TEKSTI: Ilmari Parviala
KUVAT: Kaartin jääkärirykmentti
Kaartin jääkärirykmentin sotilaspastori tietää, että siirtymä varusmiespalveluksesta siviiliin opiskelujen ja töiden pariin on monelle sekä odotettu, että raskas. Nyt hän antaa parhaat neuvonsa, jotta elämänmuutos olisi mahdollisimman jouheva.
Mee töihin. Tai kouluun. Sotilaspastori Paavo Rannan ohje kotiutuville varusmiehille on selkeä. Typistetyn heiton sisällä piilee viesti, joka voi kuitenkin nousta arvoon arvaamattomaan siinä vaiheessa, kun varusmiespalvelus vääjäämättä päättyy.
“Meille ihmisille on tuhoisaa jos me jäädään kotiin makaamaan. Tämä oli nähtävissä erityisesti korona-aikaan kun moni teki etätöitä tai opiskeli kotoa käsin. Kun jää himaan ilman järkevää tekemistä, niin kohta sieltä ei pääse enää liikkeelle.”
Ranta muistuttaa reserviä lähestyviä siitä, että palveluksen päätyttyä on pakko aktivoitua. Palveluksen aikaisesta laitostumisesta on syytä opetella varuskunnan porttien ulkopuolella eroon. Siviilielämän hienous, eli vapaus on kaksiteräinen miekka. Kukaan ei käske tekemään mitään, kukaan ei huolehdi ruokailusta, vaatetuksesta tai likaisista pyykeistä. Yksinkertaisista asioista huolehtiminen voi vaatia suoraviivaisen inttielämän jälkeen totuttelua.
“Täällä intissä moni oppii sellaisen käsitteen kuin nakkisuoja. Täällä opetellaan menemään piiloon oikealla hetkellä, että välttää esimerkiksi ruokien hakemisen. Jos duunissa tai opiskellessa menee nakkisuojaan, niin se ei vie pitkälle. On päästävä eroon siitä passiivisuudesta, joka täällä muodostuu.”
Huolehdi itsestäsi
Aktivoitumisen teemaan Ranta lisää myös, että palveluksen aikana erilaiset tukiverkot ovat varusmiespalveluksen aikana helposti saatavilla. Varuskuntasairaalaan pääsy on helppoa ja sosiaalikuraattorit sekä pastorit tukevat, silloin kun haasteita ilmenee. Samat tukiverkot löytyvät kuitenkin myös siviilimaailmasta, vaikka niiden tavoitettavuus ei välttämättä olekaan niin hyvä. Omiin ystäviin yhteydenpito merkitsee Rannan mukaan tukiverkkojen ohella paljon.
“Silloin kun on hätä, niin täytyy hakea apua myös siviilissä. Se on työläämpää kuin intissä, mutta se on mahdollista sielläkin. Tosi vahvat tyypit ovat niitä, jotka osaavat pyytää apua kaverilta, mutsilta, faijalta tai sitten ammattilaisilta.”
Omalle hyvinvoinnille täytyy uhrata aikaa ja ajatuksia reservissäkin. Ranta listaa hyvinvointia tukeviksi asioiksi ainakin urheilun, musiikin, podcastit ja yhteydenpidon ystäviin. Rakettitieteestä ei siis ole kysymys, mutta vaatii viitseliäisyyttä ryhtyä johtamaan omaa elämäänsä tarkasti aikataulutetun laitoselämän jälkeen.
“Ajattele, että olet marsu, joka on häkissä. Mitä tapahtuu jos sille marsulle annetaan huonoa ruokaa? Entä jos sille annetaan juoksupyörä? Mitä tapahtuu jos marsulle laitetaan toinen marsu kaveriksi?”
Vertauskuvan ajatuksena on ilmentää sitä, että omilla valinnoilla ja elämäntavalla on merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Opiskelu tai töissä käyminen on paljon mielekkäämpää ja antoisampaa silloin, kun pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti.
Vastapaino sykkimiselle
Vaikka aktiivisuus ja vastuun kantaminen on tärkeää, on kuitenkin syytä muistaa olla armollinen itselleen. Palveluksesta opiskelujen tai työelämän pariin siirtyminen on iso loikka, joka mietityttää ihan jokaista ja se on täysin normaalia. Isojen muutosten keskellä on olennaista pysähtyä välillä ja nauttia palveluksen viime metreistä tai reservin auringon lämmöstä.
“Meidän ajassamme ei ole liikaa niitä virtauksia, jotka korostavat sitä, että elämästä pitää osata nauttia, pitää kokeilla, etsiä ja erehtyä. Kotiutuvalle varusmiehelle sanoisin, että opiskele jotain ja jos huomaat, että ei ollut oma ala, niin käy vaikka välillä vähän töissä ja mene johonkin muualle opiskelemaan. Ole vaikka kymmenen vuotta jollain alalla ja vaihda alaa!”
Polku palveluksesta työ- ja opiskelumaailmaan on raskas, mutta se kevenee hieman kun kiertää nakkipiilot, huolehtii omasta hyvinvoinnista ja muistaa armollisuuden.
