Tuhansien maanpuolustajien palveluspolut alkavat

Viidentoista asteen pakkanen paukkuu etelärannikolla. Tuuli puhaltaa läpi lyhyitten hiusten kun astuu ulos ovesta. Kylmyys saa pukeutumaan paksusti, mutta mahdollisimman mukavasti. Tänään on viimeinen päivä pitkään toviin siviilissä, joten siitä yrittää nauttia.

On 5. tammikuuta, varusmiespalvelukseen astumisen päivä yli kymmenelle tuhannelle nuorelle ympäri Suomea. He ovat vuoden ensimmäinen saapumiserä, ja jäävät siten muistoihin elämään lyhenteellä 1/26.

Uudesta saapumiserästä noin tuhat aloittaa palveluksen Merivoimien Rannikkoprikaatissa. Heidät palveluksen aloittamismääräys käskee Upinniemen varuskuntaan Kirkkonummelle, noin 40 kilometriä Helsingin keskustasta länteen.

Varuskuntaan johtava Upinniementie on kapea ja mutkikas, ja kiemurrellessa alokkaalla on runsaasti aikaa jännittää auton tai bussin kyydissä. Maantie on yleensä hiljainen, mutta tänään jäiseen tiehen on ehtinyt urautua paljaat ajoradat ruuhkan määrästä.

Uusien alokkaiden tulee aloittaa palvelus kello 16.00 mennessä, mutta portit aukeavat aikaisin ja jo keskipäivästä varuskunnan porteilla on vilkasta. Autoja ravaa parkkipaikalle ja siltä pois jatkuvana massana. Kokonaiset perheet lemmikkeineen ovat tulleet paikalle saattokuntina. Läheiset kuvaavat, syleilevät ja hyvästelevät poikansa ja tyttönsä kun he lipuvat kohti porttia.

Jotkut hymyilevät, jotkut synkistelevät. Monet ovat saapuneet yksin.

“Henkkarit esiin, kiitos”

Kaikilta varuskuntaan saapuvilta tarkastetaan kulkuluvat, alokkaat mukaanlukien. Vartiossa seisovat sotilaspoliisit vaativat henkilöllisyystodistuksen sekä aloittamismääräyksen, ja vasta kaiken täsmättyä varusmies voi astua portista sisään. Jos komplikaatiotia ei ilmesty, prosessi on ohi minuutissa. Monet antavat viimeiset vilkaisut ja vilkutukset perheilleen.

Alokkaat ohjataan toimistoon, jossa heidän saapuminen kirjataan ylös ja alokaskauden palvelusyksikkö kerrotaan. Meritiedustelu-, huolto-, sotilaspoliisi, tai mikään muukaan lukuisista komppanioista ei vielä merkitse alokkaalle juuri mitään.

Upinniemen varuskunta alue on suuri ja pituussuunnassa syvä. Koska portilta on pitkä matka kasarmeille, alokkaat saavat vauhdikkaan pakettiautokuljetuksen kotiyksiköilleen. Matkalla saattaa syttyä ensimmäiset keskustelut kun joku uskaltaa rikkoa hiljaisuuden.

Alokkaat purkautuvat kasarmeihin, missä varusmiesjohtajat ottavat heidät huostaansa.

Esimerkillä johtamista

Kasarmin käytävällä sekoittuvat kurkkusalaattit ja tummat toppatakit, maihinnousukengät sekä Niket, uudet ja vanhat.

Alokkailta odotetaan sopeutumista uuteen järjestykseen välittömästi. Heiltä käsketään pipot pois päästä ja ohjeistetaan tavan mukaisesti jonottamaan käytävälle niin että vasen pikkuvarvas koskee seinään. Alikersantti antaa esimerkin kuinka tehdään perinteinen palvelukseen ilmoittautuminen. Sitten jonon ensimmäinen saa yrittää.

– Herra alikersantti, alokas Tamminen ilmoittautuu palvelukseen.

Päivystävä alikersantti kirjaa hänet läsnäolevaksi, avustajan tarkistaessa mihin tupaan Tamminen on sijoitettu. Kun asia on selvä, päivystäjä kuittaa:

– Tervetuloa.

Alokas ohjataan tupaansa kun seuraava astuu päivystäjänpöydän eteen. Olemus ei ole aivan vaadittua tasoa.

– Kantapäät yhteen ja ryhti asennossa! alokasta korjataan asiallisesti, mutta aiheellisen militaarisesti.

Kun ääni ilmoittautuessa särähtää tai sana jää puuttumaan, alokasta kehotetaan toistamaan itsensä rauhallisesti. Toisella kerralla sujuu aina paremmin. Palvelukseen astuminen on ensimaku sotilaskurista, jota alokaskauden ajan saa kokea.

Tupahenki alkaa rakentua heti

Huoltokomppanian tuvat ovat vielä hyvin tyhjiä kello 12.30. Tupiinsa jo sijoittuneet alokkaat ohjataan täyttämään alokaskysely sekä kirjautumaan Puolustusvoimien koulutusalustalle eli PVMoodleen. Nykyintti on digitaalinen – niin kysely kuin alusta ovat netissä ja edellyttävät siten älypuhelimen omistusta.

Puolustusvoimat ilmoittaakin esineistä, joiden alokkaiden odotetaan tuovan itse palvelukseen. Niihin kuuluvat esimerkiksi henkilöllisyystodistus, puhelin ja laturi, lääkkeet ja reseptit, sekä päivärahojen vastaanottamista varten tilinumero IBAN-muodossa.

Eräässä tuvassa alokkaat Jesse ja Anton istuvat taistelujakkaroilla ja täyttävät kyselyä. Kun PVMoodleen kirjautumisessa ilmenee ongelma, he ratkaisevat ongelman yhteisvoimin.

Sekä Jesse että Anton ovat alunperin kotoisin Kirkkonummelta ja 19-20 vuotiaita. He tietoisesti hakeutuivat Upinniemeen, inttislangiksi öbikseen, koska he kokivat lähivaruskuntansa mieluisimmaksi paikaksi palvelella. Anton tosin asuu nykyisin Tampereella, mutta Upinniemi on lähellä perhekotia ja kavereita.

Palveluksen alkamista varten molemmat ajoivat tukkansa ja hankkivat hyödyllisiä varusteita. Molemmat ovat kuulleet inttistooreja tutuiltaan, joten he osasivat ennakoida tulevaa ainakin hieman. Anton sanoo kuulleensa “perusjuttuja”, mutta Jesseen vaikutuksen tehneet tarinat vaikuttivat herättäneen epäluuloisuutta.

– Hypotermiatestit ja Lapissa eräselviytymiset, hän mainitsee.

– En ole sellaisia lähdössä tekemään.

Muuten Jesselle “käy kaikki” puolesta vuodesta aina yhdentoista kuukauden palvelukseen. Häntä kiinnostaa palvelus erityisesti laivastossa tai veneenkuljettajana. Johtajakoulutukseen hän olisi valmis lähtemään, muttei hän sinne myöskään erityisemmin pyri.

– Mieli voi toki muuttua, hän myöntää.

Anton ei puolestaan ole miettinyt asiaa kummemmin. Paraikaa hän tahtoo intin vain mahdollisimman nopeasti ohi.

– Kuuden kuukauden palvelus on toiveena. Mä olen vähän äkkinäinen.

Tuvassa istuessa nuorten ovat vaitonaisia, mieltä painaessa eniten tietämättömyys. Onkin yleistä, että varusmiehet kokevat jännitystä ja jopa ahdistusta intin alkuvaiheilla. Se hellittää, kun ympäristön ja toiminnan oppii, mutta ensimmäisenä päivänä tottumuksesta ollaan kaukana.

– Kun ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, Anton pohdiskelee.

Joillekin palvelus on unelman toteutuminen

Toisessa päässä huoltokomppaniaa löytyy yhteistupa, jonne on asettunut kirkkonummelainen Mihret Lavi. Kuten kaikki muutkin palveluksen tammikuussa aloittaneet naisalokkaat, on hän palveluksessa täysin vapaasta tahdostaan. Häntä on kiehtonut sotilaalliset asiat pitkään.

– Minua kiinnostaa ura ammattisotilaana. Lääkintä ja muonitus kutsuvat aselajeina eniten, joten olen oikeassa paikassa, hän toteaa tyytyväisenä kotiyksiköstään.

Inttiä varten Lavi on urheillut ja etukäteen perehtynyt sotilasoppaisiin ja jopa Puolustusvoimien yleiseen palvelusohjesääntöön. Keskustelussa Lavista huokuu havaittava reippaus ja itsevarmuus; molemmat oleellisia palasia särmän sotilaan koostumuksessa.

Perimmäiset syyt Lavin sotilasinnokkuudelle ovat isänmaallisuus ja korkea maanpuolustustahto.

– Tahdon olla osa maanpuolustusta ja kehittää kuntoani ja kykyjäni. Johtajakoulutus onkin siksi tavoitteissani, hän summaa.

Lavia ei hätkäytä se, että kasarmirakennus on miespainotteinen ympäristö. Sukupuolten yhteismajoitus sopii hänelle täysin.

– Kaikki täällä ovat ihmisiä.

Mieleenpainuva kokemus

Kello kahden aikaan ensimmäiset alokkaat siirtyvät ohjatusti varusvarastolle. Tuhathenkisen saapumiserän varustaminen on logistinen haasteensa – on ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun Merivoimien varuskunta Pansiossa ei vastaanota alokkaita lainkaan. Upinniemen kasarmien kattavan peruskorjausohjelman valmistuttua viime joulukuussa, kaikkien Merivoimissa palvelevien alokaskaudet ovat taas keskitetty Upinniemeen sekä Dragsvikiin.

Varusteiden vastaanotto linjastolla tapahtuu organisoidusti mutta vikkelästi. Alokkaat saavat palveluspukunsa, kypäränsä, kenttäpakkinsa ja lukuisia muita varusteita, niin tarpeellisia kuin tarpeettomiakin. Niiden kanssa he tulevat toimeen läpi palveluksen.

Monille varusteiden jako on mieleenpainuva realisaation hetki. Sen aikana konkretisoituu millaista intti on todella luonteeltaan: uskomaton määrä varusteita, toimintaa ja fyysistä suorittamista, odottelua unohtamatta.

Koska varusvarasto on kasarmien lähettyvillä, varusmiehet kantavat painavat varustesäkit omin- tai yhteisvoimin takaisin yksikköön. Suoritus vaatii sisua, mutta kukaan ei periksianna näin varhaisessa vaiheessa. On pakko purra hammasta ja jaksaa eteenpäin.

Tuvassa käydään iltapäivän aikana varusmiesjohtajien johdolla kokovarustarkastus, jossa tarkistetaan onko tarvittavia varusteita jäänyt puuttumaan. Sukkaparien laskeminen vaatii huolellisuutta, kuten kaikkien remmien ja päähineiden paikantaminenkin. Irtotavaraa katoaa herkästi pinoihin yhtä nopeasti kuin sieltä saa etsittyä tiettyjä varustekappaleita.

Perustaitojen harjoittelua

Ensimmäisenä päivänä on vielä tiedossa perusaskereisiin paneutumista yksikkökohtaisesti. Esimerkiksi päiväpunkan teko opetetaan aikaisessa vaiheessa ja alokkaat pääsevät tutustumaan varuskuntaravintola Ankkuriin ensimmäisen ruokailun ohessa.

Kuitenkin sitä ennen kellon lähestyessä neljää muutamia alokkaita vielä saapuu portille. Jotkut haluavat nauttia “vapaudesta” viimeiseen asti; sanottiinhan aloittamismääräyksessä että saapuminen viimeistään kello 16.00…

Heidän tullessa portille joidenkin alokkaiden palvelus on ollut käynnissä jo useita tunteja. Silti he ovat kaikki samalla viivalla hiljaisuuden koittaessa kymmeneltä. Saapumiserän 1/26 tarina on lopulta vasta alkamassa.