Teksti Niilo Heinonen
Omasta varusmiespalveluksestani on nyt riittävän kauan, että aika on alkanut kultaamaan muistoja. Kokonaisuutena käteen jäi valtavan paljon. Ilman sitä en olisi tässäkään hommassa.
Kaikki eivät kuitenkaan suorita velvollisuuttaan hymyssä suin. Ja vaikka osa suorittaakin, pakollinen suoritus on aina pakollinen. Asevelvollisuus on luonteeltaan veronluonteinen työsuorite, joka kohdistuu vain osaan ikäluokasta. Sillä, maksetaanko verot rahana vai työpanoksena, ei juuri ole merkitystä.
Asevelvollisuus on sen suorittaville yksilöille merkittävä kustannus, jos sitä ajattelee menetettynä työaikana. Tässä vaiheessa moni älähtää ja väittää, että valtaosalla asevelvollisista ”ei kuitenkaan olisi mitään parempaakaan tekemistä”.
Tekisi mieli tuoda paikalle puskutraktori jyräämään täyteen aukot tällaisessa ajattelussa.
Yhteiskunnan kehittyessä kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa, on asevelvollisuusjärjestelmä kestämättömällä pohjalla. Vai miltä kuulostaisi vain miehiltä perittävä prosentin sukupuolivero? Naisille vero olisi vapaaehtoinen, mutta vuosittain noin 400 päättäisi maksaa sen vapaaehtoisesti. He voisivat sitten paistatella omassa erinomaisuudessaan ja työhaastatteluissa vero antaisi heille etulyöntiaseman. Lisäksi miesten kanssa pääsisi vaihtamaan ”verotarinoita”.
Asevelvollisuuden suorittavien osuus on enää reilu 30 prosenttia koko ikäluokasta. Tämä joukko tarjoaa merkittävän osan kansalliseen turvallisuuteen satsattavista resursseista. Se takaa reservin, jota ilman Puolustusvoimat ei omien sanojensa mukaan voi toimia. Samaan aikaan tämän joukon toimeentulo on opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä ja jopa vankeja merkittävästi heikompaa.
Asevelvollisuuden, ja sitä kautta Puolustusvoimien toimintaedellytysten, turvaaminen vaatii järjestelmän merkittävää uudelleenajattelua. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa pitäisi olla perusasia, että asevelvollisille taataan riittävä toimeentulo eikä sukupuolia aseteta eriarvoiseen asemaan.
Puolustusvoimien mukaan sen kädet ovat asevelvollisuusasiassa sidotut. Nykyinen puolustusratkaisumme nojaa asevelvollisuuteen ja vaihtoehtojen esittäminen olisi Puolustusvoimille huomattava riski. Pahimmillaan ennakoimaton asevelvollisuuden romuttaminen ilman korvaavaa lisärahoitusta voisi romuttaa koko puolustusjärjestelmän.
Siihen ei ole varaa.
Samaan aikaan nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän ongelmat ovat kestämättömiä. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole trendi. Se on monelle arvona kansallista turvallisuutta tärkeämpi. Kun sopiva hetki koittaa, ja sopivat poliittiset voimat ovat vallassa, ei asevelvollisuuden asema enää välttämättä ole kiveen hakattu.
Turvallisinta olisi lähteä ajoissa avoimesti pohtimaan, miten asevelvollisuudesta voidaan tehdä järjestelmänä aidosti oikeudenmukaisempi. Siihen keskusteluun monilla tahoilla olisi varmasti paljon annettavaa. Ensin pitäisi vain nousta poteroista ja ymmärtää, että hiljaa kerälle kääriytyminen ei poista ongelmia.
Iterointi ja lisärahoitus sen sijaan voisivat sen tehdä.
Kirjoittaja on Varusmiesliiton puheenjohtaja.
Kuva Eetu Lehmusvaara
