ILMOITUS

 

Jos siviilipalveluksen aikana tapahtuu onnettomuus tai sairastuu, valtiokonttori vastaa hoitokustannuksista palveluksen päättymisen jälkeen.

Jos siviilipalveluksen aikana joutuu onnettomuuteen tai sairastuu, voi pahimmillaan joutua keskeyttämään palveluksen kokonaan. Jokaista asevelvollista onneksi suojelee kattava vakuutusturva, joka on voimassa ympärivuorokauden niin palvelus- kuin loma-aikanakin. Vaikka tapaturma siis sattuisikin lomalla, vakuutus kattaa sen samalla tavalla kuin palvelusaikana.

Tapaturman sattuessa tärkeintä on ensiksi ilmoittaa palveluspaikalle ja hakeutua hoitoon. Ensisijaisesti tulisi käyttää palveluspaikan määrittämää hoitopaikkaa, mutta kiireellisissä tapauksissa esimerkiksi lomilla voi hakea mihin tahansa hoitopaikkaan. Korvausvastuun kannalta ei ole merkitystä, missä tapaturma on sattunut. Asevelvollinen kuuluu jopa ulkomailla HL- sekä KL-lomien aikana vakuutuksen piiriin.

Palveluksen aikana onnettomuuden tai sairauden hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa palveluspaikka, ja kotiutumisen jälkeen ne siirtyvät Valtiokonttorille. Kotiutuessaan on tärkeää muistaa jättää sotilastapaturmailmoitus Valtiokonttorille, jotta asia saadaan etenemään mahdollisimman nopeasti. Vastuu tiedon välittämisestä on asevelvollisella itsellään, mutta Valtiokonttori auttaa, kunhan muistaa jättää ilmoituksen tapaturmasta.

Tämän jälkeen Valtiokonttori ottaa tarvittaessa yhteyttä asevelvolliseen ja pyytää lisäselvitykset tapahtuneesta. Käytännössä asevelvollisen tulee osata kertoa ainoastaan kotiutumispäivä, palveluspaikka, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä mitä, milloin ja missä tapaturma tapahtui. Näiden tietojen saamisen jälkeen Valtiokonttori pääsee etenemään asian selvittämisessä, ja asevelvollinen itse voi keskittyä vamman hoitamiseen ja lepäämiseen.

Mikäli tapaturmaan joutuneella asevelvollisella on käytössä jonkin harrastuksen puolesta lisenssivakuutus, kannattaa tapaturmasta silti ilmoittaa Valtiokonttorille. Asevelvollisen vakuutusturvalla kattorajaa hoitokuluilla ei ole, ja yleensä lisenssihoitoa vastaavaan hoitoon pääsekin aina. Valtiokonttori ei yleensä velvoita mihinkään tiettyyn hoitopaikkaan menemistä, joten tapaturman sattuessa asevelvollinen voi itse valita hoitopaikan.

Loppukädessä Valtiokonttori ei kuitenkaan varsinaisesti määrää tai anna hoitoa, vaan toimii lähinnä hoitokulujen maksajana. Hoitoon hakeutumisessa onkin tärkeää olla itse aktiivinen, ja Valtiokonttorin kautta on mahdollista saada monenlaista koulutusta, jopa uravalmennusta. Valtiokonttorin korvausasiantuntijan Sanna Länkelän mukaan hoitolaitokset tietävät melko tarkasti, mitä hoitoja voivat tehdä ilman Valtiokonttorin maksusitoumusta ja tarpeen vaatiessa pyytävät Valtiokonttorilta maksusitoumusta isompiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.

Artikkeli on osa Varusmiesliiton ja Valtiokonttorin yhteistyötä

Teksti Miika Kosloff Kuva Mikko Toivonen