Kotimaamme täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuotta rakennetaan yhdessä-teeman merkeissä.

Yhdessä tekeminen on sitä, että kaikki osallistuvat yhteisen päämäärän tavoitteluun. Yhdessä tekeminen on helppoa silloin, kun ei tarvitse itse pystyä kaikkeen. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa, sillä onnistumiset ovat aina suurempia jaettuina.

Varusmiespalveluksella on merkittävä rooli yhteisten tavoitteiden rakentamisessa, sillä niin nuoremmalla kuin vanhemmallakin sukupolvella on omalta palvelusajaltaan jäänyt mieleen kokemus hyvästä yhdessä tekemisen kulttuurista. Loputtomissa inttimuisteloissa on kyse muustakin, kuin siitä että koettiin jotain rankkaa yhdessä tai siitä että vietettiin kohtuuton määrä aikaa yhdessä, pienessä tilassa samojen ihmisten kanssa.

Ikimuistoisuus kertoo vahvasta yhteisöllisyyden tunteesta ja tahdosta, jonka varusmiespalvelus ihmisessä herättää. Se herättää tahdon auttaa kaveria, koska jokainen tietää tulevansa itsekin autetuksi heikolla hetkellä.

Varusmiespalveluksessa yhteinen maali voi olla jokin pieni asia, kuten teltan pystyttäminen, tai isompi tavoite, kuten kolmipäiväisen marssin päättäminen voittajaryhmänä. Oli se mikä tahansa, yhdessä asiassa intissä ollaan parempia kuin monessa muussa yhteisössä: jokainen tekee työtä yhteisen tavoitteen eteen auttaen toista huolimatta siitä, mikä tämän koulutustausta, vakaumus tai menneisyys on.

Asevelvollisuus kuten Suomikaan ei kuitenkaan ole vielä valmis. Varusmiespalveluksen yhdistäminen opiskelu- tai työelämään on haastavaa, eikä siviilipalveluksen koulutusjakso palvele vieläkään kovin todellista tarkoitusta.

Tänä vuonna Suomi puhaltaa kuitenkin yhteen hiileen, ja näitä oppeja hyödyntäen yhteiseen tavoitteeseen voidaan pyrkiä niin asevelvollisuuden kuin koko Suomenkin kehittämisessä.
Kirjoittaja on Varusmiesliiton uusi puheenjohtaja.