Teksti Rasmus Arikka
Törmäsin vanhaan koulukaveriini. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Hän kysyi minulta: ”Miten jaksat vieläkin kirjoittaa Varusmies-lehteen? Intti on mennyttä elämää.”
En osannut vastata mitään.
Tottahan se on. Kotiutumisesta on jo aikaa ja elämä reservin auringon alla maistuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä tulevia leirejä tai laskea aamuja.
Kuitenkin varusmiespalvelus vaikuttaa yhä elämääni, sillä tässä pestissä en tosiaan olisi ilman inttiä. Lehtiä selatessani Puolustusvoimia tai varusmiespalvelusta koskevat uutiset osuvat aina silmääni ja jaksan edelleen kiinnostuneesti kuunnella palvelustaan suorittavien kavereideni avautumista. Sain intistä myös hyviä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen aktiivisesti yhteydessä.
Aika kultaa muistot. Päällimmäisenä intistä jäävät mieleen vain kaikkein parhaimmat kokemukset. Kaatosade ja kylmä potero eivät jälkeenpäin tunnu yhtään niin pahalta kuin silloin joskus.
Se on ehkä vahingollista.
Näin palveluksen jälkeen on yllättävän haasteellista samaistua varusmiesten arkeen ja kasarmifiiliksiin. Unohtuu hämmästyttävän nopeasti, kuinka vaikeaa on nousta punkasta, vetää kurkkusalaatit ylle ja kiiruhtaa yksikön eteen muotoon. Se vain unohtuu.
Varus- ja siviilipalvelusmiehet saavat palveluksen aikana täyden ylläpidon ja päivärahan. Totta. Mutta riittääkö 5,10 euroa lauantain viettoon lomilla? Tuskin.
Silti varusmiehet eivät valita, vaikka hallituksen leikkauslista on saanut barrikadeille muun muassa palkansaajat ja opiskelijat, eikä varusmiesten asemaa voida pitää ainakaan heitä parempana.
Heinäkuussa Varusmiesliiton kannanotosta liian pitkiin pyykinvaihtoväleihin tartuttiin mediassa hanakasti. Varusmiesten likaiset kalsarit herättivät keskustelua somessa ja verkkolehtien kommenttikentissä. Vaikka varusmiesten vaatehuolto on Puolustusvoimien vastuulla, sen puutteellisuudesta syyteltiin myös varusmiehiä. Ylimielisiä kommentteja sateli: ”Mikseivät pese kalsareitaan nyrkkipyykillä?” ”Aivan varmasti varusmiesten omaa saamattomuutta.”
Kalsarigate sai turhan suuret mittasuhteet, mutta se kertoo hyvin suhtautumisesta varusmiehiin. Arvostuksen puute on valtava.
Varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 22 000 miestä ja vapaaehtoista naista. Luku on suuri. Suomen puolustusratkaisu perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja suureen reserviin. Se tuntuu olevan itsearvo sinänsä. Järjestelmä perustuu kuitenkin lakiin, joten valinnanvapautta ei ole. Viime kädessä varusmiehet tekevät työtä Suomen turvallisuuden takaamiseksi. Luulisi sen ainakin vähän kiinnostavan.
Kirjoittaja on Varusmies-lehden toimituspäällikkö ja kauppatieteiden opiskelija.
Kalsarigate sai turhan suuret mittasuhteet, mutta se kertoo hyvin suhtautumisesta varusmiehiin.
