Kyseessä on firman vaikutuspiirissä harvinainen molemminpuolinen lottovoitto, jossa sekä palvelustaan suorittava että Puolustusvoimat hyötyvät.
Osa tammikuussa palveluksensa aloittaneista, viestintää siviilielämässä harrastaneista varusmiehistä on saanut tällä viikolla komennuksen Pääesikuntaan. Tästä joukosta valitaan pääsykokeiden ja haastattelun kautta teräväkynäisimmät palvelemaan erityistehtävissä yhdeksän tai kaksitoista kuukautta. Palvelustehtävät vaihtelevat Ruotuväki-lehden toimittajista Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusavustajiin.
Kyseessä on firman vaikutuspiirissä harvinainen molemminpuolinen lottovoitto, jossa sekä palvelustaan suorittava että Puolustusvoimat hyötyvät. Esimerkiksi aloittavalle toimittajalle puolen vuoden täyspäiväinen työkokemus Ruotuväessä voi olla tekijä, jolla ratkaistaan ensi vuoden kesätyöpaikka ja sitä myöten ura journalismin parissa. Korvaamaton on myös journalistinen työpanos, jonka Puolustusvoimat saa korvauksetta käyttöönsä.
Viestinnän osaajien lisäksi vastaavia win-win-rakenteita on Puolustusvoimissa tarjolla rajalliselle joukolle muusikoita, teologeja, juristeja ja lääkäreitä. Potentiaaliin nähden määrää voi pitää vaatimattomana.
Toisin oli vielä 1970-luvulla, kun Reserviupseerikoulun neljäs komppania, niin kutsuttu pappakomppania, vastasi omana yksikkönään erityisupeerikoulutuksen antamisesta valmiille tai lähes valmiille eri alojen asiantuntijoille. Yksikössä koulutettiin juristien ja teologien lisäksi muun muassa insinöörejä ja kauppatieteilijöitä Puolustusvoimien tarpeisiin. Esimerkiksi pankkiiri Björn Wahlroos suoritti ensin erityisupseeritutkinnon ja siirtyi sen jälkeen Pääesikuntaan vastaamaan sotavarusteita tuottavan teollisuuden seurannasta.
On vaikea kuvitella, että tarve erityiskoulutetuille sodan ajan johtajille olisi vähentynyt 70-luvulta. Sota, ja varsinkin rauhan ajan toiminnot, vaativat edelleen kenttätyön lisäksi valtavan määrän ylemmän portaan organisointia, suunnittelua, tiedottamista ja prosessijohtamista. Töitä esimerkiksi tuotantotalouden diplomi-insinööreille ja vaikkapa logistiikkasuunnittelun ammattilaisille luulisi löytyvän.
Oma yksikkö erityiskoulutettaville on ollut hyvä ratkaisu myös siinä mielessä, että sodan ajan tehtäviin tähtäävä koulutus on pystytty räätälöimään paremmin. Nykyisellään suurin osa erityistehtävissä palvelevista johtajista suorittaa johtajakoulutuksensa tavallisilla aselajilinjoilla, jolloin esimerkiksi tiedotusupseerin koulutuksen ensimmäinen puoli vuotta saattaa koostua kranaatinheittimen kantamisesta.
Puolustusvoimissa on viime vuosina puhuttu siitä, miten varusmiespalveluksesta pitäisi hyötyä enemmän työelämässä. Nykyisellään hyöty koetaan varsin marginaaliseksi ainakin siitä päätellen, että huomattavan suuri osa maistereina asevelvollisuuttaan suorittavista valitsee suorittamistavaksi siviilipalveluksen varusmiespalveluksen sijaan. Tässäkin suhteessa erityiskoulutettavissa varusmiehissä on potentiaalia, jota ei vielä täysin hyödynnetä.
Teksti Joel Kontiainen
Kirjoittaja on Reserviupseerikurssi 246 Petäjän oppilaskunnan puheenjohtaja ja lääketieteen opiskelija
