Moni muistaa varusmiespalveluksesta aikaiset aamuherätykset ja lyhyeksi jääneet yöunet. Yksi kertoo nukahtaneensa kesken hiihtolenkin ja toinen vartiovuoron aikana. Unitutkija, professori Markku Partisen mukaan sotilaskoulutuksen teho kärsii, jos varusmiehet ovat väsyneitä.
Ihminen ei totu väsymykseen, eivätkä varusmiehet ole poikkeus. Satakunnan lennostossa varusmiehen päivä alkaa herätyksellä kello 5.45, ja Kaartin jääkärirykmentin kuljetuskomppania aloittaa palveluksen vielä varttia aiemmin. Vaikka hiljaisuus kasarmialueilla alkaa kello 22.00, moni tuntee itsensä väsyneeksi palveluksessa.
”Jos herätys on puoli kuusi aamulla, teoreettinen nukkumisaika on seitsemän ja puoli tuntia. Siis teoreettinen nukkumisaika. Se tarkoittaa sitä, että ihminen nukahtaisi alle minuutissa ja heräisi alle minuutissa, mikä on täysi mahdottomuus”, unitutkija Markku Partinen sanoo.
Nukahtaminen vie aikaa keskimäärin 10–15 minuuttia, joten varusmiehille jää kasarmilla pahimmillaan reilu seitsemän tuntia nukkumisaikaa. Palvelusaikana nukkumista vaikeuttavat myös monet sattuman varaiset seikat, kuten tupakaverin kuorsaus, muut äänet, hajut ja huono ilma.
Suomalaisten aikuisten keskimääräinen unentarve on noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Psykiatrian ylilääkäri Antti-Jussi Ämmälä Sotilaslääketieteen keskuksesta korostaa sen olevan vain keskiarvo.
”Unen tarve on hyvin yksilöllistä ja tuo kahdeksan tunnin keskiarvo ei kerro kaikkea. On paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän unta kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa, mutta toisaalta on myös paljon ihmisiä, jotka tulevat toimeen vähemmällä unen määrällä”, Ämmälä sanoo.
Professori Partisen mukaan alle kuuden tunnin yöunilla tulee toimeen 10 prosenttia suomalaisista, mutta toisaalta 10–15 prosenttia tarvitsee levätäkseen yli yhdeksän ja puoli tuntia unta.
Partisen mukaan neljä viidestä varusmiehistä ei tule toimeen seitsemän tunnin unimäärällä ja moni kärsii palveluksessa jatkuvasta unen puutteesta eli unideprivaatiosta. Yksilöllistä unentarvetta ei huomioida, kun kaikki joutuvat sopeutumaan samoihin sääntöihin ja aikatauluihin. Käytännössä yksilöllinen kohtelu on vaikeaa, mutta sen seurauksena iso osa varusmiehistä on väsyneitä.
Varusmieskoulutus on useimmiten fyysisesti raskasta ja palveluksessa harrastetaan paljon liikuntaa, mikä on itsessään hyvä asia. Partinen kuitenkin muistuttaa, että suuri liikunnan määrä lisää unen tarvetta, joten suuri osa varusmiehistä tarvitsee selkeästi yli kahdeksan tuntia unta vuorokaudessa. Psykiatri Ämmälän mukaan fyysinen rasitus lyhentää nukahtamisviiveettä, eli aikaa pään painamisesta tyynyyn aivojen nukahtamiseen, mikä lisää nukkumisaikaa. Kovin olennaisesta unen lisäyksestä ei ole kyse, korkeintaan muutamista minuuteista. Ämmälä lisää, että fyysinen rasitus myös parantaa unen laatua ja syvyyttä.
Kasarmilla nukkumisaikaa ei ole aina riittävästi tai uni häiriintyy jostain muusta syystä. Tämän seurauksena iso osa varusmiehistä on väsyneitä. Mutta miten sotilaiden väsymys vaikuttaa palveluksessa?
Moni varusmies kärsii palveluksessa jatkuvasta unen puutteesta eli unideprivaatiosta.
Sotilaskoulutus on uusien asioiden oppimista. Varusmiehet opetetaan ampumaan, liikkumaan maastossa ja käyttämään muita sotilaallisen toimintakyvyn ja maanpuolustuksen kannalta tärkeitä taitoja.
Markku Partisen mukaan väsymys heikentää keskittymis- ja oppimiskykyä, lisää tapaturmien riskiä palveluksessa ja heikentää kognitiivisia taitoja, kuten tarkkaavuutta ja muistia. Oppitunneilla nuokkuvista varusmiehistä ei saada kaikkia tehoja irti. Partisen mukaan lääke ongelmaan on yksinkertainen: varmistetaan riittävä uni.
Väsymystä ja vähäisiä yöunia käytetään kuitenkin myös sotilaskoulutuksen muotona esimerkiksi leiriolosuhteissa. Psykiatri Ämmälän mukaan leirien tärkein tehtävä on opettaa toimimaan univajeen kanssa.
”Leirien tarkoituksena on saada ihmiset havaitsemaan omaa väsymystään ja oppia tulemaan toimeen väsymyksen kanssa. Leireillä sovelletaan jo opittua, kun toimintakyky ei ole parhaimmillaan. Varsinaisesti uutta voi oppia muutoin”, Ämmälä sanoo.
Ämmälä korostaa, että leirikokemuksista voi olla hyötyä myös siviilielämässä.
”Siviilissäkin ihmisillä on keskimäärin yksi huonosti nukuttu yö viikossa. Jokainen meistä joutuu aika ajoin selviämään työ- tai opiskeluelämässä huonoilla yöunilla. Ei ole huono oppi, että sillä selviää, vaikka se olisi hetkellisesti kovakin kuormitus.”
Markku Partinen ei kuitenkaan pidä väsyneenä harjoittelua perusteltuna edes metsäleireillä.
”Ihminen ei voi harjoitella valmiustason säilyttämistä väsyneenä. Päinvastoin. Valmiustason säilyttämistä on harjoiteltava virkeänä. Väsyneenä voi tulla tehtyä virhepäätöksiä, jotka voivat johtaa suuriin katastrofeihin”, Partinen toteaa.
Partinen arvelee, että riittävän unen varmistaminen vähentäisi ainakin väsymyksestä aiheutuvia onnettomuuksia. Yhden vuorokauden valvominen vastaa noin yhden promillen humalatilaa, jolloin tarkkuutta vaativien tehtävien suorittaminen vaikeutuu. Myös metsäolosuhteissa opitut taidot jäisivät paremmin mieleen ja niiden hyödyntäminen tositilanteessa olisi helpompaa, jos sotilaat harjoittelisivat aina virkeinä.
Psykiatri Ämmälä kuitenkin mainitsee, että toimintakyvyn ylläpitämistä väsyneenä voi harjoittaa.
”Erikoisjoukoilla, kuten lentäjillä, on käytössä menetelmä, jota kutsutaan strategisiksi torkuiksi. Aina kun mahdollista tehdään niin sanottuja mikrounia, joilla pystytään ylläpitämään omaa toimintakykyä. Se on ihan harjoiteltavissa oleva homma.”
Unitutkija Partisen mukaan väsymykseen ei voi tottua, eikä siihen voi harjoitella. Väsyneenä ihminen ei toimi yhtä tehokkaasti kuin virkeänä, Partinen sanoo ja viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin.
”US Navyssa ei harjoitella väsyneenä, vaan siellä pyritään nimenomaan siihen, että nukutaan niin paljon kuin mahdollista. Jos kuitenkin sotilas on väsynyt, jokaisella on mahdollisuus käyttää luvanvaraisia lääkkeitä, jotka nostavat vireystason riittävälle tasolle.”
Sotilaskoulutuksen tarkoituksena on opettaa yksilöitä ja joukkoja toimimaan erilaisissa kriisitilanteissa mahdollisimman hyvin. Partinen ei kuitenkaan näe mitään hyötyä, että harjoituksissa tavoitellaan realistista kriisitilannetta.
”Jos on todellinen kriisi, ihmisen adrenaliinipitoisuus ja perusstressitaso nousevat. Todellisessa kriisitilanteessa, kuten sodassa, ihminen on valmiimpi valvomaan ja rääkkäämään itseään. Mutta tämä ei ole mahdollista varusmiespalveluksessa, kun jokainen tietää, että kyse on vain harjoituksesta”, Partinen summaa.
Unitutkija Partinen ei pidä väsyneenä harjoittelua perusteltuna edes metsäleireillä.
Varusmieskoulutuksen ja oppimisen kannalta on tehokkainta, että sotilaat nukkuvat riittävästi. Nukkuminen ei ole vain passiivista lepäämistä, vaan unen aikana aivot elpyvät, niiden energiavarastot täydentyvät ja uusi tieto siirtyy pitkäkestoiseen muistiin.
Sotilaan käsikirjan mukaan 90 prosenttia ihmisistä jaksaa työskennellä yhdeksän vuorokautta 3–5 tunnin yöunilla. Unitutkija Partisen mielestä käsikirjan tiedot ovat ajasta jäljessä: Niissä ei huomioida vajaiden – noin neljän tunnin – yöunien aiheuttamia terveyshaittoja. Useiden tutkimusten perusteella jo viikon kestänyt kahden tunnin univaje johtaa muun muassa immunologisen vastuskyvyn heikkenemiseen ja infektioriskin kasvuun.
”Kenenkään ei tulisi valvoa yli kolmea vuorokautta ja 3-5 tunnin yöunia tulisi nukkua vain tilapäisesti. Yhden lyhyen yöunen jälkeen suorituskyky saattaa olla lähellä normaalia, mutta jo kahden lyhyen yöunen jälkeen muun muassa virhealttius ja reaktiokyky heikkenevät merkittävästi. Seuraavana päivänä ei tulisi ajaa autolla, saati käyttää ampuma-asetta”, Partinen sanoo.
Psykiatri Ämmälän mukaan univajeen sietokyvyllä on suuria yksilöeroja. Varmaa on, että lyhyiden yöunien seurauksena kaikille syntyy univelkaa.
”Jos leirien jäljeltä on univajetta, niin yksi tai pari hyvää yötä ei sitä vielä kuittaa. Se vie yleensä pidemmän ajan, että kertyneen univelan saa kokonaan kuitattua. Yhdeksän vuorokauden univajeesta toipuminen kestää viikosta kahteen viikkoon”, Ämmälä arvioi.
Jossain vaiheessa kertynyt univaje on nukuttava pois. Jos sitä ei pysty palveluksessa tekemään, se jää viikonloppuvapaiden rasitteeksi.
Puolustusvoimien uutislehti Ruotuväki uutisoi viime vuonna, että palveluksesta palautuminen on varusmiesten omalla vastuulla. Viikonloppuisin ja lomilla varusmiehillä kuluu aikaa myös sosiaalisten suhteiden hoitamiseen, ja esimerkiksi pitkät kotimatkat voivat verottaa palautumisaikaa. Pahimmillaan kaksi viikkoa kestävä univajeesta toipuminen on palveluksen aikana käytännössä mahdotonta.
Mutta miten varusmiesten väsymysongelmaan voi puuttua?
Varuskuntien ja yksiköiden välillä on eroja herätysajankohdassa, mutta keskimäärin herätys on kello 6.00 ja hiljaisuus alkaa 22.00. Alle kahdeksan tunnin nukkumisaika ei riitä kaikille, eikä sillä kurota umpeen leireille syntynyttä univajetta. Ämmälän mukaan mitään lääketieteellistä perustetta aikaisille aamuille ei ole, vaan palvelus voisi hyvin alkaa herätyksellä esimerkiksi kello 8.00. Se takaisi, että eniten unta tarvitsevat saisivat nukkua riittävästi.
Toinen mahdollisuus on aloittaa hiljaisuus esimerkiksi kello 21.00, mutta se ei luultavasti poistaisi väsymysongelmaa. Parikymppisten varusmiesten biologinen rytmi on pääosin iltapainotteista, eli he valvovat mielellään pitkään ja nukkuvat myös aamulla pitkään.
”Suurin osa ei ole selkeästi ilta- tai aamuihmisiä vaan jotain siltä väliltä. Uskon, että herätys seitsemän tai kahdeksan välillä sopisi vähintään yhdeksälle kymmenestä varusmiehestä”, psykiatri Ämmälä arvelee.
Tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa Helsingin Sanomissa, että Suomessa unta ei arvosteta tarpeeksi, mikä vaikuttaa nuorten asenteisiin. Aamuvirkkuja pidetään usein ahkerina, kun taas aamu-unisuutta pidetään laiskuuden merkkinä. Ovatko nämä asenteet osa syy siihen, että neljännes suomalaisista on jatkuvasti väsyneitä?
Nukkumista vähättelevä ilmapiiri vaikuttaa myös Puolustusvoimissa: väsymys on kuin kirosana, jota ei voi lausua ääneen. Kuitenkin Puolustusvoimien pitää kulkea varusmieskoulutuksen tehokkuus edellä, eikä jäädä jumiin vanhoihin asenteisiin. Väsymys ei ole heikkous, mutta se voi kääntyä sellaiseksi.
Haastateltavien lisäksi lähteenä on käytetty Markku Partisen ja Maarit Huovisen teosta Terve uni.
Teksti Rasmus Arikka
Grafiikka Suvi Hämäläinen
