Muistan hyvin oman palvelukseenastumispäiväni. Muistan, kuinka seisoin Panssariprikaatin portin edessä selässäni edellisenä iltana tarkasti alokasliitteen ohjeiden mukaisesti pakattu reppu. Jännityksestä hiostuneessa kädessäni puristin palvelukseenastumismääräystä. Ympärilläni oli kymmeniä nuoria siilitukkaisia miehiä, joiden ilmeistä pystyin lukemaan jännityksen, ristiriitaiset odotukset ja epävarmuuden. Muistan, kuinka astuessani portista sisään, tuntui kuin olisin ottanut askeleen tuntemattomaan.

Oman vapaaehtoisen asepalvelukseni alkamisesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Reservissä ollessani olen vastannut satoihin palvelusaikaa koskeviin kysymyksiin, ja törmännyt mitä erilaisimpiin asenteisiin varusmiespalvelusta kohtaan. Huolimatta siitä, että Puolustusvoimat ovat viime aikoina panostaneet näkyvyyteensä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, varusmiespalvelus näyttäytyy edelleen monen nuoren silmissä tuntemattomana velvollisuutena, jonka tarjoamista mahdollisuuksista on vaikea saada tietoa.

Saapumiserässä 2/16 varusmiespalveluksen keskeytti peruskoulutuskaudella 11,1 prosenttia alokkaista. Vaikka poistuma on viime vuosina pienentynyt, luku tuntuu edelleen suurelta ajateltaessa, kuinka monesta nuoren elämästä tuossa prosentissa on kysymys. Puolustusvoimat ovat 2000-luvulla ansiokkaasti tehneet töitä kehittääkseen varusmiespalvelusta poistuman pienentämiseksi. Esimerkiksi vuonna 2004 käyttöön otettu kevennetty peruskoulutuskausi ja sen myötä varusmieskoulutukseen sisällytetty nousujohteisuus lukeutuvat näihin uudistuksiin. Nähdäkseni kehittämiskohdat eivät kuitenkaan aina löydy joukkoyksiköissä järjestettävästä koulutuksesta tai edes varusmiespalveluksesta itsestään, vaan katseet tulisikin suunnata tulevaisuudessa aikaan ennen palvelusta.

Yksi tulevaisuuden kehitysteemoista onkin Puolustusvoimien ja perus- ja toiseen asteen oppilaitosten välinen yhteistyö. Yhteistyön välineenä voisi toimia parhaiten koulumaailman arkea ajatellen esimerkiksi kouluissa kiertävä kampanja, jonka ydinajatuksena olisi esitellä varusmiespalveluksen arkea, sen tarjoamia mahdollisuuksia sekä sitä, millaista hyötyä hyvin suoritetusta palveluksesta voi tulevaisuuden kannalta olla. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen osalta vierailut kouluissa lisäisivät tietoa siitä, miten palvelukseen hakeudutaan ja siten myös kiinnostusta vapaaehtoista palvelusta kohtaan.

Harva nuori esimerkiksi tietää, että johtajakoulutuksesta voi hyötyä korkeakouluopinnoissa.

Varusmiespalvelus-kampanjasta oppilaitoksista olisi etua niin opiskelijoille kuin Puolustusvoimillekin. Ajoissa saatu tieto erilaisista varusmiespalvelukseen liittyvistä mahdollisuuksista auttaa nuorta suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan paremmin myös esimerkiksi jatko-opintojen kannalta. Harva nuori esimerkiksi tietää ennen palvelukseenastumista, että Puolustusvoimissa saatava kuljettajakoulutus voi avata tulevaisuudessa ovet ammattikuljettajan uralle tai että johtajakoulutuksesta voi hyötyä korkeakouluopinnoissa.

Toisaalta kampanjassa saatava informaatio voisi vähentää myös palvelukseen liittyviä pelkoja, kysymyksiä tai ennakko-oletuksia.  Parhaimmillaan se voisi välittää jokaiselle ikäluokalle viestin siitä, että jokainen pärjää intissä, jos vain itse haluaa. Parhaimmillaan asevelvollisuus voisi muuttua monen nuoren silmissä oikeudeksi saada varusmieskoulutus ja siten myös taito puolustaa omaa kotimaataan tilanteen vaatiessa.

Olisi hienoa, jos yhteistyön tuloksena varuskuntien porteista marssisi sisään alokkaita, joiden motivaation taustalla olisi tieto siitä, minkälaiset eväät tulevaisuuteen hän voi varusmiespalveluksesta saada ja mitä hänen oma hyvä suoriutumisensa hänen kotimaalleen merkitsee.

Lotta Saarenmaa
Kirjoittaja on keväällä valmistuva historian- ja yhteiskuntaopin aineenopettaja ja reservin vänrikki