Naiset rauhaa turvaamassa -tilaisuus kiinnosti reserviläisiä lähes kaikista joukko-osastoista
Yksinomaan naisille suunnatussa rauhanturvainfossa heräsi keskustelua muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden kohdemaiden tasa-arvokäsityksestä.

Teksti ja kuvat: Saana Sjöblom

 

Puolustusvoimilla on meneillään yhdeksän kriisinhallintaoperaatiota, joiden toimijoista noin 5–10 prosenttia on tällä hetkellä naisia. Suomalaisten naisrauhanturvaajien osuus jää yleensä kuitenkin alle viiteen prosenttiin. Pääesikunnan koulutusosaston erikoissuunnittelija Esa Janatuisen mukaan naisten vähäinen lukumäärä johtuu pitkälti siitä, että Suomessa on vielä suhteellisen vähän naisia reservissä. Naisten hakijamäärät sekä vapaaehtoiseen asepalvelukseen että kriisinhallintatehtäviin ovat kuitenkin nousussa.

– Kriisinhallinnan toimintavalmiuteen hakee vuosittain noin 30–150 naista. Palvelukseen lähtö tyssää naisilla suhteellisesti miehiä useammin rotaatiokoulutuksessa suoritettavaan cooperin testiin, jossa edellytetään samoja tuloksia sukupuolesta huolimatta, Janatuinen totesi Naiset rauhaa turvaamassa -tilaisuudessa.

Fyysinen kunto nousi yhdeksi tilaisuuden keskeisimmäksi puheenaiheeksi. Rauhanturvaajina toimineet naiset kuvailivat paneelikeskusteluissa muun muassa haasteita jaksaa helteessä pitkiä aikoja varusteet päällä. Vaativat kenttäolosuhteet vaikuttivat selkeästi siihen, miksi rauhanturvaamisesta kiinnostuneita kehotettiin kokeneempien toimesta kehittämään ja ylläpitämään hyvää toimintakykyä.

Naisten osallistaminen kriisinhallintaoperaatioihin on Suomessa osa hallitusohjelmaa. Janatuinen mainitsi puheenvuorollaan tavoitteen kasvattaa naisten roolia ja päätösvaltaa muun muassa konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä rauhan rakentamisessa.

– Operaatioissa tarkastellaan kaikkia väestöryhmiä, joten naisia tarvitaan ennen kaikkea edistääksemme kokonaisvaltaista yhteydenpitoa paikallisväestön kanssa. Tasa-arvonäkemystä kehitetään koulutuksen ja diplomatian keinoin, Janatuinen kommentoi.

Myös Nato, EU ja YK painottavat rauhanturvatoiminnan kehittämistä naisvaltaisempaan suuntaan. Janatuisen mukaan kohteiden sosioekonominen asema tulisi ottaa paremmin huomioon jo operaatioiden suunnittelussa. Hän kertoo, että naissotilailta voidaan saada miehiin verrattuna paljon enemmän turvallisuustietoa erilaisista uhista. Tällaisia ovat esimerkiksi paikallisväestön naisten ja lasten turvattomuus.

– Naiset ja lapset kokevat olonsa turvallisemmaksi, kun näkevät naissotilaita tasavertaisissa rooleissa miesten kanssa. Tästä on hyötyä esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrien kuulemisessa, Janatuinen lisäsi.

”Naispuoliset rauhanturvaajat toimivat ennen kaikkea esikuvana paikallisille ihmisille.”

Kiinnostuneisuus kasvaa kokemuksia jakamalla

Rauhanturvaamisen infotilaisuudessa ilmeni, että kriisinhallintaoperaatioissa toimineet naissotilaat ovat kokeneet olleensa kohdemaissa eräänlaisia roolimalleja. Panelistit jakoivat avoimesti kokemuksiaan muun muassa paikallisväestön kohtaamisesta jopa heidän kodeissaan. Tilaisuuden ideoivat Iida Lähteenmäki, Kethlin Piirma, Anne Pennanen ja Kaisa-Maria Tölli, jotka itse kriisinhallintaoperaatioissa toimineina toivovat, että niihin osallistuminen tulisi helpommin lähestyttäväksi ajatukseksi useammille. Nelikko uskoo, että kynnys hakeutua rauhanturvaajaksi on monille suomalaisnaisille vielä korkea.

– Naispuolisten rauhanturvaajien kokemuksista ei välttämättä kuule missään, sillä meitä on todella vähän Suomessa. Halusimme järjestää infotilaisuuden, jotta reserviläisnaiset kuulisivat asiantuntijoiden kertomuksia sekä muiden kokemuksia, järjestäjät kuvailivat.

Tilaisuudessa keskusteltiin Janatuisen puheenvuoroon tarttuen paljon siitä, millaisia vaikutuksia naispuolisten rauhanturvaajien näkyvyydellä on toimialueilla. Järjestäjät uskovat, että naisten osallistuminen sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin edistää tasa-arvoa kohdemaissa, joissa naisten mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat vähäiset. Heidän mukaansa suomalaisilla on kykyä ja edellytykset tuoda monipuolista osaamista kentälle.

– Naispuoliset rauhanturvaajat toimivat ennen kaikkea esikuvana paikallisille ihmisille, joten heidän yleistyminen olisi väline toimialueen naisten osallistamiseen ja turvallisuuden tarpeiden huomioimiseen, järjestäjät pohtivat.

”Rauhanturvaajana toimiminen opetti, että pienilläkin teoilla voi vaikuttaa suuriin kokonaisuuksiin.”

Anne Pennanen (vas.)  Kethlin Piirm ja Ida Lähteenmäki halusivat järjestää naisille suunnatun rauhanturhainfon kannustaakseen aiheesta kiinnostuneita reserviläisnaisia.

Rauhanturvaajina toimivat naispanelistit kertoivat rotaatiokoulutuksen vastanneen hyvin operaatioissa tarvittavia taitoja. He muistelivat yhdessä ensimmäisessä operaatiossa herännyttä ajatusta maailman pelastamisesta.

– Käsitys asioiden korjaamisesta muuttui lähes täysin mennessä ensimmäistä kertaa mellakan jälkeiselle alueelle. Rauhanturvaajana toimiminen opetti, että pienilläkin teoilla voi vaikuttaa suuriin kokonaisuuksiin pidemmällä aikavälillä, panelistit kuvailivat.

Haastaviksi asioiksi panelistit listasivat muun muassa yksityisyyden puuttumisen, kaukana kotoa olemisen ja satunnaisten sukupuoleen liittyvien ennakkoluulojen kohtaamisen. He kertoivat kuitenkin mahdollisuuksista kumota ennakkoluuloja oman työpanoksen kautta.

– Oli sukupuoli mikä tahansa, kukaan ei lähde kriisinhallintatehtäviin korostetusti miehenä tai naisena, vaan sotilaana, panelistit painottivat.

 

Tavoitteena naisrauhanturvaajien määrän kaksinkertaistaminen

Yksi syy tilaisuuden järjestämiseen oli Pennasen, Lähteenmäen, Piirman ja Töllin tunne siitä, että tiedonsaannin haastavuus voi rajoittaa naisten hakeutumista rauhanturvaajiksi. He tietävät esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestäneen rauhanturvainfoja kaikille reserviläisille, mutta halusivat ideoida uudenlaisen tilaisuuden kohdennettuna juuri naisille. Tilaisuuteen osallistunut suurlähettiläs Anne Meskanen painotti vuorollaan naisten osallistumisen tärkeyttä kriisinhallinnassa. Hänen mukaansa siviilikriisinhallinnassa naisten osuus on noin 30 prosenttia, joten sotilaallisella puolella olisi vielä parannettavan varaa.

– Monissa paikoissa on vielä tänä päivänä normi, että naiset voivat toimia vain oman sukupuolensa edustajien kanssa. Naissotilaat rohkaisevat läsnäolollaan paikallisia menemään mukaan yhteisönsä toimiin, Meskanen kiteytti.

Meskanen kertoi kriisinhallinnasta kiinnostuneelle naisyleisölle YK:n tavoitteesta kaksinkertaistaa naispuolisten rauhanturvaajien määrä. Hän nosti esille faktoja siitä, millaisia vaikutuksia kohdemaiden konservatiivisuudella ja patriarkaalisuudella voi olla. Esimerkiksi turvallisuussektorilla Afganistanissa toimiviin naisiin kohdistuva seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan vaara kosketti yleisöä.

– Naisten osallistuminen rauhanturvaamiseen on erityisen tärkeää Suomen armeijan tasa-arvoisuuden näkyvyydelle. Maassamme tarvitaan asennemuutosta, sillä mitä enemmän tietoisuutta alasta on, sitä tehokkaammin toimiin voidaan ryhtyä. Teitä tarvitaan jatkuvasti, Meskanen painotti yleisölle.

Pääesikunnan tukema Naiset rauhaa turvaamassa -tilaisuus järjestettiin Katajanokan Kasinolla lauantaina 20. lokakuuta. Tilaisuuteen osallistui noin 50 reserviläisnaista lähes kaikista Suomen joukko-osastoista. Puhujina toimivat Janatuisen ja Meskasen lisäksi komentaja Jukka-Pekka Schroderus, komentajakapteeni Kari Laakko sekä kasvatustieteen maisteri Tiina Laisi-Puheloinen.