Hyppy tuntemattomaan kasvattaa henkisesti eniten!
Teksti: Lloyd Libiso
Kun Duudsoneista tutulla Jukka Hildénillä on elämässään edessä tiukka paikka, hän kuuntelee Eppu Normaalin kappaleen Tuhansien murheellisten laulujen maa. Tämä on kappale joka on soinut hänen elämässään lukuisia kertoja.
– Lauloimme tätä biisiä laskuvarjojääkäreinä yhdessä aina koneessa ennenkuin hyppäsimme. Se fiilis, kun kaikki ovat valmiina laittamaan kaiken peliin ja laulavat kollektiivina tätä ääneen on uskomaton ja voimaannuttava. Kappaleen avulla voin edelleen palata siihen fiilikseen ja kasata rohkeuteni, Hildén muistelee ja alkaa laulamaan kappaletta.
Aloitamme Jukan kuulustelun Hildénien perheen olohuoneessa, josta aukeaa kaunis näkymä tuuliselle merelle.
Vilkkaan ja energisen härmäläisen pojan tie mieheksi ja kohti unelmiaan on ollut värikäs. Hildén on muun muassa myynyt televisiosarjan YouTubelle yhdeksällä miljoonalla dollarilla, pyörittänyt YouTube-kanavaa joka keräsi viikoittain 40 miljoonaa näyttökertaa, kokenut pahan loppuunpalamisen, mutta myös noussut sieltä. Mikään näistä ei olisi onnistunut, jos hän ei olisi uskaltanut ottaa riskejä ja hypätä rohkeasti kohti tuntematonta.
Ensimmäinen tällainen hyppy tapahtui jo ennen armeijaa.
– Olen todella köyhästä perheestä, enkä ollut koskaan käynyt ulkomailla. Kasvoin tiiviissä kaveriporukassa, jossa teimme kaiken yhdessä. Kun sain lukiossa mahdollisuuden lähteä vaihto-oppilaaksi Amerikkaan, olin todella uuden edessä. Minun tulisi pärjätä vuosi täysin uudessa maailmassa ja vielä ilman kavereitani. Ja pärjäsin, aikana jolloin ei ollut edes kännyköitä! Kirjoitin veljelleni kirjeitä ja sain soittaa kavereilleni muutaman kerran tämän vuoden aikana. Opin sen, että on luotettava, että elämä ja taidot kantaa.
“Olen aina ollut ylpeä suomalaisista”
Kun kysyn Hildéniltä mitä sisu hänelle merkitsee, reteänä showmiehenä kunnostautunut Hildén vakavoituu hieman.
– Ensinnäkin se on rakkaan poikani nimi. Sen lisäksi sisu merkitsee minulle äärimmäistä periksiantamattomuutta. Isäni ei aikanaan osannut lukea eikä kirjoittaa. Hänen olisi ollut helppo luovuttaa, mutta hän ei tehnyt niin. Minulla on armeijassa ja elämässä kulkenut sama periaate mukanani, periksi ei anneta.
Tie laskuvarjojääkäriksi oli Hildénille myös eräänlainen henkisen kestävyyden koetus, eikä ainoastaan itse testien takia.
– Meidän piti hakea kurssille yhdessä Jarno ” Jarppi” Leppälän kanssa. No Jarpille sattui onnettomuus, jossa hän menetti peukalonsa.
– Olin tiukassa paikassa, koska minun oli harjoiteltava kokeisiin yksin. Unelma erikoisjoukoissa palvelemisesta oli kuitenkin niin kirkkaana päässäni, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa. Olin aina ollut ja halunnut olla actionman, kunnon ninja!
Kun pääsemme keskustelussa inttiin, Hildén nousee ylös tuolistaan ja kaivaa olohuoneen toisessa päässä sijaitsevasta kirjahyllystä esille punaisen kirjan. Kirjan kanteen on kultaisella kirjattu: Laskuvarjojääkärikoulu 2000-2001.
– Olen aina ollut ylpeä Suomen maanpuolustuksesta ja suomalaisista, jokaisesta joka turvaa isänmaamme koskemattomuutta.
Sitten hän alkaa innostuneena selaaman kirjan sivuja ja muistelemaan omaa palvelustaan.
– Tsiigaa. Tässä mä oon! Silmäkulma auki ja silmä mustana. Olimme jollain tehtävällä ja ehkä vielä kuntoni ja suuren suun siivittämänä vedin ahkiota perässäni umpihangessa, kunnes vedin hirveät pannut. Rynnäkkökivääri naamaan ja pari tikkiä perään, uransa suurten stunttien parissa tehnyt Hildén nauraa.
Eppu Normaalia Los Angelesissa
Kun Duudsoneita ja heidän perustamaansa tuotantoyhtiötä Rabbit Filmsiä lähdettiin viemään maailmalle, oli Hildénin taas hypättävä kohti tuntematonta.
– Maailma oli siihen aikaan tietotekniikan suhteen hyvin erilainen. Lähdin sissinä tehtävälle niin, että minulla oli takataskussa Nokian kommunikaattori matkapuhelin, toisessa taskussa Sonyn PSP eli Playstation Portable videoiden näyttämistä varten, etutaskuissa pieni pokkarikamera ja toinen puhelin. Siinä kaikki! Se että lähdin yksin reissuun oli osaltaan pelottavaa, mutta se myös pakotti minut tekemään töitä ja tutustumaan uusiin ihmisiin, paikalliseen kulttuuriin ja kontakteihin Amerikassa.
– Palasin välillä muistoissa takaisin inttiin. Muistan, miten aina vitutti, mutta en koskaan ajatellut että luovutan, Hildén toteaa naurahdellen ja jatkaa.
– Ajattelin jo laskuvarjojääkärikurssilla, että minähän en hommia kesken jätä, jos ei muuta, niin minut kannetaan pois!
Vuosien työ Amerikassa kantoi hedelmää. Hildén oli lukuisia kertoja ajanut kesät talvet avoautolla Los Angelesin katuja kuunnellen Eppu Normaalin suosikkikappalettaan ja suorittanut tehtäväänsä. Saapuu päivä kun tutut maisemat muuttuivat. Hildén teki historialliset kaupat ja kuvasi Huippujengi-ohjelman YouTubelle. Hän ajaa stripin läpi ja katsoo sarjan julisteita kerrostalon kokoisilla seinillä. We made it, Härmästä Hollywoodiin! Unelma oli käynyt toteen, mutta Hildénin voimat olivat loppu. Täysin loppu. Hän oli antanut ystäviensä ja heidän yhtiönsä unelmien eteen kaiken minkä pystyi vuosien ajan. Hän oli palanut loppuun.
Tämän perään alkoi myös maailmanlaajuinen Covid-19, joka myös pysäytti monia asioita. Olikin maailmantilanteen ja terveyden kannalta oiva tilaisuus palata Suomeen.
Ultimate Escape palautti ruotuun
Hildén kuntoutti itseään ja pohti tulevaisuuttaan. Mitä nyt? Vuosia jatkunut seikkailu ja määrätietoinen eteneminen oli pysähtynyt, kunnes Rabbit Filmsin tiimi kertoi hänelle uudesta seikkailurealitysarjasta, Ultimate Escapesta. Ohjemasta, jonka ajatuksena on heittää juontaja niin kovien haasteiden eteen, ettei kukaan voi olla sataprosenttisen varma tehtävien onnistumisesta.
Hildén pohti, olisiko hänestä siihen.
– Tajusin, että en voi jäädä loputtomiksi ajoiksi vain lepäilemään. Minun oli todistettava itselleni, että minusta on vielä tähän.
Hän ilmoitti tiimilleen, että tehdään ohjelma. Tämän jälkeen hän otti yhteyttä omiin intti-aikaisiin ystäviinsä.
– Luotan niihin tyyppeihin sataprosenttisesti. Minun oli laitettava itseni kondikseen ja kysyinkin sieltä jeesiä ja sitä tuli, Hildén toteaa.
Hän treenasi, ja jälleen hän oli koneessa hiihtopipo kasvoillaan kuvaamassa ohjelmaa, jossa hänet pudotetaan selviytymään äärimmäisiin olosuhteisiin hänelle tuntemattomaan maastoon.
– Hyppy tuntemattomaan kasvattaa henkisesti eniten! Jos en olisi jälleen uskaltanut tarttua haasteeseen ja ottaa riskiä, en olisi nyt tässä.
Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Hildén toteaa vielä lopuksi seuraavat sanat.
– Olen aina ollut ja olen edelleen ylpeä suomalaisuudestani ja siitä mitä meillä täällä on. Olen aina valmis puolustamaan Suomea ja ylpeä siitä. Jos joku yrittää tänne tulla, niin sitten näytetään kaapin paikka ja katsotaan kuka on kuka!
Excelsior – Korkeammalle! Toteaa laskuvarjojääkäri Hildén hymyillen, samalla suoristaen ryhtinsä, vetää käden lippaan ja päätämme kuulustelun tähän.
Libison kuulustelupöytäkirja on Varusmies-lehden uusi haastatteluosio. Kuulustelupöytäkirjaa toimittaa Inttistoorit-podcastista tuttu toimittaja Lloyd Libiso, joka käyttää meritiedustelukoulutuksesta saamiaan oppeja haastatellessaan tunnettuja suomalaisia, joilla on tuoretta ja mielenkiintoista kerrottavaa.
