Asevelvollisuuden elinkaari koostuu kolmesta eri vaiheesta, joista viimeisin ja pisin on reservi. Elinkaari alkaa kutsunnoista tai valintatilaisuudesta, jossa saadaan ensimmäinen annos maanpuolustusta. Varusmiespalveluksen aikana asevelvollinen kyllästetään mahdollisimman monella eri maanpuolustuksen näkökulmalla ja lopulta tulee palata vanhaan samaan arkielämään.
Arkielämään palaaminen asevelvollisuuden jälkeen vaatii sopeutumiskykyä ja itsehillintää inttipuheiden osalta. Ensimmäiset kuukaudet menevät kuin pienessä järkytyksessä, jolloin nauttii pitkistä yöunista ja yksityisistä suihkuista. Juuri kun lempeä laskeutuminen reservin hellään syleilyyn on suoritettu, saattaa postilaatikossa odottaa tornipostia. Torniposti voi olla käsky kertausharjoitukseen tai kutsu vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen. Käskyn saadessaan harjoitukseen tulee osallistua, ellei ole pätevää syytä jättäytyä pois.
Muistan edelleen valintatilaisuuden, joka järjestetään vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen haluaville naisille. Valintatilaisuudessa korostettiin asevelvollisuuden pituutta, joka on 60 ikävuoteen asti. Kertausharjoituskutsujakin tupsahtelisi, kunnes on mummo. Valintatilaisuudessa kerrotut sanat tuntuivat tyhjiltä, sillä oli hankala hahmottaa koko elämäntilannetta varusmiespalveluksen jälkeen. Tälläkin hetkellä on vaikeaa hahmottaa elämää esimerkiksi 30 vuoden päähän, jolloin olen vieläkin reserviläinen.
Kertausharjoituksissa ei ole kyse pelkästään varusmiespalveluksessa opittujen taitojen kertaamisesta, vaan myös maanpuolustustahdosta ja sen ylläpidosta. Ensimmäistä kertaa reserviläisenä varuskunnan aitojen sisäpuolella sisäistää oman asemansa. Siviilivaatteissa saapuminen harmaaseen aamujen maahan ei tunnu ollenkaan pahalta, oikeastaan juuri päinvastoin. Kertausharjoitukset myös kestävät huomattavasti lyhyemmän ajan kuin itse varusmiespalvelus, joka on 347 vuorokautta palvelleelle huomattavan positiivinen kaupantekijäinen.
Valintatilaisuudessa kerrotut sanat tuntuivat tyhjiltä, sillä oli hankala hahmottaa koko elämäntilannetta varusmiespalveluksen jälkeen.
Kertausharjoituksiin ei kannata suhtautua vain ylimääräisenä rasitteena, sillä ne siten eivät katoa mihinkään. Kertausharjoituksiin ja reserviläiselämään kannattaa suhtautua vaihtelua tarjoava toimintana, joka on ikään kuin luonnollinen jatke varusmiespalvelukselle. Ensimmäisen reservivuoden jälkeen ei enää edes muista miltä intin punainen mehu maistuu tai miltä ”tuoksuu” märät huopavuoret. Kertausharjoitukset tosin voivat olla myös sisäsiistiä toimintaa kalustetussa tilassa.
Reserviläisen silmin kasarmin katselu herättää paljon tunteita. Palveluksen aikana kasarmi oli arkipäiväinen toimintaympäristö, jossa tuli koettu onnistumiset, hajoamiset ja tasaisesti rullaava arki. Ajatus uusien saapumiserien saapumisesta peräjälkeen on kummallinen, sillä oma kokemus palveluksesta on ollut ainutlaatuinen.
Kertausharjoitukset ovat kuin varusmiespalvelus 2.0, jossa on pyritty jättämään voimaan edellisen version hyvät puolet. Valitettavasti uudessa päivitetyssä versiossa tarvitset ainakin yhtä kokoa suuremmat housut, mutta ainakaan hiuksia ei tarvitse enää leikata yleisen palvelusohjesäännön mukaisesti. Seuraavan kerran kun katsot postilaatikkoon, sinulle saattaa olla tornipostia!
