Kolumni: Maanpuolustus kuuluu kaikille – mikseivät myös kutsunnat?
Ensiaskel pojasta mieheksi alkaa Suomessa satavuotisen perinteen ja menneiden
sukupolvien tavoin kutsunnoissa. Kutsuntatilaisuuksissa monesti vielä armeijan
todellisuudesta tietämättömät nuorukaiset marssitetaan sotilasmarssien saattelemana isojen
herrojen kutsuntalautakunnan eteen. Tässä monelle jopa painostavassa tilanteessa
päädytään tekemään vajavaisin tiedoin merkittäviä päätöksiä omasta tulevaisuudesta.
Kutsunnat on matkalla aikuisuuteen viimeinen virstanpylväs, jossa kaikki ikäluokan pojat
saadaan valtion huomioitavaksi sekä tuettavaksi. Kauniilta kuulostava järjestelmä on
kuitenkin ongelmallinen ytimestä asti. Mitä tarkoitetaan sloganilla ”maanpuolustus kuuluu
kaikille”, jos kutsuntojen hellään huomaan kutsutaan vain yhden sukupuolen edustajat?
Tämä massiivinen menetys yhdistettynä siihen, että palvelukseen määrätään jatkuvasti
sinne soveltumattomia ihmisiä, johtaa korkeisiin keskeytyslukuihin ja merkittävästi
heikompaan sotilaalliseen suorituskykyyn.
Ongelma ei ole pelkästään uhka Puolustusvoimien sotilaalliselle suorituskyvylle vaan myös
sen julkiselle mielikuvalle sekä maanpuolustustahdolle. Kun ainoastaan miespuoliset nuoret
saavat kutsunnoissa oikeaa tietoa maanpuolustuksesta, jäävät naiset median sekä
kavereiden kokemusten varaan. Tietämättömyys ja heikko sitoutuminen kotirintamalla luo
ulkovalloille hedelmällisen maaperän rapauttaa maanpuolustustahtoa ja valtiollista
yhtenäisyyttä.
Itsenäisten valtioiden olemassaoloa uhkaavat voimat muuttavat muotoaan jatkuvasti.
Nykymaailmassa pelkkä vahva armeija ei ole enää riittävä puolustusmalli. Sotilaallisen kriisin
sijaan valtio voi hybridivaikuttamisen kautta menettää yhtenäisyyden ilman yhtäkään
laukausta. Jos kansalaiset nousevat toisiaan ja valtiota vastaan, ei jäljelle jää mitään
puolustamisen arvoista. Informaatiovaikuttaminen ja poikkeusoloihin varautuminen
voitaisiin ottaa myös kutsunnoissa huomioon kansalaistaitona.
On selvää, että myös yhteiskunta hyötyisi koko ikäluokalle järjestettävistä kutsunnoista. Kun
täysi-ikäisyyden kynnyksellä tavoitetaan koko ikäluokka, voidaan ottaa viimeisen kerran
koppi ongelmiin ajautuneista nuorista. Kutsunnoissa lääkärin tai terveydenhoitajan tarkastus
vähentäisi myös painetta julkiselta terveydenhuollolta. Yhteiskunnasta putoamisvaarassa
olevat nuoret saataisiin tukipalveluihin ja he saisivat varhaisemmassa vaiheessa
asianmukaista hoitoa.
Kutsunnoissa voitaisiin myös tarjota tietoa eri koulutusväylistä, rohkaista nuoria
toteuttamaan itseään ja tarjota perspektiiviä unelmien tavoitteluun. Oppilaitokset
voisivat olla yhteistyössä toteuttamassa kutsuntoja ja parhaimmillaan tilaisuudesta voisi
syntyä ammatinvalintamessuja vastaava kiinnostava ja monipuolinen tilaisuus. Yhteiset
kutsunnat haastaisivat nuoret katsomaan koko ikäluokkaa yhtenä joukkona ja
tajuamaan, että olemme kaikki samassa veneessä.
Teksti Toni Pakarinen
