Draamasarjoista ja kesäteatterien lavoilta tuttu näyttelijä kehittää itseään palaamalla menneisiin töihin.
Kun Valtteri Lehtinen oli vain 13-vuotias, hän sai mahdollisuuden, joka tulisi määrittämään hänen uraansa pitkälle tulevaisuuteen. Vuonna 2010 Yle TV2 alkoi tuottamaan suuren budjetin päivittäissarjaa MTV3-kanavan Salattujen Elämien tyyliin. Fiktiiviseen kaupunkiin sijoittuva koko perheen sarja Uusi Päivä esitteli joukon nuoria näyttelijöitä. Heistä yksi oli teatteria harrastava Lehtinen.
Hänen vanhempansa olivat innoissaan, mutta nuori näyttelijänalku ei alkuun ymmärtänyt roolituksen merkitystä – kunnes ensimmäinen kuvauspäivä koitti. Lehtinen näytteli Jani Hellemaata, joka oli keskeinen hahmo yhdessä sen ajan suurimmista ja kalleimmista suomalaisista tv-tuotannoista. Lehtinen kirjaimellisesti kasvoi roolinsa mukana seuraavat seitsemän vuotta. Samalla Uusi Päivä toimi ”korkeakouluna” nuorelle näyttelijälle.
– Jani oli aluksi vähän sellainen lukiolaisrääpäle niin kuin minäkin. Vuosien myötä, kun opin tuntemaan itseäni, hahmo kasvoi ja voimistui mukana. Uuden Päivän loppuminen osaltani vuoden 2017 keväällä oli kova paikka. Oli jopa melkein vaikea muistaa aikaa ennen sarjaa, Lehtinen sanoo.
Rooli Uudessa Päivässä poiki pian lisää töitä. Kuluneen vuosikymmenen aikana Lehtinen on näytellyt niin kesäteattereissa kuin elokuvissa, juontanut televisiossa ja radiossa sekä tehnyt dubbauksia ja lukenut äänikirjoja. Lukuisat työmahdollisuudet eivät syntyneet itsestään. Lehtisen mukaan näyttelijän uran kannalta kaikista tärkeintä on verkostoitua jatkuvasti ja haalia sitä kautta uusia projekteja. Lehtinen kokeekin verkostoitumisen tulevan hänelle luonnostaan, sillä hän on aina viihtynyt suurissa kaveriporukoissa.
Vuorovaikutustaidot korostuvat myös näyttelijän työssä jatkuvasti. Esimerkiksi kesäteatterissa saattaa päätyä tuntemattomaan kaupunkiin työskentelemään täysin uusien ihmisten kanssa. Päivittäinen, kuukausikaupalla jatkuva tiivis yhteistyö synnyttää Lehtisen mukaan väistämättä tärkeitä ystävyyssuhteita.
– Tämä on sillä tavalla erikoinen työ, että ollaan hirveän intiimisti tekemisissä. Vaikka sakki vaihtuu jopa päivittäin valtavasti, se miten tätä työtä tehdään, vaatii äärimmäistä luottamusta, toisen kohtaamista ja huomioimista. Sellaisessa tilanteessa pääsee syntymään ystävyyksiä herkästi.
Valtteri Lehtinen aloitti näyttelemisen jo varhain ymmärtämättä täysin, mihin urapolku johtaisi. Kuva: Yle.
Yleisö näkee vain onnistumiset
Vaikka Lehtinen on pysynyt kiireisenä näyttelijän ja juontajan töiden ansiosta, on takana myös useita menetettyjä mahdollisuuksia. Katsojat eivät luonnollisesti näe niitä kaikkia koe-esiintymisiä ja projekteja, joihin esiintyjä ei pääse mukaan. Häpeän ja huonouden tunteet omasta työstä ovat varjostaneet Lehtisen itsetuntoa näyttelijänä eniten.
– Vaikka olisi kuinka hienoja juttuja meneillään, se kolahtaa kuitenkin aina, kun ei tule valituksi. Tai jos katsoo omia työsuorituksia vuosien takaa, saattaa nousta puna poskille ja ajatella, että ”oonpa mä ollut huono”. Mutta se kuuluu tähän työhön. Vastoinkäymisistä ja häpeästä oppii, Lehtinen huomauttaa.
Lehtisellä on tapana analysoida vanhoja töitään ja selvittää niitä katsomalla, mikä toimii ja mikä ei. Näyttelijän osakseen saama kritiikki kytkeytyy usein vahvasti tämän omaan persoonaan. Palautetta voi olla hankala irrottaa omasta toiminnastaan, mikä on pakottanut Lehtisen kasvattamaan kovan nahan. Toisaalta tämä auttaa häntä selviytymään hyvin kaikenlaisista vastoinkäymisistä.
– Kritiikkiä ei tarvitse väistellä. Ikinä ei maailma tai työt lopu siihen yhteen mokaan tai yhteen huonoon kohtaukseen.
Lehtinen pääsi siviilipalveluksensa aikana osaksi Tampereen Työväen Teatterin Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus -näytelmää. Kuva: Kari Sunnari.
Siviilipalvelus edisti näyttelijän uraa
Asepalveluksen lähestyessä vuonna 2016 Lehtiselle ei ollut selvää, miten hän haluaisi palvelusaikansa käyttää. Toivottuaan kutsunnoissa palveluspaikakseen Upinniemen rannikkoprikaatia, häntä houkuttivat eniten tehtävät laivastossa tai laulajaksi pyrkiminen Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan. Kiinnostus laivaston tehtäviin ei ollut niinkään ammatillinen, vaan kytkeytyi enemmän Lehtisen veneilyharrastukseen ja yleiseen kiinnostukseen merenkulkua kohtaan.
Lehtinen oli kysellyt ennen kutsuntoja mahdollisia siviilipalveluspaikkoja eri teattereista, mutta ei saanut mistään myönteistä vastausta taikka tietoa avoimista paikoista. Aivan palveluksen aloittamisen kynnyksellä tilanne kuitenkin muuttui yllättäen, kun Tampereen Työväen Teatterista avautui Lehtiselle sopiva palveluspaikka. Hän otti yhteyttä Tampereen Työväen Teatterin johtajaan ja täyttikin pian jo siirtolomakkeita armeijasta siviilipalvelukseen.
– Koin siviilipalveluksen itselleni paljon järkevämpänä siinä tilanteessa. Oli ammatillisen kehitykseni ja osaamiseni kannalta tosi tärkeä juttu, että pääsin palveluksen ajaksi näyttelemään. Olisi varmasti harmittanut, jos siirto ei olisi onnistunut, Lehtinen kertoo.
Lehtiselle oli suuri helpotus, että hän pystyi käyttämään palvelusaikansa itselleen merkityksellisellä tavalla. Teatterissa töiden aikataulu poikkesi huomattavasti monesta muusta palveluspaikasta: harjoituksia saattoi olla esimerkiksi aamulla yksi pätkä ja illalla toinen. Poikkeuksellinen aikataulu mahdollisti myös Uuden Päivän kuvauksiin osallistumisen siviilipalveluksen ohessa. Arkea helpotti myös se, että Lehtinen pystyi asumaan koko palveluksen ajan kotonaan, yksiössä teatteria vastapäätä.
Lehtinen kuvailee Tampereen Työväen Teatterissa työskentelyä unelmien täyttymykseksi. Teatteri oli suurin, missä hän oli koskaan työskennellyt, ja vuoden aikana hän oli mukana kahdessa näytelmässä, Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus sekä Kissa kuumalla katolla. Lehtinen kertoo palveluksensa tärkeimpien oppien liittyneen itse teatterituotannon oppimiseen sekä oman ilmaisun ja sen erityispiirteiden purkamiseen ja työstämiseen. Palveluksen haastavin osuus oli Lehtisen mukaan kesän koulutusjakso Siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä.
– Olin kesän töissä kesäteatterissa Turussa ja kävin samaan aikaan osan kesästä sivarikoulutusta. Ajoin joka ilta esitykseen Turkuun. Lapinlahdelta ajaa sairaan pitkään, joten istuin käytännössä koko ajan autossa ja olin aika väsynyt. Se oli kuitenkin ainoa keino hoitaa molemmat ja sen takia sen sitten jaksoikin puristaa.
Sykkeessä Leevi Koskista näyttelevä Lehtinen on viihtynyt tuotannossa todella hyvin. Kuva: Nelonen Media.
Realismin ja valovoimaisuuden tasapaino
Siviilipalveluksen jälkeen Lehtisellä oli edessään taas uusia tuulia. Hänen hahmonsa kirjoitettiin ulos Uudesta Päivästä vuonna 2017, mutta tv-roolit eivät suinkaan loppuneet siihen. Vuonna 2018 Lehtinen liittyi Syke-nimisen sairaalasarjan näyttelijäkaartiin, Leevi Koskisen rooliin. Uuden Päivän kohotetusta maailmasta huomattavasti voimakkaammin realismiin nojaavaan draamasarjaan siirtyminen haastoi Lehtistä näyttelijänä aivan uusilla tavoilla.
– Leevi oli varsinkin alkuvaiheessa tunneherkkä lähes humoristisuuteen asti. Itkeminen ja tunnevyöryt ovat sellainen puoli, jota en ollut käyttänyt ennen työssäni. Hahmoni on myöskin huomattavasti kärjistetyin persoona verrattuna muihin töihini. Tällaisen erikoisen tyypin rakentaminen on ollut tosi mielenkiintoista.
Lehtinen haluaa tehdä tulevaisuudessakin vastaavanlaisia pitkiä rooleja draamasarjoissa, joissa hän pääsee kasvattamaan hahmoaan useamman vuoden ajan. Televisioon keskittyminen ei ole poistanut Lehtisen intohimoa teatteria kohtaan, vaan leikkisät ja värikkäät esitykset kesäteattereissa ovat hänen asialistallaan jatkossakin.
– Tällä hetkellä unelmoin siitä, että nykyinen työtilanne jatkuisi mahdollisimman pitkään. Olen hirveän onnellinen ja toivon Sykkeen jatkuvan. Nautin tästä niin paljon! Jotkut näyttelijät ovat sellaisia, etteivät viihdy kauaa samassa paikassa ja haluavat tehdä paljon erilaisia rooleja toinen toisensa perään, ja ymmärrän senkin.
Lehtinen kertoo oppineensa käsittelemään vastoinkäymisiä tärkeinä opetuksina. Kuva: Antti Kylmänen.
Kaikki irti palveluksesta
Lehtinen on kartuttanut esiintymiskokemusta myös juontajana esimerkiksi lastenohjelma Galaxissa sekä YleX-radiokanavalla. Näytteleminen on jatkossakin hänen päätyönsä, mutta ajatukset suoran televisio-ohjelman sekä oman podcastin juontamisesta ovat hautuneet hänen mielessään. Viimeisin aluevaltaus äänikirjojen lukijana on esimerkki siitä, miten Lehtisen omat kiinnostuksen kohteet ohjaavat häntä toisinaan kohti mielenkiintoisia työmahdollisuuksia.
– Radion ja äänikirjan tekeminen ovat kuin yö ja päivä. Radio on vapaata, vilkasta ja nopeaa, kun taas äänikirjojen tekeminen vaatii todella paljon keskittymiskykyä ja yksin työskentelyä. Päädyin lukemaan äänikirjoja innostuttuani niistä ensin itse kuulijana. Mietin, että hitsi miten hienoa olisi lukea niitä itse, joten otin yhteyttä studioihin ja pääsin mukaan.
Lehtinen toivoo, että jokainen siviilipalvelukseen hakeutuva onnistuisi löytämään palveluspaikan, jossa pystyy hyödyntämään omia kiinnostuksen kohteita. Vaikka hänen kohdallaan matkassa oli myös rutkasti tuuria, koki hän saaneensa armeijasta hyvin apua siviilipalvelukseen siirtymisessä.
– Sivarissa saavutettu kehitys voi auttaa tulevaisuudessa, ja itse kannan sivarin oppeja vieläkin mukanani. Sivarista kannattaa ottaa kaikki irti niin hyvässä kuin pahassa. Muistakaa nauttia hyvistä kokemuksista ja ottaa hyvät jutut talteen. Ja jos palvelus tuntuu ikävältä niin muista, että se on hyvin lyhyt aika elämästä.
Fakta
Nimi: Valtteri Lehtinen
Ikä: 24
Paikkakunta: Helsinki
Koulutus: Ylioppilas
Työ: Näyttelijä
Siviilipalvelus: Tampereen Työväen Teatteri
