Etelä-Karjalan sotilasmarssi – Partion Korpimiehet kertomus
Yhdeksäntoista maastovaatteisiin ja kasvomaaleihin sonnustautunutta partiota on kokoontunut Lappeenrannan Myllymäessä sijaitsevan laskettelurinteen kilpailukeskukseen. Alkamassa on Suomen kovimmaksi reserviläiskilpailuksi kutsuttu Etelä-Karjalan sotilasmarssin maastomarssi sarja.

Ensimmäisen rastipisteen koorinaatteja hakemassa. Kuva: Teemu Lavikka

Teksti Mikko Kohonen

 

Partiomme Korpimiehet – Mikko Kohonen, Juha Lindeman ja Jari Kervinen – osallistuvat jo viidettä kertaa tähän sotilaskunnon ja taitojen äärimmäiseen testiin. Maastomarssin tavoitteena partioilla on selvittää linnuntietä 50 kilometrin matka suunnistaen, ja suorittaen samalla erilaisia vaativia sotilastaitoaiheisia tehtäviä. Jokaiselta rastilta partiot saisivat uuden rastin koordinaatit.

Tehtävistä saadut virhepisteet lisätään suoritusaikaan 30–120 minuutin aikasakkoina. Kokonaissuoritukseen saa käyttää korkeintaan 25 tuntia, joten kisa tulee olemaan erittäin tiukka partioiden todellisen matkan ollessa 70–85 kilometriä, tehtävien ollessa kuluttavia.

Kilpailun yllätykselliseen luonteeseen kuuluen partioiden käsketään nousta pihaan ajaneeseen linja-autoon, ja matka kohti ensimmäisiä tehtäviä alkaa. Mäntylässä partioita odottaa kaupunkitaistelurasti. Partioiden tehtävänä on kiivetä vanhan sairaalan katolle ja laskeutua kattoikkunasta ylimpään kerrokseen. Tiedustelutietojen mukaan sisällä sairaalassa on terroristijohtaja, jonka partion on kiinniotettava kuulusteluja varten. Suojana terorristijohtajallaon puoli ryhmällistä ”kätyreitä” ympäri sairaalaa. Tehtävää varten partiot varustetaan värikuula-aseilla, paukkukranaatilla ja savuheitteellä.

Tiedustelutietojen mukaan sisällä sairaalassa on terroristijohtaja.

Partiomme kiipeää sairaalan katolle ja tehtävän alkoi rullata, kun heitimme laskeutumisköyden sisälle kattoikkunasta. Lindeman toimii partion keulamiehenä ja laskeutuu ensimmäisenä alas turvaamaan muiden alastuloa. Kohonen seuraa ja perässä tulee Kervinen jälkivarmistajana. Sisällä sairaalassa partiomme aloittaa alaspäin hivuttautumisen kerros kerrokselta.

Pian kohtaammekin aggressiivisesti meitä tulittavan vihollisryhmän. Paukkukranaatti kerrokseen, ja paukahduksen jälkeen partiomme säntää kerrokseen eliminoimaan vihollisen. Muutama tarkka laukaus ja kolme vihollista makaa maassa.

Edessä on viimeinen kerros. Yllätykseksemme kerroksessa on panttivankeja ja yhtäkkiä terroristijohtaja syöksyy kohti Kohosta. Mies ei tottele käskytystä ja niinpä Kohonen ampui hallitun voimankäyttölaukauksen eteenpäin hyökkäävän terroristin jalkaan. Mies laitetaan nippuun, jonka jälkeen suuntaamme juosten ulos talosta. Hienosti toteutettu rasti on ohitse, ja selvisimme siitä ilman omia osumia.

Ensimmäisen rastipisteen koordinaatteja hakemassa. Kuva: Teemu Lavikka

Kaikkien partioiden suoritettua rastin siirrymme Sako Shooting Centerin luokse, jossa käymme taisteluammunnan hyökkäävää vihollista kohden. Menimme sisälle ampumaradalle, jossa ammunta suoritetaanrynnäkkökivääreillä. Kohteena on videotykeillä heijastettuja viholliskohteita metsämaastossa. Saamme 30 sekuntia aikaa tuhota mahdollisimman monta vihollista.

Aika alkaa ja ensimmäiset laukaukset osuivat kohteisiin. Puoli minuttiia kuluu silmänräpäyksessä, ja ammunnan johtaja huutaa seis komennon. Partiomme tulos rastilta on kolme osumaa ja kolme kaatunutta. Saimme kuulla tuloksen olleen kohtalaisen hyvä verrattuna muihin partioihin, jotka ampuivat lähinnä ohilaukauksia pieniin nopeasti liikkuviin kohteisiin.

Saamme 30 sekuntia aikaa tuhota mahdollisimman monta vihollista.

Viimeisen suorituksen jälkeen marssin suojelija, kansanedustaja Tom Packalén, piti partioille rohkaisevan marssipuhuttelun, minkä jälkeen marssi jatkui moottorimarssilla itärajalle Keskisaaren kylään. Kello 20.00 partioiden johtajat saivat ensimmäisen rastin koordinaatit ja hetken aikaa suunnitella reittiään. Varsinainen marssiosuus oli alkamassa.

Valitsimme suoran reitin rastille, ja onneksemme löysimmekin heti karttaan merkitsemättömän polun, jota pitkin pääsimme melkein heti ensimmäiselle rastille. Olimme saaneet muutaman kilometrin matkalla revittyä minuuttien eron jäljessämme tuleviin partioihin.

Matka toiselle rastille jatkui pitkän suon ylitse. Rastille vievä tie oli vihollisen partioiden hallussa, ja päätimme, että emme ottaisi kiinnijäämisriskiä aikasakkojen ollessa vähintään 30 minuuttisia.

Suon jälkeen nousimme kumpareelle lähelle rastia. Yhtäkkiä vihollisen tarkka-ampuja avasi tulen meitä kohden, ja irtaannuimme vastakkaiseen suuntaan. Pieni ketunlenkin kautta juoksimme rastille. Rastilla saimme ensimmäisen maastossa sijaitsevan tehtävän, joka olisi vihollisen heitinaseman sijainnin tiedustelu. Tie heitinasemalle oli myös vihollisen käytössä ja päätimme väistää vastatoimintaa käyttämällä suoraa soisen metsän läpi vievää reittivalintaa.

Kahden kilometrin tarpomisen jälkeen saavuimme pellonreunaan, jonka toisella puolella asema sijaitsi. Päätimme kiertää pellon itäpuolelta. Siirryimme tähystysasemaan pellonreunaan ja samassa pamahti. Kohonen oli tunnustelijana kävellyt pimeässä paukkuilmaisinlankaan, mikä kajahti iloisesti ilmoille. Siirryimme parempaan asemaan pellon toiselle laidalle, kunnes taas pamahti. Viereisellä tiellä ollut vartiomies avasi tulen meitä kohti ja säntäsimme taas metsän siimekseen. Rytäkässä Kervisen rinkansuojahuppu hävisi metsän pimeyteen ja Kohosen juomarakon suutin oli irronnut kiinnikkeestä. Onneksi juomaletkun pääventtiili sentään toimi ja hän pystyi säätelemään juomistaan sen avulla.

Partiomme heitti ketunlenkin ja siirryimme lähemmäs heitinasemaa. Pimeä yö vaikeutti näkemistä ja niinpä Lindeman kiipesi läheiseen kuuseen tähystämään heittimien aseman. Alkoi matka kohti tehtävän purkupistettä.

Kilpailussa on toistakymmentä rastia ja paljon yllätyksiä. Vuoden 2017 kisassa ensimmäinen tehtävämme oli kaupunkitaistelu, jossa meidän piti ottaa kiinni terroristijohtaja. Kuva: Team Korpimiehet

Seuraavalla rastilla huomasimme, että useita partioita oli päässyt ohitsemme emmekä olleet enää kärkipartiona. Matka jatkui kohti seuraavia rasteja ja edessä oli vaikeakulkuisia metsäpätkiä.

Tehtävän purkupisteen jälkeen jatkoimme Nuijamaan rajanylityspaikan ohitse kohti Myrän kylää. Lindeman huomasi juomarakkonsa olevan tyhjä, eikä aikaakaan kun Kohonen ja Kervinen joutuivat toteamaan saman. Vedentäydennyspistettä ei olisi vielä pitkiin aikoihin tiedossa. Jano alkoi toen teolla syödä miestä ja usean tunnin jälkeen eteneminen alkoi käydä vaivalloiseksi.

Myrällä sijaitseva rasti oli pienen korpilammen rannalla. Päätimme tehdä jäässä olevaan lampeen reijän ja ottaa riskillä juomavettä nestehukan ollessa jo melkoinen. Jäinen lampivesi sekoitettuna urheilujuomaan virvoitti välittömästi olotilojamme, ja matka jatkui kohti huoltorastia hymyssä suin.

Jano alkoi toden teolla syödä miestä ja usean tunnin jälkeen eteneminen alkoi käydä vaivalloiseksi.

Huoltorastilla vaihdoimme kuivat aluspaidat ja paistoimme makkarat. Matka jatkui välittömästi kohti seuraavia rasteja. Aamun jo valjetessa saavuimme 10. rastille, missä saimme tehtävän tiedustella Monnonmäellä sijaitsevan vihollisen tukikohdan.

Rastin lähellä huomasimme tien laidassa ajoneuvon ja sen takana henkilön. Koska tehtävänannossa meille oli ilmoitettu, että kaikkia ajoneuvoja tulisi väistää, päätimme taas suunnata kohti metsää. Lindemanin lonkka oli kipeytynyt yön yli kestäneessä rynkytyksessä. Lindeman saisi siis jäädä huoltamaan itseään pienen matkan päähän kohteesta Kohosen ja Kervisen suorittaessa tiedustelun.

Kuljimme kyyryssä kohti sorakuopalla sijainnutta tukikohtaa. Suoraan linjallamme oli vastassa kaksi vihollisen vartiomiestä ja toinen heistä avasikin välittömästi tulen meitä kohden. Suojauduimme ja vetäydyimme takamaastoon. Kiersimme alueen eteläpuolelle ja Kohonen lähti yrittämään päästä näköetäisyydelle kohteesta.

Lähempänä kohdetta Kohonen alkoi ryömiä mahallaan huomatuksi tulemisen välttämiseksi. Tiellä seissyt tarkka vartiomies kuitenkin huomasi Korpimiehen lähestyvän. Kohonen jähmettyi makuulle niille sijoilleen. Viiden minuutin kuluttua vartiomies viittoi toisen vartiomiehen luokseen, joka lähti kiertämään Kohosta. Hetken päästä tiellä sijainnut vartiomies lähti siirtymään suoraan kohti Kohosen piilopaikkaa. Sen enempää odottelematta Kohonen ampaisi kuin hauki rannasta kohti takametsää. Vartiomies yritti vielä ampua perään, mutta turhaan.

Partiomme teki päätöksen kaartaa alueen pohjoispuolelle, koska suurien aikasakkojen takia tukikohdasta oli saatava riittävät tiedot. Kohonen aloitti lähestymisen sorakuopan reunalle. Metsä oli hakattu pois ja hän joutui tetsaamaan viimeiset 30 metriä. Yhtäkkiä Kohonen pysähtyi. Hänen edessään oli miinalanka. Hyppy langan ylitse ja matka jatkui taas tetsaten sorakuopan reunalle. Nopeat muistiinpanot kohteesta ja partio kokoon.

Korpimiehet maalisuoralla, edelleen pilke silmäkulmassa. Kuva: Jaska Petsola

Matka jatkui kohti Myllymäkeä, tosin tiedossa olisi vielä monta rastia. Rastilla numero 15. kerroimme tiedustelun tulokset ja saimme uuden tehtävän: ylittää vihollisen saartama alue, jossa sijaitsi tarkka-ampuja ja koirapartioita. Olimme jo luulleet tehtävien olleen loppu, mutta taas meidän oli koottava itsemme ja valmistuttava ankaraan vastatoimintaan.

Otimme suunnan kohti tehtävä alueen ulospääsykohtaa. Puolessa välissä vihollisen partiot huomasivat meidän ohittaneen heidät ja partiot ampuivat peräämme. Irtaannuimme juosten eteenpäin ja matka jatkui vauhdilla. Ulos tehtävä-alueelta ja kohti viimeisiä rasteja.

Rastilla numero 16 saimme koordinaatit Myllymäen laskettelurinteen juurelle. Samalla saimme viimeisen tehtävän. Meidän piti suorittaa pikamarssi laskettelurinnettä nousten ylhäällä sijaitsevaan maaliin. Matkaan käytetty aika kertautuisi viisinkertaisena partion kokonaisaikaan.

Taas meidän oli koottava itsemme ja valmistuttava ankaraan vastatoimintaan.

Viimeinen pikasiirtymä oli käynnissä. Juoksimme rinteelle ja jatkoimme pikakävelyllä jyrkimmän kohdan ylitse. Mäen päälle ja taas juoksuksi, ja viimeiset metrit sisälle kilpailukeskukseen. Partio Korpimiehet oli maalissa! Kello oli 13.00 ja itse marssimiseen käytetty suoritusaika hieman yli 16 tuntia. Matkaa gps-seurantalaitteeseemme oli kertynyt 75 kilometriä. Oli aika päästä ansaittuun huoltoon ja saunaan.

Seuraava partio saapui noin 1,5 tuntia jälkeemme maaliin. Suoritusajan lähestyessä loppua kilpailun johto alkoi puhaa suorituksia poikki partioilta, jotka eivät pääsisi ajoissa maaliin ja aloittivat niiden evakuoinnin. Yhteensä 8 partiota pääsi vaativan urakan lävitse, viimeinen kello 18.

Etelä-Karjalan sotilasmarssi osoitti tänäkin vuonna olevansa Suomen kovin avoin sotilastaitokilpailu. Vaativat tehtävät, haastava maasto ja matka tekevät tästä kilpailusta ainutlaatuisen johon jokainen rajojaan etsivä reserviläinen on tervetullut kokeilemaan sietokykyään.

Ensi vuotta odottaen, Partio Korpimiehet

Kiitämme tapahtuman järjestäneitä Lauritsalan reserviläisiä, jotka vapaaehtoisvoimin saivat kehitettyä kyseisen kilpailun meille, joille ”aika kova” ei vain riitä.

FAKTA

Team Korpimiehet koostuu kolmesta 35-vuotiaasta perheen isästä: Mikko Kohosesta, Jani Kervisestä ja Juha Lindemanista.

Kolmikko hitsaantui kokoon vuonna 2001 suoritetussa varusmiespalveluksessa Immolan rajajääkärikomppaniassa.

Vuonna 2013 Lindeman ja Kohonen osallistuivat ensimmäiseen sotilasurheilukisaansa Etelä-Karjalan sotilasmarssiin, ja ensimmäiseen seikkailukilpailuun. Myöhemmin Kervinen liittyi joukkoon.

Kolmikko kiertää erityyppisiä kilpailuita ympäri Suomea.

Korpimiesten partio on osallistunut ja myös voittanut viisi kertaa Suomen haastavimmaksi avoimeksi sotilasurheilukilpailuksi tituleeratun Etelä-Karjalan sotilasmarssin maastomarssisarjan.