Omilla ehdoilla
Asevelvollisuudesta ja ammattilaisurheilijoista puhuttaessa esille nousee poikkeuksetta aina puolustusvoimien urheilukoulu. Uusien saapumiserien astuessa palvelukseen käydään läpi nuoret urheilijalupaukset ja heidän odotuksensa palveluksesta. Samalla kokonaan näkymättömään rooliin jää siviilipalvelus ja sen tarjoamat mahdollisuudet ammattiurheilijoille.

Siviilipalveluksen harrastuksen ja kilpaurheilun takia valitsevat urheilijat ovat usein suuntautuneita yksilöllisiin ja yksilökeskeisiin lajeihin. Tällainen tilanne on myös keskipitkän matkan juoksija Simon Haglundilla. Hän hakeutui siviilipalvelukseen sekä kielellisistä että urheilullisista syistä.

Alun perin varusmiespalvelusta suunnitellut 22-vuotias luotolainen ehti olla muutaman päivän ajan Santahaminan urheilukomppaniassa. Siviilipalvelus vei kuitenkin lopulta voiton.

“Olisin totta kai voinut treenata myös varusmiespalveluksen aikana. Siviilipalvelus helpottaa kuitenkin harjoittelemista oman valmentajani ja joukkueeni kanssa”, kertoo äidinkielenään ruotsia puhuva Haglund.

“Pääasia on, että voin treenata rauhassa.”

Haglundille säännöllinen harjoitteleminen on tärkeää. Vuoden 2015 henkilökohtaisia ennätystuloksia on pidettävä yllä ja samalla on tähdättävä jo eteenpäin juoksijan uralla. Nuoren lupauksen seuraavana tavoitteena on maajoukkueessa kisaaminen.

“Aloitin juoksemisen vuonna 2009, ja 2012 harrastuksesta tuli unelma. Tavoitteenani on, että voisin tehdä tätä ammattilaisena ainakin 30-vuotiaaksi asti”, Haglund kertoo.

Toukokuussa Lapinjärven koulutuskeskuksesta Luodon kunnalle palvelukseen siirtynyt Haglund pitää siviilipalvelusta hyvänä vaihtoehtona etenkin itsenäiselle urheilijalle. Hänen mukaansa sivarin paras puoli on ehdottomasti se, että silloin pystyy elämään hyvin tavallista elämää, eli käymään töissä palveluspaikalla ja treenaamaan. Vuoden kestävä velvollisuus ei Haglundia haittaa.

“Pääasia on, että voin treenata rauhassa. Palveluspaikkani kunnan yläasteella tukee sekä omia urheilullisia tavoitteitani että ammatillista koulutustani”, liikunnanohjaajaksi opiskellut Haglund kertoo.

Maajoukkueessa kilpailemisen lisäksi tulevaisuuden haaveissa häämöttää myös juoksuvalmentajana toimiminen. Siihen koulutukseen Haglund aikoo hakeutua siviilipalveluksena jälkeen.

Vaikka laki edellyttää, että asevelvollinen määrätään siviilipalvelukseen vain, jos hänen vakaumuksensa estää varusmiespalveluksen, valitsee moni siviilipalveluksen puhtaasti muista kuin vakaumuksellisista syistä. Tämä käy ilmi vuonna 2011 julkaistusta työ- ja elinkeinoministeriön Siviilipalvelus 2020 -mietinnöstä. Sen mukaan 60 prosenttia siviilipalveluksen valitsevista tekee päätöksensä Haglundin tapaan käytännöllisyyden takia.

Dosentti Valdemar Kallungin mukaan keskeisimpiä käytännön valintaperusteita siviilipalvelukselle ovat kotona asumisen mahdollisuus, normaali työaika ja työkokemuksen hankkiminen. Myös joustavuus siviilipalveluksen aloitusajankohdan suhteen vaikuttaa useiden asevelvollisten päätökseen.

Arkielämän jatkumisen houkuttelevuuden lisäksi Kallunki nostaa esille sen, että siviilipalveluksessa asevelvollinen voi vaikuttaa omiin harrastusmahdollisuuksiina varusmiespalvelusta paremmin. Sivarissa työpalvelusjakso mahdollistaa yksilöllisen treenaamisen joustavammin, koska työajan ulkopuolisia velvollisuuksia ei ole.

Myös työpalveluspaikan löytäminen itselle sopivalta paikkakunnalta takaa monelle harjoittelun jatkumisen koko palveluksen ajan. Palvelus on mahdollista suorittaa esimerkiksi urheiluseuroissa, ja omaa osaamista voi hyödyntää myös vaikkapa oppilaitoksissa. Jos siviilipalveluksen aikana haluaa puolestaan kartuttaa jonkin tietyn alan työkokemusta, on treenaaminen mahdollista iltaisin.

60 % siviilipalveluksen valitsevista tekee päätöksensä käytännön syiden takia.

Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijosen mukaan jokaisessa koulutuskeskukseen tulevassa palveluserässä on noin 5 aktiivi- ja kilpaurheilijaa. Neljän viikon koulutusjakson aikana on mahdollista osallistua esimerkiksi päivän kestäviin kisoihin. Kuukausittain alkava koulutus mahdollistaa myös sen, että oman saapumiserän voi valita kilpailun kannalta rauhallisemmalle ajankohdalle.

“Kyllä ne aktiivisimmat urheilijat ja ammattiurheilijat löytävät sellaiset itselleen sopivat väylät, että harjoitteleminen on mahdollista. Yleensä nämä samat kaverit kannustavat myös muita urheilemaan koulutusjakson aikana”, Reijonen kertoo.

Siviilipalveluksessa urheilu ja sen merkitys on jäänyt kokonaisuudessaan heikolle tasolle. Toistaiseksi sivareiden koko palvelusaikainen liikunta on pitkälti heidän omasta aktiivisuudestaan riippuvaista. Koulutusjakson aikaista ohjattua liikuntaa on kuitenkin pyritty lisäämään edellisten vuosien aikana. Lisäksi koulutuskeskuksessa palvelustaan suorittavat muutamat niin sanotut vapaa-aikasivarit, joiden yksi tehtävä on aktivoida asevelvollisten vapaa-aikaa muun muassa urheiluun kannustamalla.

Siviilipalvelus 2020 -mietinnön mukaan siviilipalvelusvelvollisia tulisi kannustaa ja ohjata terveisiin elämäntapoihin ja liikuntaharrastuksiin vastaavaan tapaa, kuin varusmiehiä. Nykyisen järjestelmän ongelma on, että ennen liikuntakoulutusta kaikille on tehtävä lääkärintarkastus. Käytännössä ne saadaan suoritettu vasta ennen viimeistä koulutusviikkoa.

“Viikossa ei saada aikaan muutoksia liikuntatottumuksissa eikä kenestäkään tehdä huippu-urheilijaa. Jos liikuntakoulutus voitaisiin kuitenkin aloittaa esimerkiksi ensimmäisen koulutusviikon jälkeen, olisi kannustava vaikutus suurempi”, siviilipalvelusjohtaja Reijonen toteaa.

Kuukausittain alkava sivarikoulutus mahdollistaa sen, että saapumiserän voi valita kilpailun kannalta sopivalle ajankohdalle.

Työ- ja elinkeinoministeriön mietintö ehdottaa, että nopeutettujen lääkärintarkastusten lisäksi siviilipalvelusvelvollisten motivaatiota voitaisiin lisätä tekemällä kuntotestaus sekä palveluksen alussa että lopussa. Mietinnön mukaan testi toteutettaisiin samalla tavalla kuin varusmiespalveluksessa ikäluokan vertailtavuuden arvioimiseksi. Reijosen mielestä tämä ei ole tarkoituksenmukaista.

“Palvelusmuotona siviilipalvelus mahdollistaa maanpuolustusvelvollisuuden suorittamisen myös sellaisille, joiden fyysisen kunnon puutteet tai esimerkiksi ylipaino muodostavat varusmiespalveluksessa palvelusturvallisuusriskin”, Reijonen kertoo.

Vaikka fyysisten syiden takia siviilipalvelukseen hakeutuneita on Reijosen mukaan vähän, on joukossa aina useampia, joita varusmiespalveluksen fyysisyys mietityttää.

 

Koska varusmiespalveluksessa kannustetaan siviilipalvelusta aktiivisemmin liikuntaan, treenaaminen myös varusmiespalveluksen aikana on mahdollista eikä elämä kasarmilla täysin torppaa harjoittelumahdollisuuksia. Vaikka paikkaa puolustusvoimien urheilukoulusta ei saisikaan, on tavanomaisen varusmiespalvelus ohella mahdollista anoa ja saada harjoitusvapaita.

Ammattilaistason urheilijalla tai sinne tähtäävällä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollisuutta treenata riittävän usein esimerkiksi taisteluharjoitusten vuoksi. Kun tavallisenkin arkiliikunnan ylläpitäminen voi olla vaikeaa varusmiespalvelun aikana, tavoitteellisen treenaamisen yhdistäminen siihen saattaa olla jopa mahdotonta.

Brasilialaisen jujutsun ammattipainija Risto Vesanto kertoo Ruotuväessä 8/2014 harjoitelleensa varusmiesaikana palveluksen jälkeen usein iltamyöhään asti.

“Palveluksessa on välillä todella kiire. Kun lähden illalla treeneihin, pääsen nukkumaan vasta kello yhden aikaan yöllä”, sotilaspoliisikomppaniassa palvellut Vesanto kertoo Ruotuväelle.

Osa lajeista on myös sellaisia, ettei niillä pääse urheilukomppaniaan. Joillakin asevelvollisilla urheilijan nousujohteinen ura voi olla myös vielä niin alkuvaiheessa, ettei kasarmien porttien sisäpuolelle yksinkertaisesti uskalleta tai haluta lähteä. Näin oli raahelaisella Niko Pirkolalla.

“Noin seitsemän vuotta sitten, kun asevelvollisuuden suorittaminen tuli minulle ajankohtaiseksi, pelasin salibandya liigajoukkueessa maalivahtina. Kilpailu pelipaikoista oli todella kovaa ja minulla oli pelko, että menetän paikkani palveluksen aikana. Kävin pari päivää armeijassa, mutta se ei yksinkertaisesti vain sopinut elämäntilanteeseen”, Pirkola sanoo.

Osa urheilulajeista on sellaisia, ettei niillä pääse puolustusvoimien urheilukomppaniaan.

Tekipä asevelvollinen valintansa sitten vakaumuksellisesta, käytännöllisestä, fyysisistä tai jostain muusta syystä, Haglundin ja Pirkolan kaltaisille urheilijoille siviilipalvelus on oikea ja todellinen vaihtoehto. Heille se mahdollistaa omassa lajissa kehittymisen ja kilpailemisen tasaisesti koko vuoden ympäri.

 

Teksti Hanna Tuulonen Kuvat Mikko Toivonen & Rune Härtull