Viime vuosien tapahtumat ovat herättäneet huolta kansamme turvallisuudesta, oli kyseessä sitten koko maailmaa kurittava pandemia tai sodan paluu Eurooppaan. Lähes vuoden olemme joutuneet todistamaan sitä urheaa kamppailua, jota ukrainalaiset käyvät maansa puolesta. Oman turvallisuutemme takaamiseksi olemme jättäneet hakemuksen sotilasliitto NATOon. Nämä tapahtumat ovat herättäneet ajattelemaan varusmiespalveluksen roolia ja merkitystä.
Varusmiespalveluksessa tulisi keskittyä koulutukseen ja sen laatuun. Koulutuksen laatua ovat koronavuodet päässeet sakottamaan esimerkiksi niiden tuomien pakollisten karanteeni ja kohortointijärjestelyjen rajoitteiden takia. Nyt ollaan kuitenkin palattu lähes normaaliin ja on aika avata keskustelu siitä, miten järjestelmästä saadaan vielä parempi kuin mitä se ennen koronaa oli.
Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä. Kuitenkin vain puolet kansalaisista koulutetaan poikkeusoloja varten. Suurin osa naisista jää kokonaan ilman mitään poikkeusolojen koulutusta ja samalla palvelukseen määrättyjä miehiä lähtee asepalveluksesta joko siviilipalvelukseen tai motivaation puutteesta jättää palveluksen kesken. Iso osa kansastamme on tällä hetkellä kouluttamatta. Joskus on voinut vaikuttaa kauniilta ajatukselta, , että miehet suojelevat naisia ja lapsia, mutta nyt maanpuolustuksessakin on aika siirtyä tähän päivään.
Kutsuntatilaisuuksien laajentaminen koskemaan niin naisia ja miehiä on selkeä edistysaskel parempaan. Asepalvelukseen liittyvässä tasa-arvokeskustelussa ei ole tänä päivänä enää niinkään tarve puhua siitä, mitä naiset saavat tehdä vaan mitä myös naisten on tehtävä. Yhteiskuntamme ei ole tasa-arvoinen niin kauan kuin sukupuolen perusteella määrätään, ketkä palvelukseen astuvat ja ketkä eivät. Toivon mukaan jonain päivänä palvelukseen valinta perustuu mieluummin yksilön motivaatioon.
Koska tällaiseen järjestelmään siirtyminen vie oman aikansa, haluan peräänkuuluttaa jokaisen omaa aktiivisuutta: nyt viimeistään on se hetki kartuttaa omaa tietotaitoaan, jotta jokainen osaa toimia kriisin koittaessa. Suomea ei tällä hetkellä uhata sotilaallisesti ja toivomme kaikki, että näin on tulevaisuudessakin. Siitä huolimatta varautuminen on aina viisautta. Niin varautuessa kuin tosipaikan tullen jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä, oli se sitten etu- tai kotirintamalla.
Toivon jokaisen naisen harkitsevan rohkein ja avoimin mielin sitä, mitä hekin voivat tehdä maanpuolustuksen eteen. Ison kynnyksen tähän ovat varmasti luoneet tiedon puute ja ennakkoluulot. Näiden uskon hälvenevän yhteisten kutsuntojen myötä. Loppujen lopuksi meillä kaikilla on sama tavoite: vapaa ja itsenäinen Suomi.
Elina Riutta
Kirjoittaja on Varusmiesliiton puheenjohtaja.
