Pohjoisen vihreät sisaret

Rshy:n sotilaskoti tarjoaa pojille juhlakahvit. Neiti Flingberg kaataa kahvia.

Teksti: Josifi Tiirola
Pääkuva: SA-kuva
Muut kuvat:
Josifi Tiirola

Keskellä Lappia sijaitsee lähes ikoninen sotilaskoti, joka on saanut erityisen aseman pohjoissuomalaisten asevelvollisten sydämissä. Jääkäriprikaatin Sodankylän varuskunta-alueella toimiva Sodankylän sotilaskotiyhdistys ry on saavuttanut 60 ikävuoden rajapyykin vuonna 2019. Sodankylän sotilaskoti palvelee yhä varusmiehiä niin sotilaskodeissa kuin maastossa. Varusmies-lehti sai mahdollisuuden tutustua Lapin suurimpaan sotilaskotiin.

Taistelutahdon ylläpitäjä

Sotilaskotien arki muuttui keväällä 2020, kun Suomeen julistettiin poikkeusolot ensimmäistä kertaa sotavuosien jälkeen. Aikaisemmin myös siviiliväestöä palvellut Sodankylän sotilaskoti joutui sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja sopeuttamaan toimintaansa yhdessä Puolustusvoimien kanssa. Sotilaskodinhoitaja Marita Lintula kertoo sotilaskodin ja Puolustusvoimien yhteistyön tiivistyneen entistä enemmän, koska sotilaskodin ensisijainen asiakaskunta on varusmiehet.

Varusmiesten jakautuminen kolmeen erilliseen osastoon otettiin sotilaskodissa vastaan haasteena, jossa pyritään edelleen palvelemaan kaikkia varusmiehiä mahdollisimman tasavertaisesti. Muuttuvat olosuhteet ovat lisänneet reagointikykyä sekä antaneet kokemusta poikkeusolotehtävistä. Lintula muistuttaa, että sotilaskoti on yksi osa maanpuolustuksellista huolto-organisaatiota ja sillä on ollut läpi historian merkitys taistelutahdon edistäjänä. Tiivistynyt yhteistyö Puolustusvoimien kanssa on nähty ensisijaisesti mahdollisuudeksi harjoitella sotilaskotiorganisaation joustavuutta ja kestävyyttä poikkeusoloissa.

Sotilaskodissa työskentelee palkattujen sotilaskotityöntekijöiden lisäksi vapaaehtoisia sotilaskotisisaria. He ovat tärkeä osa sotilaskodin toimintaa. Sotilaskotisisareksi voi liittyä jokainen vähintään 16 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, ja nuoremmillekin on tarjolla pikkusisartoimintaa. Sotilaskotisisaria kutsutaan yleensä vihreiksi sisariksi.

Monipuolisen sisartoiminnan kautta on mahdollisuus osallistua maanpuolustustoimintaan joustavasti ja tuomalla omaa osaamista yhdistyksen käyttöön. Vanhemmalle sukupolvelle sisartoiminta oli tärkeää etenkin silloin, kun naisilla ei ollut vielä mahdollisuutta suorittaa asepalvelusta. Kaikki sisaria yhdistää halu tehdä vapaaehtoisesti töitä varusmiesten hyvinvoinnin eteen. Myös mies voi toimia sotilaskodissa vihreänä veljenä samoissa tehtävissä kuin sisarkin.

Sotilaskotiauton myydyin tuote on vanha klassikko, eli kahvi ja munkki.

Missä varusmies, siellä sotilaskoti

Sodankylän sotilaskoti on tuttu näky myös maastossa ja harjoitusalueilla. Sotilaskodilla on käytössään kaksi myymäläautoa, sekä leirisotilaskoti Rovajärven harjoitusalueella. Sodankylän sotilaskodissa on myös marssien aikana toteutettu väistösotilaskoti, joka on perustettu palvelemaan varusmiehiä marssin huoltopisteeseen.

Sotilaskotisisar Susanna Seppälä on lähdössä suorittamaan automyyntiä yhdessä jääkäri Kuijalan kanssa Sodankylän Kyläjärven harjoitusalueelle. Jääkäri Kuijala kuljettaa sotilaskotiauto Kuukkelia, sillä se vaatii C1-luokan ajokortin sekä hyväksytysti suoritetun Puolustusvoimien ajoluvan. Sotilaskuljettajat pääsevät usein varusmiehenä näkemään aitiopaikalta, miten sotilaskotityö toimii käytännössä. Sotilaskuljettajat voivat myös osallistua muihin sotilaskodin kuljetustehtäviin. Sotilaskuljettajien ja sotilaskodin välinen suhde on tunnettu erityisen lämpimänä, sillä yleensä päivän työstä saa palkaksi kahvin ja munkin.

Sotilaskotityöntekijät ovat pakanneet myyntiauton, mutta Seppälä tutustuu myyntituotteisiin vielä itse. Automyynnissä on tärkeää tutustua auton sisältöön, jotta voi palvella mahdollisimman hyvin asiakkaita ja saa nostettua myyntituotteet tiskille mahdollisimman nopeasti. Automyynnissä sisar ottaa tuotteet itse hyllystä asiakkaan toivomuksen perusteella, joten etenkin isommat ostokset voivat viedä aikaa.

Sotilaskotiauto on rakennettu palvelemaan nimenomaan sotilaskotiyhdistystä. Sisätilassa löytyy mahdollisuudet kuljettaa nimenomaan sotilaskodin myyntitavaraa. Myyjän takaa aukeaa hyllykkö, johon on mahdollista asettaa eri karkkeja laatikoittain. Auton suunnittelussa on otettu myös huomioon kylmätuotteet, isot kahvitermossäiliöt ja munkkilaatikot. Autoon on rakennettu erillinen myyntiluukku, jonka alle asetetaan porraskoroke. Porraskoroke kuljetetaan auton sivussa, jossa sille on erillinen kuljetustila. Auto on varustettu maavaralla, jotta auto palvelisi mahdollisimman monipuolisessa maastossa. Maaston ollessa hankala auton myyntitavara tulee kuormata sekä ”liinata” mahdollisimman hyvin ja sekin on otettu huomioon sotilaskotiauton suunnittelussa.

Kahvi maistuu maastossa illallakin

Seppälälle sotilaskotitoiminta on tärkeä harrastus. Hän nauttii etenkin myymäläautotoiminnasta.

– Varusmiesten antama iloinen palaute on välitöntä, Seppälä kertoo.

Korona-aikana sotilaskotitoiminnan merkitys on korostunut, sillä toiminta on jatkunut poikkeusoloistakin huolimatta. Haasteitakin on ollut, kuten sotilaskotisisarten ikärakenne. Iäkkäimmät sotilaskotisisaret eivät ole voineet osallistua toimintaan terveysriskien vuoksi, minkä takia monien rakas harrastus on joutunut tauolle. Vaikka nuoriakin näkyy sotilaskodin toiminnassa, niin usein puhutaan ”sotkun mummosta” tai ”tädistä”.

Myymäläauto Kuukkeli kurvaa myyntipaikalle ja auton myyntiluukku avataan, jolloin jääkäri Kuijala hakee asiakkaille myyntiluukun porraskorokkeen. Seppälä on nopeasti valmis aloittamaan myynnin ja jono on venähtänyt jo pitkäksi. Hän aloittaa palvelemaan varusmiehiä ripeällä tahdilla, mutta silti lämpimällä asiakaspalveluasenteella. Illan myydyimmäksi tuotteeksi muodostuu sotilaskodin klassikko, eli kahvi ja munkki.

– Myös energiajuomaa menee paljon, Seppälä huikkaa kassakoneen äärestä.

Seppälä näppäilee kassakonetta rutiininomaisesti, vaikka hinta pitää muistaa syöttää kuitille itse. Jääkäri Kuijala avustaa Seppälää jakamalla kahvit ja munkit asiakkaille, sekä avustaa tuotteiden nostamisessa tiskille. Jääkäri Kuijala ei pidä tehtävää vaikeana, vaan nauttii vaihtelusta normaaliin palvelusarkeen.

Illan aikana Seppälä on ehtinyt palvella lähes satakunta maastossa majoittuvaa varusmiestä. Tauot Seppälä pitää silloin, kun asiakkaita ei ole, joten maastotyöskentely vaatii ehdottomasti joustavuutta. Sotilaskotiharrastuksen lisäksi Seppälä on ollut aktiivisesti mukana Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnassa. Aktiivinen maanpuolustustausta näkyy Seppälä suhtautumisessa tekemiseen ja ulkona tapahtuva myyntityö ei tee asiakaspalvelijaa väsyneeksi.

Sotilaskotitoiminta on tarkkaa työtä

Ilta hämärtyy jatkuvasti ja lopulta Seppälän on hankala huomata luukulle ilmestynyttä varusmiestä, sillä tämä asiakaskunta ei halua tehdä itsestään herkästi meteliä. Auto hohtaa pimeydessä kuin vihreä keidas ja pysyttelee myyntipaikallaan vielä iltayhdeksään asti. Myynnin jälkeen jääkäri Kuijala ajaa auton takaisin sotilaskodille, missä myyntikuorma puretaan ja auto desinfioidaan.

Sotilaskotiautoa koskee samat säännöt kuin mitä tahansa muutakin myymäläautoa. Sotilaskotiautossa hoidetaan samalla tavalla omavalvontaa ja auto tarkastetaan säännöllisesti Puolustusvoimien eläinlääkärin toimesta. Sotilaskodilla on suuri vastuu huolehtia maastoon päätyvien elintarvikkeiden laadusta ja myyntiolosuhteiden kunnosta. Toisinaan voi olla vaikea hahmottaa kuinka suuresta työtaakasta on kyse, kun myyntiautokeikat ovat vapaaehtoisille mieluisia kokemuksia.

Sotilaskotiyhdistykset sekä sotilaskotiliitto kouluttavat vuosittain vapaaehtoisia toimimaan vastuullisissa tehtävissä maasto-olosuhteissa. Sisarille koulutetaan esimerkiksi ensiaputaitoja, inventointia, kassataitoja ja pelastustoimintaa. Varsinkin pienimmissä sotilaskotiyhdistyksissä sisar pääsee usein harjoittamaan monipuolisesti eri toiminnan osa-alueita, sillä kysyntää vapaaehtoistyöntekijöille on edelleen.

Seppälästä aistii positiivisen energian, joka on tarttunut toivottavasti myös maastossa majoittuviin varusmiehiin. Sotilaskotiauto on ehdottomasti yksi maastoharjoituksen kohokohdista, sillä se on pieni kosketus kasarmiarjen ylellisyyksiin. Tulevaisuudessa Sodankylän sotilaskodissa haluttaisiin keskittyä entistä enemmän asiakkaiden sujuvaan palveluun esimerkiksi remontoimalla nykyinen linjasto uusiksi. Sotilaskodinhoitaja Lintula on myös kiinnostunut kontista, johon voitaisiin rakentaa haluttu sotilaskotiympäristö. Oulun sotilaskotiyhdistyksellä on jo käytössä vihreä konttileipomo.

Sodankylän sotilaskodin keskiössä on tavoite tarjota sotilaskotipalveluja mahdollisimman yhdenvertaisesti varusmiesosastojen välillä, vaikka nykyisessä tilanteessa on haasteensa. Tulevaisuutta on hankala ennustaa sotilaskotitoiminnan osalta, sillä epidemiatilanteen kehittyminen vaikuttaa sotilaskodin toimintaan lähes suoraan. Tällä hetkellä Sodankylän sotilaskotiyhdistys keskittyy ensisijaiseen asiakaskuntaan ja haluaa ottaa kaiken irti nykytilanteesta.

Susanna Seppälä on ollut sotilaskotiharrastuksen lisäksi aktiivisesti mukana myös vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa.

Tiesitkö?

Yli 100-vuotiaan sotilaskotijärjestön juuret ovat jääkäriliikkeessä. Sotilaskotisisaret eivät olleet lottia, vaikka osallistuivat vapaaehtoisesti maanpuolustustyöhön sotien aikana.

Sotilaskotisisaren puku on vihreä ja siinä on vain yksi rintatasku sekä kaulukseen kiinnitetty sotilaskodin jäsenmerkki.

Sodan aikana sotilaskoteja ja niiden toimipisteitä on arvioitu olleen yli 150. Sotilaskotijärjestön varat säätiöitiin sotien jälkeen, sillä järjestön lakkauttamista pelättiin liittoutuneiden valvontakomission tullessa Suomeen.

Sotilaskotijärjestöä ei  kuitenkaan lakkautettu, sillä järjestön toiminta oli selkeästi epäpoliittista eivätkä sisaret kuuluneet Puolustusvoimissa mihinkään määrättyyn yksikköön.

Lähde: Sotilaskotityötä 100 vuotta 1918–2018 (Pentti Airio)

Muokkaus: 23.11. 16:00: Jutun verkkoversiossa oli muutaman kappaleen verran toisen jutun tekstiä,joka on poistettu.