Oman yksikön kouluttajien toimisto on monelle varusmiehelle paikka, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Se on paikka, josta saadaan toimintaohjeet tulevaa viikkoa varten. Se on paikka, johon joudutaan silloin, kun kaikki ole mennyt aivan kuten palvelusohjesäännössä sanotaan.
Teksti ja kuvat Lotta Saarenmaa
Joillekin varusmiehille kouluttajien toimisto saattaa kuitenkin olla tuleva, varusmiespalveluksen jälkeinen työpaikka, joka sytyttää kipinän sotilasuralle. Näin kävi muun muassa sopimussotilaana työskentelevälle vänrikki Perttu Pennaselle ja Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevalle kadetti Roope Rohamolle.
“Sopimussotilaalla tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee Puolustusvoimien palveluksessa enintään 12 kuukautta esimerkiksi jonkun tietyn joukon kouluttajana. Erilaisia työnkuvia on runsaasti. Tehtävät ovat suosittuja, eikä niitä yleensä edes laiteta yleiseen hakuun, vaan joukko-osastot rekrytoivat sopimussotilaansa esimerkiksi kotiutuvan saapumiserän joukosta”, kertoo Pääesikunnan henkilöstöosaston osastoupseeri, kapteeni Hannu Samsten.
Elokuussa Puolustusvoimien palveluksessa oli yhteensä 261 sopimussotilasta, joista suurin osa palvelee Maavoimissa. Heidän keski-ikänsä on noin 21 vuotta. Edellytyksiä sopimussotilaan tehtävään ovat hyvin suoritettu asepalvelus sekä tehtävään sopivat, henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot. Näiden kriteerien täyttymisen lisäksi lähes jokaista sopimussotilaan tehtävää varten tulee olla suoritettuna aliupseeri- tai reserviupseerikurssi.
Edellytyksiä sopimussotilaan tehtävään ovat hyvin suoritettu asepalvelus ja tehtävään sopivat ominaisuudet.
“Sopimussotilaan tehtävään hakeudutaan usein varusmiespalveluksen päättyessä. Tehtävä on oiva esimerkiksi sellaiselle henkilölle, joka ei ole aivan varma, sopiiko sotilaan ura juuri hänelle. Jo muutaman kuukauden työjakson aikana työtehtävistä saa hyvän yleiskuvan”, Samsten pohtii.
Kiinnostus sotilasuraa kohtaan näkyy sopimussotilaan tehtävien suosion lisäksi myös Maanpuolustuskorkeakoulun hakijamäärissä. Viimeisen neljän vuoden aikana hakijoiden määrä on kasvanut noin 800 hakijaan. Maanpuolustuskorkeakoulussa voi suorittaa yliopistotasoiset sotatieteen tutkinnot aina kandidaatista tohtoriin asti.
“Meidän paras rekrytoijamme on jokaisen joukko-osaston omat kouluttajat, sillä varusmiehet näkevät heidän toimintansa kautta, mitä upseerin työ on”, Maanpuolustuskorkeakoulun opintosektorin johtaja, majuri Petri Soppi kiteyttää.
Maanpuolustuskorkeakoulu on mukana jokakeväisessä yhteishaussa. Kadettikurssille otetaan joka vuosi noin 160 uutta opiskelijaa.
“Opiskelu Maanpuolustuskorkeakoulussa sopii henkilölle, joka pitää siitä, että valmistumispäivä on tiedossa jo ensimmäisenä koulupäivänä. Lisäksi yksi merkittävä etu opiskelijoillemme on se, että jokaiselle valmistuvalle on tiedossa palveluspaikka heti koulun päätyttyä”, Soppi summaa.
“Jokaiselle valmistuvalle on tiedossa palveluspaikka heti koulun päätyttyä.”
Sopimussotilaan työpäivät ovat yleensä yhdeksän tuntisia, ja niihin kuuluu tehtäviä sekä kasarmilla että maastossa.
Välivuosi vihreissä
21-vuotias vänrikki Perttu Pennanen seuraa tarkkaavaisesti alokasjoukkueen toimintaa taistelukoulutuksessa. Alokkaat harjoittelevat toimintaa tuliylläkössä. Yhtenäinen tulenavaus onnistuu, ja Pennanen näyttää tyytyväiseltä. Antaessaan palautetta suorituksesta alokkaiden ympäröimä sopimussotilas ei juuri erotu joukosta, vain arvomerkin ruusuke ja rento, ohjeistava puhetapa paljastavat, että nuori mies on joukon kouluttaja.
Alokkaiden ympäröimä sopimussotilas ei juuri erotu joukosta.
“Varusmiespalveluksen jälkeen sopimussotilaan työ tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä viihdyin asepalveluksessa todella hyvin. Lisäksi olin jo aiemmin päättänyt, että intin jälkeen pidän opiskeluista välivuoden”, Ilmasotakoululla palveleva Pennanen kertoo.
Hänen mukaansa sopimussotilaan tehtävän vahvuuksia ovat muun muassa johtamiskokemuksen saaminen sekä se, että tehtävässä saa paljon vastuuta.
“Tällä hetkellä työtehtäväni ovat monipuoliset, sillä vastaan alokkaiden marssi- ja taistelukoulutuksesta. Suunnittelen niihin liittyvät koulutusten sisällöt ja hoidan koulutusten yleisjärjestelyt, kuten esimerkiksi ajoneuvojen varaamisen”, nuori vänrikki tiivistää.
Tyypillisesti sopimussotilaan työpäivä alkaa kello 7.15 päiväohjelman tarkistuksella ja jatkuu erilaisilla suunnittelu- ja koulutustehtävillä aina kello 16 asti.
Pennasen mukaan oma aktiivisuus on tärkeää, mikäli mielii sopimussotilaan pestiin.
“Omalla kohdallani työnhakuprosessi oli helppo. Kävelin oman yksikön päällikön toimistoon kolme kuukautta ennen palveluksen loppumista ja ilmoitin kiinnostuksestani tehtävää kohtaan. Täytin tarvittavat paperit ja tulin valituksi”, Pennanen kuvailee.
Hänen mukaansa kantahenkilökunnan suhtautuminen nuoreen sopimussotilaaseen on ollut hyvä ja apua kokeneemmilta työkavereilta saa aina sitä tarvitessa.
“On tärkeää, että sopimussotilas itse tiedostaa paikkansa työyhteisössä ja toimii sen mukaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että hyvä johtaminen perustuu myös varusmiesten luottamukseen. Pyrin suhtautumaan heihin reilusti ja rennosti, mutta myös tehtäväni edellyttämällä asiallisuudella”, vänrikki pohtii.
Sopimussotilaan tehtävän jälkeen Pennanen on suunnitellut hakeutuvansa turvallisuuteen liittyvälle alalle. Esimerkiksi opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa tai Poliisiammattikorkeakoulussa kiinnostavat häntä. Hän kokee, että sopimussotilaan tehtävästä on merkittävää hyötyä tulevia urapolkujani ajatellen. Pennaselle hienointa työssä on se, että näkee, kuinka oma joukko kehittyy ja oppii valtavan määrän erilaisia asioita. Hänelle se on merkki onnistumisesta.
Vänrikki Perttu Pennanen viihtyi varusmiespalveluksessa niin hyvin, että hakeutui ja pääsi työskentelemään sopimussotilaaksi.
Koulunpenkin kautta upseerin uralle
Kadetin tunnus kiiltää kirkkaana tummansinisellä pohjalla kadetti Roope Rohamon käsivarressa. Hänellä on takanaan ensimmäinen lukuvuosi upseerikoulutusta Maanpuolustuskorkeakoulussa ja meneillään lyhyt kesätyöjakso sotilaspoliisikomppanian alokasjoukkueen kouluttajana.
Kotiutuessaan varusmiespalveluksesta viime vuoden kesäkuussa, hän tuskin osasi aavistaa, että vuotta myöhemmin hän toimisi ammunnanjohtajana Panssariprikaatissa samalla ampumaradalla, jossa hän alokkaana ensimmäistä kertaa ampui rynnäkkökiväärillä.
Hakeutuminen upseerin uralle ei ollut 21-vuotiaalle Rohamolle itsestäänselvyys, vaan hänen kiinnostuksensa sotilasuraa kohtaan heräsi varusmiespalveluksen edetessä.
“Tein päätökseni Maanpuolustuskorkeakouluun hakemisesta hyvien varusmiespalveluskokemusten perusteella. Myös RUK:n aikana järjestetty koulun rekrytointitilaisuus vaikutti tekemääni valintaan”, kadetti pohtii.
Opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa ovat olleet juuri sellaisia, kuin Rohamo oli etukäteen kuvitellut.
Hakeutuminen upseerin uralle ei ollut itsestäänselvyys.
“Opiskeltavat asiat ovat olleet monipuolisia ja koulupäivien sisällöt ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Olemme opiskelleet asioita paljon teoreettisella tasolla, mutta opinnoista löytyy myös käytännön ulottuvuus”, hän täsmentää.
Juuri käytännön kokemukset houkuttelivat Rohamon pukeutumaan maastopukuun myös ansaitun kesälomakuukauden aikana.
“Kesätyö varuskunnassa tarjoaa nuorelle kadetille valtavasti sellaista kokemusta, jota koulunpenkiltä käsin on vaikea saavuttaa. Työkavereilta saadut neuvot ja käytännön opit syventävät lukukauden aikana opittuja tietoja ja taitoja. Tietysti on myös mukavaa tienata hieman taskurahaa tulevaa lukukautta ajatellen”, hän selventää.
Työjaksonsa aikana Rohamo on päässyt tekemään laaja-alaisesti erilaisia tehtäviä, joita hänen tulevaan työhönsäkin tulee kuulumaan.
“Olen saanut tämän kesän aikana hyvän läpileikkauksen siitä, miltä tuleva kandidaattivaiheen jälkeen suoritettava työelämäjakso tulee pitämään sisällään. Kesätöihin on kuulunut niin johtamista, kouluttamista, ammuntojen johtamista kuin kuntotestien valvomista”, kadetti kertoo.
Huolimatta siitä, että Rohamon omasta varusmiesajasta ei ole kulunut kuin vuosi, hän on oppinut katsomaan varusmieskoulutukseen liittyviä tilanteita enemmän kouluttajan näkökulmasta.
“Varusmiehenä asioita katsoi enemmän yksittäisen sotilaan perspektiivistä. Vuosi upseerikoulutusta on opettanut etsimään joukon ja sen toimintakyvyn kannalta parhaita ratkaisuja. Hyvä kouluttaja ymmärtää, että joukolla ei aina ole helppoa ja mukavaa, vaan välillä on harjoiteltava täydellä teholla tositilannetta varten. Se, että vaadit joukoltasi paljon, on loppuen lopuksi sen etu”, Rohamo pohtii.
Kysyttäessä kadetilta, millaiselle ihmiselle upseerin ammatti sopii, vastaus on selvä. Rohamon mukaan työssä pitää olla määrätietoinen, rehellinen ja kunnianhimoinen. Hyväksi upseeriksi ei voi tulla, jos sen eteen ei ole valmis tekemään lujasti töitä.
“Hyvä kouluttaja ymmärtää, että joukolla ei aina ole helppoa ja mukavaa.”
Kadetti Roope Rohamo työskentelee kouluttajana Parolannummen panssariprikaatissa.
