Knoppitieto: Jäätelökorrelaatioksi kutsutaan tilannetta, jossa kahden asian välillä kuvitellaan olevan syy-seuraussuhde, vaikka näin ei tosiasiallisesti ole.

Internetin uutissivustojen artikkelien ja keskustelupalstojen yksi peruspilareista on väittely. Verbaalisen sodan keskelle saattavat joutua niin poliitikkojen harha-askeleet sote-uudistuksessa kuin päivittäistavarakaupan myyjän törkeä käytös. Kun Yle julkaisi nettisivuillaan artikkelin otsikolla ”Asevelvollisen valinta: Työkokemusta sivarista vai intistä taidot, joita ei muualta saa?”, syntyi ruutitynnyri valmiina odottamaan kipinää.

Vanhemmista sukupolvista siviilipalvelus saattaa kuulostaa eriskummalliselta käsitteeltä. Ennakkoluulot elävät erityisesti suurten ikäluokkien keskuudessa, joille varusmiespalveluksen lisäksi ei ollut olemassa muitavaihtoehtoja. Armeijaan menoa pidettiin itsestäänselvyytenä. Tämä siitäkin huolimatta, että siviilipalvelus on palvelusmuotona ollut olemassa jo vuodesta 1931.

Mikä on siis synnyttänyt kulmakarvoja nostattavia asenteita? Yhden peruskoulutuskauteni aikana kuulemani näkemyksen mukaan siviilipalvelus on ”nössöille ja heikoille”. Santahaminan yksiköiden käytävillä kaikuneet sanat ovat pahemman kerran väärässä. Sinänsä absurdia, että itsenäisen ja tarkkaan harkitun henkilökohtaisen ratkaisun tekeminen tuomitaan kuin pääministerin lähettämät sähköpostit Yleisradiolle.

Mitä 20-vuotias miehenalku lähtökohtaisesti ajattelee pohtiessaan asevelvollisuuden suorittamisen vaihtoehtoja? Pohjalla vaikuttavat omat arvot sekä vakaumukset, mutta loppujen lopuksi kaikki tiivistyy siihen hyötyyn, jonka kyseinen henkilö kokee saavansa ”uhraamastaan” 6-12 kuukaudesta.

Ylen artikkelin listauksessa vaakakupissa painavat esimerkiksi työkokemus, palvelusajan tarjoama johtajakoulutus ja mahdollisuus lukea pääsykokeisiin. Jokainen haluaa tehdä oman ratkaisunsa, ja sekä asevelvollisuus- että siviilipalveluslaki mahdollistavat erilaiset vaihtoehdot. Valinnan lopputuloksessa ei pitäisi olla mitään kummasteltavaa tai huvittavaa.

Kuinka typertyneenä katsoisit ystävääsi, joka käskee sinua hakemaan lääketieteelliseen, vaikka olet viimeiset kolme kuukautta lukenut täyttä häkää oikeustieteellisen pääsykokeisiin?

Viime vuosien aikana siviilipalveluksesta on tullut sosiaalisesti hyväksytympää. Toisten valintoja on opittu kunnioittamaan ja niiden taustoja ymmärtämään. Sekä minulla että tuttavapiirini siviilipalveluksen käyneillä on lukematon määrä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia omasta asevelvollisuuden suorittamistavastaan. Nämä ovat kokemuksia, joita ei unohda riippumatta siitä, onko aikansa käyttänyt tetsatessa vai toimistotyössä.

Filofisen ja tunneperäisen pohdiskelun lisäksi on mieltä virkistävää nostaa esille muutama fakta. Asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki ovat olemassa rinnakkain, ja ne tarjoavat kaksi erilaista mahdollisuutta asevelvolliselle. Lait eivät ole paremmuusjärjestyksessä eikä niiden ole tarkoitus lietsoa vastakkainasettelua.

Ne kuvastavat demokraattisen yhteiskuntamme valinnanvapautta ja sitä, kuinka pystymme itse päättämään asioistamme. Toisen valinta ei ole toiselta pois. Jäätelökorrelaatiosta voidaan käyttää myös ilmaisua Cum hoc ergo propter hoc, mutta inttislangille käännettynä lause kuulostaa huomattavasti tutummalta: ei vaikuta sinun aamuihisi.