Korkea maanpuolustustahto ei ole itsestäänselvyys
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) nosti puheessaan Puolustusministerin uudenvuodenpäivän vastaanotolla esiin korkean maanpuolustustahdon merkityksen. Häkkänen korosti vankan maanpuolustustahdon olevan turvallisuutemme perusta. Tähän on helppo yhtyä tarkastelemalla Suomen historiaa tai katsomalla Ukrainaan, jossa ukrainalaisten luja tahto puolustaa maataan on estänyt Venäjää saavuttamasta päämääriään.
On yleisesti tiedossa, että suomalaisten maanpuolustustahto on huippuluokkaa. Joulukuussa julkistetussa MTS:n kyselyssä 78 prosenttia vastaajista koki, että suomalaisten pitäisi puolustautua aseellisesti Suomeen kohdistuvassa hyökkäystilanteessa. Myös kotiutuvien varusmiesten loppukyselyistä on saatu viime vuosina ennätyksellisen korkeita tuloksia kysyttäessä maanpuolustustahdosta. Esimerkit Euroopassa osoittavat, ettei korkeaa maanpuolustustahtoa voi ottaa itsestäänselvyytenä. Monessa Keski- ja Länsi-Euroopan maassa kansalaisten tahto puolustaa kotimaataan on vaatimatonta.
Korkean maanpuolustustahdon vaaliminen on tärkeää ja se vaatii konkreettisia tekoja. Jotta voidaan arvoida miten maanpuolustustahtoa pitäisi tukea, on ensin pohdittava mitä tekijöitä sen taustalla on.
Tärkein selittävä tekijä henkilökohtaisen maanpuolustustahdon takana on kokemus Suomesta puolustamisen arvoisena maana. Hyvinvointimme, vapautemme ja yhteiskuntamme koetaan arvokkaiksi. Suomalaisten yhtenäisyys ja luottamus toisiinsa ovat asioita, joiden säilyttämisestä jokainen meistä kantaa vastuuta.
Maanpuolustustahto vaikuttaa vahvasti nuorten asenteisiin varusmiespalvelusta kohtaan. Kun palvelus koetaan merkitykselliseksi, tahdotaan myös kantaa oma korsi kekoon Suomen puolustuksen puolesta.
Palveluksen aikana varusmiesten maanpuolustustahtoon vaikuttavat kokemukset palveluksesta. Palveluksesta pitäisi siis pyrkiä tekemään mahdollisimman mielekäs kokemus.
Mielekkyys ei tarkoita samaa kuin helppous. Varusmiehet ymmärtävät, että palveluksen aikana on tarkoitus hankkia osaaminen ja kyvykkyys toimia sodanajan tehtävissä. Se ei tapahdu vain kasarmilla, vaan edellyttää sotilaskuria, toistokoulutusta ja sotaharjoituksia. Jokainen joutuu ajoittain epämukavuusalueelleen ja se kuuluu asiaan.
Varusmiespalvelukseen ei kuitenkaan pitäisi kuulua päivärahan pienuudesta johtuvat rahahuolet, kasarmirakennusten huonosta kunnosta kärsiminen tai epäasiallinen käytös kouluttajien tai vertaisten toimesta.
Nämä ja muut vaihtelevan yleiset epäkohdat heikentävät myönteistä asennetta varusmiespalvelusta kohtaan ja sitä kautta nakertavat myös maanpuolustustahtoa.
On valtavan tärkeää, että varusmiespalveluksen epäkohtia pyritään korjaamaan. Mielekäs varusmiespalvelus on sekä varusmiesten että koko Suomen etu.
