“Hei, mikä saapumiserä?”, on kysymys johon varusmies saa vastata kyllästymiseen asti niin intin aikana kuin sen jälkeenkin.
Ajankohtaan jolloin nuori astuu palvelukseen ja pukee kurkkusalaatin ylleen on mahdollista vaikuttaa kutsunnoissa, ja siviilielämän kannalta voi olla tärkeää suunnitella oman palveluksen muoto ja kesto jo etukäteen.
Suomen asevelvollisuusjärjestelmässä on käytössä järjestely, jossa varusmiespalveluksen Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksella aloittaa vuosittain kaksi saapumiserää. Vuoden ensimmäinen saapumiserä astuu palvelukseen tammikuussa ja toinen heinäkuussa.
Vuodenajat ovat vahvasti osa varuskuntaelämää ja niiden mukaan määräytyvät asiat, kuten puvustus, aktiviteetit sekä tietysti olosuhteelliset haasteet. Myös koulutushaaran ja aselajin määrittymiseen saapumiserä voi vaikuttaa.
Heille, ketkä ennen kutsuntoja miettivät itsensä solmuun päättäessään parasta mahdollista saapumiserää, on olemassa yleisiä harkinnankohteita, joilla valinta voi suoraviivaistua.
Talvinen aloitus: lunta ja loskaa?
Suomen talvi on tunnetusti kylmä, pimeä ja luminen. Palveluksen aloittaminen sydäntalvella voi olla hyvä veto heiltä, ketkä haluavat vuoden kylmimmän osan heti pois alta ja kotiutua kesällä tai alkusyksystä.
Jos taas palveluksessa aikoo viettää yksitoista kuukautta, esimerkiksi käymällä johtajakoulutuksen, ehtii tammikuun alokas kokea kaksi kylmää vuodenaikaa.
Merivoimien aktiivisinta aikaa taas on kesä, joten jos yhdeksän kuukautinen miehistöpalvelus laivastossa kutsuu, kannattaa ehdottomasti hakeutua Upinniemeen tai Pansioon tammikuun saapumiserään.
On vanha tupaviisaus, että talvinen aloituskausi on suotuisampi, koska kylmä sää estää ylenpalttisen hikoilun. Kylmyys voi toki auttaa ruuminlämmön hillitsemisessä, mutta kerrastoissa, talvivaatteissa ja täysvarustuksessa rehkiessä tulee herkästi hiki pintaan. Hangessa tarpominen ja ryömiminen ovat samalla turhauttavaa ja uuvuttavaa.
Toisaalta lumi on erinomainen pehmuste syöksyille, kaatumisille ja muille iskuille joita harjoitellessa sattuu. Monta mustelmaa on taas seurannut liukastumisista jäisillä teillä, mutta tätä nykyä soraus toimii varuskunnissa kiitettävästi.
On myös hyvä ottaa huomioon Suomen maantiede. Kun Lapin varuskunnissa on –30 astetta voi lämpötila etelärannikon varuskunnissa olla nollan asteen paikkeilla. Loska ja räntä tekevät tällöin eteläisistä metsäleireistä erityisen märkiä koettelumuksia. Kannattaa henkisesti valmistautua heräämään jalat kaminan aiheuttamassa sulavesilammikossa.
Kesäinen aloitus: haiseva kaappi?
Niille kuudenkuukauden-miehille, joilla pakkasen sieto ei ole henkilökohtainen vahvuus, voi olla kannattavaa hakeutua palvelukseen heinäkuun saapumiserässä. Tällöin kotiutuu alkutalvella, säästyen pahimmilta pakkasilta.
Vanhan tupaviisauden kääntöpuoli on, että helteen johdosta vuoden toinen saapumiserä heinäkuu on kahdesta vaihtoehdosta hiostavampi. Alokaskauden fyysisyydet kohtaa siis keskikesän helteissä lämpöennätysten paukkuessa vuosi vuoden perään.
Oli kuumus tuskallista tai ei, intissä tulee hikoilemaan ainakin vähän. Huono puoli runsaassa hikoilussa tulee siitä, että märät vaatteet alkavat äkkiä häisemaan kaapissa, mikäli niitä ei kuivaa ja säännöllisesti vaihda.
Kasarmirakennus tarjoaa puitteet kamppeiden kuvaamiselle sille erikseen tarkoitetussa kuivaushuoneessa, mutta nohevan alokkaan täytyy kiinnittää huomiota siihen, että vaatteet päätyvät sinne ja sieltä ajoissa takaisin kaappiin valmiina seuraavaa käyttökertaa varten. On hyvä muistaa, että tuvassa eletään yhdessä eikä tupalaisilta heru paljoakaan myötätuntoa yhteistä hajuhygieeniaa laiminlyövälle yksilölle.
Lämmössä on tietysti hyvät puolensa: ulkona voi liikkua t-paidassa ja lippalakissa, ja ulkoliikuntaa on mukavampi harrastaa. Lisäksi päivien pituus tekee iltavapaista automaattisesti käytännöllisempiä.
Vähän arvostettu hyvä puoli kesässä on varuskunta itse. Avara, vehreä ja valoisa varuskunta on omanlaisensa kesäinen keidas, jolla voi olla suuri vaikutus varusmiehen mielialaan.
Toisaalta pohjoisen kesän valoisuus voi haitata nukkumista, jos tuvan sädekaihtimet ovat riittämättömät. Merkittävä kesä-heinäkuun haaste erityisesti Lapissa on tietysti hyttyset ja paarmat. Luotisuojaliivistä ne eivät pure läpi, mutta heinäkuun alokkaan on kannattavaa ottaa inttiin mukaan hyttysmyrkkyä suojautuakseen.
Punnitse mitä sinä haluat palveluksesta
Saapumiserästä riippumatta on palveluksessa kohokohtansa ja pettymyksensä. Alokkaana kohtaa vaikeuksia ja onnistumisia, eikä se astuuko palvelukseen kesällä vai talvella ei ole vähänkään ratkaisevaa oman viihtymisen tai ansioitumisen kannalta. Tässä asiassa asenne ratkaisee.
On kuitenkin terveellistä punnita niitä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia joita kutsuntaikäisellä on edessä. Tahdotko ottaa löysät pois ja kotiutua nopeasti vaiko kokea kaikki kotimaan värikkäät vuodenajat osana Puolustusvoimia? Se on jokaisesta itsestänsä kiinni.
Teksti: Johannes Koivisto
