Palveluksen aloittaminen on kova paikka. Se muutos, mikä tapahtuu vaihtaessa siviilivaatteet kurkkusalaatteihin, on häkellyttävän suuri. Elämäntilanteen muuttuminen ja siihen tottuminen vie aikaa, mutta siitä selviää nopeasti. Loppujen lopuksi intti on aika leppoisaa aikaa.

Isoin muutos mitä varusmiespalvelus tuo tullessaan, on jatkuva eläminen kasarmialueella. Muutaman ensimmäisen viikon aikana pääsee harvoin iltavapaille, eikä ensimmäisenä viikonloppuna edes viikonloppuvapaille. Ei sanota turhaan, että kaksi ensimmäistä viikkoa palveluksessa ovat rankimmat – ei välttämättä fyysisesti, mutta henkinen jaksaminen on asia erikseen. Ensimmäisistä viikoista selviää oikealla asenteella. Jos kuitenkin tuntuu, ettei kova yrittäminen ja positiivinen asenne riitä, ei kannata luovuttaa; jokaisessa joukko-osastossa on sosiaalikuraattori ja pappi, joille voi mennä puhumaan luottamuksellisesti. Osaavaa henkilökuntaa ja toimivaa järjestelmää kannattaa hyödyntää, mikäli vähääkään siltä tuntuu.

Kun palaa ensimmäisiltä viikonloppuvapailta, tuntuu kuin palveluksessa olisi ollut pidempäänkin. Arki alkaa sujumaan pikkuhiljaa. Nopeasti oppii, mitä pitää pukea päälle milloinkin ilman erillistä käskyä. Iltaisin on enemmän vapaa-aikaa ja aamutkin helpottuvat, kun aamutoimista – kuten punkan tekemisestä – tulee rutiininomaista.

Iltaisin vietettävä vapaa-aika kannattaa hyödyntää tekemällä juuri sitä, minkä kokee voimaannuttavan itseään parhaiten. Joukko-osastot ja varusmiestoimikunnat tarjoavat esimerkiksi liikkumiseen hyvät mahdollisuudet, mutta jos rankan päivän jälkeen ei jaksa urheilla, voi mennä vaikka sotilaskotiin kahville tai pelaamaan pleikkaria. Iltaisin on myös hyvin aikaa vaihtaa kuulumisia kotipuolen kanssa. Kun käyttää vapaa-ajan mielekkäästi ja suorittaa palveluksen hyvällä asenteella, menevät viikot todella nopeasti ja taas on viikonloppuvapaiden aika.

”Kun käyttää vapaa-ajan mielekkäästi ja suorittaa palveluksen hyvällä asenteella, menevät viikot todella nopeasti.”

Tuntuu varmasti vaikealta hypätä uusien ihmisten kanssa täysin vieraaseen ympäristöön. Esimerkiksi tuvan jakaminen noin kymmenen muun ihmisen kanssa voi tuntua aluksi todella vieraalta. Loppujen lopuksi se, että samassa huoneessa on monta muuta ihmistä, on kuitenkin rikkaus. Ne ajatukset, joiden kanssa itse painit, ovat todennäköisesti mielessä muillakin tupalaisilla. Rohkea tutustuminen ja ajatustenvaihto tupakavereiden kanssa auttavat jaksamaan, jos muuten tuntuu ettei huvita. Ei mene montaakaan päivää, kun tuvassa on hyvä yhteishenki ja sekä ilot että surut jaetaan yhdessä.

On turha olla korostamatta inttikavereiden merkitystä – intissä luodaan loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita. Palveluksen aikana hyvät suhteet muihin varusmiehiin on erittäin tärkeää. Ne auttavat jaksamaan ja yhtäkkiä varusmiespalvelus onkin jo ohi. Olkaa siis uudet varusmiehet ennakkoluulottomia ja hyödyntäkää Puolustusvoimien tarjoamat mahdollisuudet. Ennen kaikkea, nauttikaa palveluksesta.

Teksti: Topi Korpinen
Kuva: Joonas Koivisto

Kirjoittaja on Varusmiesliiton hallituksen jäsen ja kersantti reservissä