakastavansa Provinssia. Hän on käynyt tapahtumassa nimittäin 15-vuotiaasta asti.
– Teininä tämä kaikki oli todella jännittävää! Lippuja varten säästettiin rahaa vaikka kuinka kauan ja lopuksi oli saatava vielä vanhempien lupa päästä tänne, Maria muistelee.
Hän kertoo, että hän ja hänen ystävänsä huijasivat vanhempiaan sanomalla, että kaverilla olisi mukana teltta. Oikeasti 1980-luvun Provinssirockissa nukuttiin Marian mukaan siellä, missä oli tilaa. Vakiokävijä muistelee nukkuneensa ystävänsä kanssa jonkun porukan puolijoukkueteltassa. Muiden teltoissa nukkui aikanaan myös Sami, nyt 47-vuotias festarikävijä.
– Tulin Provinssiin vuonna 1992 katsomaan Leningrad Cowboysia, mutta join liikaa ja sammuin ennen keikkaa. Minulta varastettiin kaikki. Onneksi kaksi jyväskyläläistä tyttöä auttoivat minua ja toisesta heistä tuli jopa tyttöystäväni viideksi vuodeksi, Sami kertaa menneitä tapahtumia.
Roosa, Tero ja Tanja olivat Provinssissa isolla kaveriporukalla, ja kaikki heistä ovat Provinssissa ensimmäistä kertaa.
Ei pelkkää rockia
Provinssin nimi oli alun perin Provinssirock, mutta vuonna 2015 se muutti nimensä pelkäksi Provinssiksi. Nimenvaihdos oli osuva, sillä Provinssissa ei ole esiintynyt enää moneen vuoteen vain rockmuusikoita. Tämän on huomannut myös Sami.
– Täällä on nykyisin paljon enemmän iskelmää kuin ennen. Minusta se on mahtavaa, että sitä kuuntelee nykyisin kaikki teineistä aikuisiin. Se on sellaista arjen filosofiaa, Sami toteaa.
”Tykkään erityisesti alueen taiteesta ja kierrätysteemasta, ja totta kai esiintyjistä.”
Läheisellä päälavalla on samaan aikaan käynnissä Juha Tapion keikka. Vuoden 2019 Provinssissa olikin rokkikukkojen lisäksi monipuolinen valikoima popia ja kotimaista räppiä. Yksi odotetuimmista esiintyjistä oli rap-duo JVG, jota ensimmäistä kertaa Provinssissa oleva Roosa tuli katsomaan.
– Halusin lähteä jollekin festarille ja poikaystäväni suositteli tätä. Tykkään erityisesti alueen taiteesta ja kierrätysteemasta, ja totta kai myös esiintyjistä, 23-vuotias Roosa kertoo.
Roosan kanssa festareita juhlivat ensimmäistä kertaa myös 25-vuotias Tero ja 22-vuotias Tanja.
– Olen aikaisemmin ollut Ilosaarirockissa, mutta tänä vuonna kaverit houkuttelivat lähtemään Provinssiin. Tykkään erityisesti tästä koko tunnelmasta.
Kaikki kolme aikovat tulla Provinssiin uudestaan.
Ensikertalaiset Iiro ja Henriikka pitävät erityisesti festareiden monipuolisesta tarjonnasta.
”Kyllä Provinssi vetää hyvin vertoja Euroopan isoillekin festareille kuten Roskildelle.”
Musiikkia ja tapahtumia jokaiseen makuun
Ystävykset Henriikka ja Iiro saapuivat Provinssiin yhdessä. 18-vuotias Henriikka on näillä festareilla toista kertaa ja Iiro ensimmäistä. Kumpikin heistä osaa verrata festivaalia muihin, sillä myös muut Suomen festarit ovat kaksikolle tuttuja.
– Kyllä Provinssissa on parempi alue kuin muualla. Täällä on myös monipuolisesti erilaisia esiintyjiä. Minä tulin katsomaan erityisesti Ellinooraa, Henriikka kommentoi.
Iiro ei tullut katsomaan ketään tiettyä artistia, vaan pitämään hauskaa. Erityisesti Provinssin alueohjelma ja oheistapahtumat ovat tehneet häneen vaikutuksen.
– Täällä on niin paljon kaikkea muutakin kuin vain musiikkikeikat. Ohjelmaa on koko ajan joka puolella, 18-vuotias Iiro kehuu.
Sekä Iiro että Henriikka uskovat, että yksi Provinssin parhaista puolista on se, että musiikkitarjonta on nykyään niin monipuolista. Erinomaisena esimerkkinä tästä toimii tämän vuoden artistikattaus, joka ulottui Cypress Hillistä ja Ismo Alangosta aina Macklemoreen ja Samuli Putroon. Sekaan mahtui myös pienempiä suomalaisia uutuuksia kuten Kuumaa, jonka äänimiksausesta 61-vuotias Provinssin konkari Jari vastaa.
– Kyllä Provinssi vetää hyvin vertoja Euroopan isoillekin festareille kuten Roskildelle. Täällä on ihan huippuluokan artisteja, palvelut ja alue, Jari ylistää.
Haastateltavat esiintyvät jutussa pelkällä etunimellään omasta pyynnöstä.
