Teksti: Maisa Hyttinen
Kuva: Antti Kylmänen
Kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 2014, se ensitöikseen katkaisi alueen tietoliikenneyhteydet. Katkaisemalla vapaan tiedonkulun Venäjä otti haltuunsa informaatiokentän, jonka Kremlin edustajat täyttivät haluamallaan kuva-, teksti- ja videomateriaalilla.
– Siihen ei tarvittu hakkereita, vaan pulttisakset. Data ei kulje pilvessä vaan maalla ja merellä, fyysisissä kaapeleissa. He olivat etukäteen tiedustelleet, missä datakaapelit kulkevat ja kävivät katkaisemassa ne, Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll kertoi Ylen haastattelussa helmikuussa 2022.
Viime viikkoina Venäjä on kohdistanut iskujaan tietoliikenneyhteyksiin myös Ukrainassa. Tällä vuosikymmenellä uutispalvelut ja sosiaalisen median kanavat mahdollistavat sodan seuraamisen lähes reaaliajassa ja vapaan tiedonkulun rajoittaminen Ukrainasta olisi Venäjän menestyksen kannalta tärkeää.
– Informaatioteknologian täyttämässä maailmassa on yhä enemmän kyse kamppailusta mielikuvista, asenteista, arvoista ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Ukrainan osalta pyritään tuomaan esille erilaisia narratiiveja eli tarinoita. Esimerkiksi Venäjä tuo omalle kansalleen esille sitä, että Nato on uhka ja heidän pitää huolehtia omasta turvallisuudestaan ja hankkia turvatakuita ettei Nato hyökkää. Länsimaissa puolestaan Yhdysvaltojen julkisuuteen vuotamat tiedot Venäjän mahdollisten hyökkäysten ajankohdasta ovat keskeinen osa informaatiovaikuttamista, Limnéll arvioi.
Sota on synnyttänyt sankaritarinoita
Tähän mennessä ukrainalaiset ovat hallinneet sodan tarinankerrontaa. Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskiy eturintamalla, hävittäjälentäjä “Ghost of Kiyv” ja kiovalainen nainen, joka pudotti venäläisen droonin suolakurkkupurkilla ovat sankaritarinoita, joista tuli päivissä tuttuja koko läntiselle maailmalle.
Zelenskyin päivittäiset videopuheenvuorot ovat konkreettinen esimerkki järjestelmällisestä informaatiovaikuttamisesta. Eri kohderyhmille suunnatut videot kuvaavat sodan tuhoja ja armeijan tarpeita poliittisille päättäjille, pyrkivät havahduttamaan tavallisia venäläisiä sodan tarkoitusperiin ja luovat ukrainalaisiin uskoa siitä, että oikeus on Ukrainan puolella ja sota on mahdollista voittaa.
Siviilien julkaisemassa materiaalissa korostuu tunteisiin vetoava kuvasto. Tuhoutunut lastensairaala ja asuinrakennukset, kotiensa raunioita raivaavat eläkeläiset ja nuorison my day -päivitykset sodan keskeltä ovat kääntäneet länsimaiden empatiat puolustautuvan kansan puolelle.
Riippumattomista lähteistä vahvistettua tietoa on vaikea saada, joten sota-alueelta saatujen tietojen taustoja ei voida tarkistaa. Todennäköisesti Ukraina hyödyntää valtiollisessa viestinnässään niin sanottua valkoista propagandaa, joka on avointa ja totuudenmukaista, mutta ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Journalististen arvioiden mukaan Ukraina on käyttänyt sodan alussa myös mustaa ja harmaata propagandaa, joka sisältää kokonaan tai osittain valheellisia väitteitä.
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen arvioi Ylen haastattelussa maaliskuussa 2022, että Ukrainan sodan yleistilanteesta muodostuu eri medioissa tällä hetkellä suhteellisen oikea kuva:
– Ei se sataprosenttisen totuudenmukainen voi olla, mutta sanoisin, että totuusarvo on jotakin 60–75 prosenttia. Sosiaalisen median kuvissa viisas kysymys on aina se, mitä tapahtuu kuvan ulkopuolella.
Informaatiovaikuttamisen näkökulmasta tarinoiden todenperäisyydellä ei ole merkitystä, koska taustoistaan huolimatta ne pitävät yllä ukrainalaisten toivoa ja taistelutahtoa ja ovat vaikuttaneet myös länsimaiden toimintaan.
Venäjä nojaa mustaan propagandaan
Vahva valtiollinen sensuuri mahdollistaa valheellisten tarinoiden käyttämisen osana propagandaa. Venäjä on käyttänyt valheellisia väittämiä perusteluna myös Krimin niemimaan valtaamiselle ja Ukrainan sodalle.
Yksi laajasti tunnettu esimerkki on vuodelta 2014, kun Venäjän valtion televisio kertoi naispakolaisen väittäneen, että Ukrainan joukot teloittivat kolmivuotiaan pojan. Kertomuksen tueksi ei koskaan esitetty todisteita ja tarina peruttiin myöhemmin. Tapaus tuli tunnetuksi ”ristiinnaulitun pojan” tarinana.
Helmikuussa pietarilainen televisiokanava Channel Five väitti, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ oli löytänyt todisteita laittomasta elinryöstöstä Donbasin itäosissa. Kanavan mukaan Etyjin tarkkailijat olivat löytäneet Ukrainan armeijan operaatioalueelta ”liikkuvia krematorioita”, joita ”oletetaan käytettävän laittomasti kerättyjen ruumiiden hävittämiseen”. Kansainvälisen lääkintä-, turvallisuus-, evakuointi- ja kriisinhallintapalveluita tarjoavan Global Rescue -yrityksen viitattiin olevan mahdollisesti yhteydessä toimintaan. ETYJ kertoi BBC Newsille, että se ei ole havainnut eikä raportoinut mitään, mikä viittaisi tällaiseen toimintaan. Global Rescue kertoi BBC:lle, että he ”eivät ole olleet Ukrainassa lähes kahteen vuoteen”.
Median toiminnan rajoittaminen ja yksityishenkilöiden rankaiseminen on äärimmäinen keino vaikuttaa informaatiomaisemaan
Venäjä on rajoittanut kansalaistensa pääsyä muun muassa Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Myös monet kansainväliset uutispalvelut ovat kiellettyjen sivustojen listalla. Mediaa on kielletty käyttämästä Ukrainan konfliktista puhuttaessa sanoja “sota” tai “hyökkäys”.
Median toiminnan rajoittaminen kiristyi huomattavasti maaliskuun alussa, kun Venäjän parlamentti hyväksyi lain, jonka perusteella on mahdollista antaa 15 vuoden vankeusrangaistus armeijaa koskevien tahallisten valeuutisten levittämisestä. Venäjän viranomaiset ovat toistuvasti sanoneet, että Venäjän viholliset, kuten Yhdysvallat ja sen Länsi-Eurooppalaiset liittolaiset, ovat levittäneet vääriä tietoja yrittääkseen kylvää eripuraa Venäjän kansan välille.
Päätöksen myötä monet kansainväliset mediat ovat katsoneet, ettei toiminta Venäjällä voi jatkua vaarantamatta toimittajien turvallisuutta. Suuri osa riippumattomista venäläisistä medioista on keskeyttänyt tai lopettanut toimintansa. Medioiden vetäytyminen Venäjältä kärjistää entisestään läntisen Euroopan ja venäläisten näkemyseroja siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.
Lähteet: Yle, BBC, Reuters
