Kuinka Hannusta tuli Glyffi

[wolf_fittext max_font_size=”72″ text=”Kuinka Hannusta tuli Glyffi” font_weight=”700″ letter_spacing=”0″]
“Sillon, kun minä aloitin, meitä oli Suomessa vain muutamia. Nykyisin suurimmat tubettajat on julkkiksia. Uskon, että moni tietää minutkin, vaikka en hirveästi ole yhdistänyt tätä muuhun elämään.”
[wolf_single_image image=”1692″ image_size=”extra-large”]

Teksti ja kuvat Hanna Tuulonen

 

Glyffi, eli Hannu Häikiö, latasi YouTubeen ensimmäisen videonsa toukokuussa 2012. Kanava ehti olla noin vuoden verran lähes tyhjillään ennen, kuin Häikiö sai säännöllisestä julkaisurytmistä kiinni.

“Alussa sekä videoiden tekeminen että katsojien saaminen oli hidasta. Kun lopulta oppi, miten videon kannattaa kuvata ja editoida, homma muuttui aika automaattiseksi. Hyviä vinkkejä sai, kun katsojamäärät kasvoivat ja kommentteja alkoi näkyä. Katsojakunnan saaminen varsinkin alussa on todella hidasta, ja voikin mennä pitkäkin aika ennen, kuin tahti lähtee kunnolla kasvuun”, Häikiö sanoo.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)

Tubettajat muodostavat oman yhteisön, joka on laaja ja monenkirjava. Tuhansien tubettajien joukosta voi helposti löytää pelaajan, jonka videoita haluaa katsoa. Yhtä helppoa oman katsojakunnan löytäminen ei kuitenkaan välttämättä ole.

Häikiö kertoo, että hänellä meni kahdesta kolmeen vuoteen ennen, kuin videoiden näyttökerrat nousivat ensimmäistä kertaa kymmenistä satoihin. Nykyisin Häikiön suosituimmilla videoilla on jo satojatuhansia näyttökertoja.

Hänen mukaansa jokaisella tubettajalla on käännekohta, eli se hetki jolloin onnistuu tekemään hitin. Se auttaa katsojien saamisessa. Häikiölle seuraajia alkoi kertyä sen jälkeen, kun hän tutustui muihin tubettajiin ja pelasi heidän kanssaan. Nykyisin hänen YouTube kanavaansa tilaa jo yli 60 000 seuraajaa.

Vaikka katsojamäärät lähtivätkin aikanaan kasvuun nimenomaan pelaamalla muiden kanssa, pelaa Häikiö nykyisin pääsääntöisesti itsekseen. Hän kertoo, että erityisesti varusmiespalveluksen aikana se antoi mahdollisuuden tubettaa silloin, kun itselle sopi.

[wolf_single_image image=”1693″]

19-vuotias Häikiö aloitti varusmiespalveluksen heinäkuun saapumiserässä vuonna 2016. Asevelvollisuuden suorittaminen vaikutti ennen kaikkea videoiden julkaisutahtiin.

“Ennen inttiä pystyin tekemään videoita päivittäin. Palveluksen aikana määrä väheni kuitenkin siten, että viikon tai kahden aikana sain julkaistua yhden videon. Lomilla ei yksinkertaisesti ollut joko aikaa tai energiaa.”

Eniten aikaa tubettamiseen Häikiö käytti juuri ennen intin alkua, opintojen jo päätyttyä. Silloin pelaamiseen kului päivittäin 4–6 tuntia, ja videoiden tekemiseen noin 1,5 tuntia.

“Videoideni lopullinen pituus on yleensä noin 20 minuuttia. Tykkään tehdä sellaisia videoita, joista muokkaan vain turhan pois. Suurin osa sisällöstä, minkä kuvaan menee myös YouTubeen.”

“Kyllähän sitä tuli ajatelleeksi, että entä jos ihmiset ei tykkää minun höpötyksistä.”

Sillä, mitä peliä pelaa ja miten, on vaikutusta siihen, millaisia videoita tekee. Sen sijaan, että Häikiö keskittyisi vain yhteen peliin, hän haluaa pelata, kokeilla ja kuvata mahdollisimman monia erilaisia pelejä. Silloin videoistakin tulee erilaisia. Lopulta tärkeintä on se, että peliä on kiva pelata ja katsoa.

“Strategiapelejä en juurikaan pelaa siitä syystä, että niitä on omasta mielestäni melko tylsä katsoa. Toki näillekin peleille löytyy oma katsojakuntansa. En myöskään pelaa kovin paljoa juoniperäisiä pelejä, koska ne voi pelata ja katsotaan vain kerran. Sen sijaan sellaiset pelit, joissa tapahtuu on paljon, on tosi hyviä seuraajiani ajatellen.”

[wolf_single_image image=”1694″]

Häikiö innostui tubettamisesta katsottuaan PewDiePien videoita.

“Tämä on aika perinteinen tarina! Tykkäsin pelata samanlaisia pelejä kuin hän ja pidin kaikesta, mitä PewDiePie julkaisi. Ajattelin, että ei tämä voi olla ihan hirveän vaikeaa”, Häikiö nauraa.

Nopeasti hän kuitenkin huomasi, että kynnys tekemiselle oli korkea. Erityisesti ero hiljaa itsekseen pelaamisen ja ääneen puhumisen välillä tuntui erikoiselta.

“Kyllähän sitä tuli ajatelleeksi, että entä jos ihmiset ei tykkää minun höpötyksistä. En uskaltanut kuvata alussa niin paljoa kuin halusin. Sain onneksi kuitenkin kannustavia kommentteja, vaikka kyllä sinne mahtui huonojakin. Niihin kuitenkin turtuu.”

Häikiölle oli kummallista myös nähdä ja kuulla itsensä videolta.

“Siihen, että näin itseni täysin normaalisti niin meni vuosi tai kaksi. Edelleen on kyllä toisinaan vähän jännä fiilis katsoa itseään kuvattuna.”

Pelatessa Häikiö kuitenkin unohtaa kameran. Hänen mukaansa ei saa miettiä liikaa sitä, osaako vai eikö osaa. Hän neuvoo, että alussa ei kannata ollenkaan kiinnittää huomiota siihen, minkä verran tilaajia tai katsomiskertoja kertyy.

“Oma juttu löytyy kyllä. Se on tärkeintä. Mikään ei ole kamalampaa kuin katsoa tubettajaa, joka yrittää matkia jonkun toisen tyyliä. Kriitiikille kannattaa olla avoin, mutta siihen ei kannata takertua liikaa.”

Pelatessa Häikiö kuitenkin unohtaa kameran.

Tyylejä tehdä videoita on monia, ja erilaiset peli- ja tubettamistavat ovatkin Häikiön mukaan osa tubettamisen mahtavuutta. Vaihtoehtoja lukemattomia määriä: Osa tekee parhaat palat -tyylisiä, lyhyitä 5 minuutin videoita. Toiset tykkäävät puolestaan pelata pitkiä strategiapelejä. Osa puhuu, osa kuvaa itseään ja osa on vain tietokoneen ruutua.

“Yksinkertaisillakin välineillä mahdollisuudet ovat rajattomat. Aloittaminen ei vaadi muuta, kuin keskitehoisen tai tehokkaan koneen, jotta pystyy sekä pelaamaan että kuvaamaan. Toinen asia, mikä täytyy olla on mikrofoni. Halutessaan voi hankkia myös webkameran.”

[wolf_single_image image=”1691″]

Vaikka tubettajien verkkoyhteisö on laaja, on tubettaminen paljolti itsekseen tehtävää puuhaa. Toisiaan tubettajat pääsevät tapaamaan kuitenkin muun muassa erilaisissa lanitapahtumissa. Yksi Suomen suurimmista on TubeCon-tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Häikiö on ollut tapahtumassa mukana kaksi kertaa.

“Tykkäsin valtavasti! Tubettamisessa ei juurikaan tapaa ketään eikä pääse näkemään suoraan millaiset ihmiset videoita katselee. TubeConissa kaikki oli kuitenkin samassa paikassa. Siellä kuuli ja näki, mitä muut tykkäävät siitä, mitä minä teen.”

“Oma juttu löytyy kyllä. Se on tärkeintä.”

Aiempaa suurempien lanitapahtumien järjestäminen on yksi osoitus siitä,että tubettamisen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Siihen on vaikuttanut erityisesti kilpapelaamisen, eli e-sports, jossa monet pelaavat jo ammatikseen.

Häikiö itse ei ole kuitenkaan koskaan tähdännyt pelaamisessa kilpailemiseen. Hänelle tubettaminen ja pelaaminen on pikemminkin mukava ja hauska harrastus. Sellaisena hän aikoo sitä jatkaa myös varusmiespalveluksen jälkeen.

“Suunnitelmani on, että jatkan samaan tahtiin kuin ennenkin. Tulevaisuudesta on vielä todella vaikea sanoa mitään, mutta niin kauan kuin tämä on hauskaa puuhaa, aion tätä tehdä.”

Tubettamisen ja livestreamauksen suosio kasvaa

Tubettaminen ei ole uusi ilmiö. Ensimmäisen kerran miljoonan tilaajan raja YouTubessa rikottiin jo vuonna 2009. Samoihin aikoihin tubettamisen suosio alkoi kasvaa sekä maailmalla että Suomessa.

Suosituimpia tubettamisen aihealueita Suomessa on lifestyle-vlogaaminen, eli videoblogi, ja videopelit. Suomessa suurin osa tubettajista ja seuraajista on 13–24-vuotiaita. Ikähaarukka selittää myös tubettamisen ja vlogaamisen, eli videoblogien, suosiota.

Brittiläinen lehti The Guardian kirjoitti helmikuussa 2016, että erityisesti nuorten katsojien on helpompi samaistua tubettajiin, kuin perinteisiin julkkiksiin. Myös Suomessa on tehty tutkimus, jossa havaittiin, että nuoret pitävät tubettajia ystävien kaltaisina henkilöinä, joiden jakamaan tietoon ja mielipiteeseen luotetaan yhtä paljon tai jopa enemmän kuin perinteiseen mediaan.

Viimeisen kolmen vuoden aikana tubettamisen rinnalle on noussut livestreamaus. Aluksi se oli suosittua erityisesti pelaajien keskuudessa, mutta muun muassa Snapchatin, Instagram Storyn ja Facebook Liven myötä myös muut tubettajat ovat löytäneet livelähetykset.

Viimeisen kolmen vuoden aikana tubettamisen rinnalle on noussut livestreamaus.

Livestreamaus ja tubettaminen eroavat toisistaan olennaisesti siinä, että tubettaminen on yleensä suunniteltua, editoitua ja jälkikäteen julkaistua. Livestreamaus sen sijaan on spontaania ja hetkessä kiinni olevaa. Verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, livestreamauksen tekeminen on nykyisin huomattavan helppoa ja siksi niin suosittua.

Tubettajien ja vlogaajien lisäksi myös raha on löytänyt tiensä videoiden maailmaan. Suurin osa tubettajien tuloista tulee mainoksista. Livestreamauksessa tuloja kertyy mainosten lisäksi myös kanavan tilausmaksuista.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kommentoi

Samankaltaisia juttuta