Merkityksellistä on, miten hyvin koulutus uppoaa varusmiesten päähän.

”Yksikössä herätys!” -huuto kaikuu unohtumattomana korvissa, vaikka palveluksesta on vierähtänyt jo tovi. Kaartin jääkärirykmentin kuljetuskomppania oli ensimmäisessä aamupalavuorossa ja herätys oli aina puoli kuudelta. Luulisi, että lähes yhdeksän kuukautta kestäneen palveluksen aikana tottuisi moiseen, mutta ainakaan omalla kohdallani niin ei käynyt. Päinvastoin. Tuntui kuin yö olisi kulunut palveluksen edetessä aina vain nopeammin.

Aikaiset aamuherätykset ovat peruskauraa jo vuoden alussa saapuneille alokkaillekin. Ehkä joku pohtii, miksi pitää herätä kukonlaulun aikaan joka aamu, mutta kukaan ei valita. Näin intissä toimitaan. Piste. Väsyneistä varusmiehistä ei kuitenkaan saada kaikkia tehoja irti.

Tilastojen mukaan jopa neljäosa suomalaisista on jatkuvasti väsyneitä. Tutkimusprofessori Timo Partonen onkin todennut, että Suomessa unta ei arvosteta tarpeeksi. Vaikka varusmiespalvelus on pieni osa ihmisten elämää ja koskettaa vain tiettyä joukkoa, niin unikulttuurin muutos on perusteltua aloittaa sieltä. Keltaisen valtion oletettu vihollinen ei tule kello kädessä, joten ei ole väliä, mihin aikaan sotilaat koulutuksessa heräävät. Merkityksellistä on, miten hyvin koulutus uppoaa varusmiesten päähän: parhaat oppimistulokset saadaan virkeänä.

Jo palveluksen aikana kyselin yksikössäni, miksi herätyksen piti olla niin aikaisin. Vastaukseksi sain ruokailuvuorot. Rytmittyykö koko päivä todella ruokailujen mukaan? On tietenkin selvää, että koko varuskunta ei voi survoutua muonituskeskukseen samanaikaisesti, mutta kuinka hankalaa on siirtää palveluspäivän aikataulua kahdella tunnilla eteenpäin? Voisiko ensimmäinen aamupalavuoro alkaa kello kuuden sijasta kahdeksalta?

Jos ruokailu siirtyisi muutamalla tunnilla eteenpäin, kaikki muukin siirtyisi. Loppuisiko palveluspäivissä aika kesken?

Todellisuudessa varusmiehillä on harvoin ohjelmaa aamukuudesta iltakymmeneen. Toki heräämisajankohdan myöhentäminen saattaisi pohjoisissa varuskunnissa aiheuttaa ongelmia talvisaikaan, kun päivät ovat lyhyitä ja osa koulutuksesta on välttämätöntä suorittaa valoisissa olosuhteissa. Toisaalta luokkatiloissa pidetyt oppitunnit eivät ole sidottuja luonnonvaloon ja ne voidaan aamupäivän sijaan järjestää auringonlaskun jälkeen. Kyse on vain aikatauluttamisesta.

Oppitunneilla nuokkuvista varusmiehistä on mahdollista päästä eroon nukkumalla riittävästi. Se olisi kaikkien etu.

Teksti Rasmus Arikka