Puolustusvoimilla on käynnissä useita kriisinhallintaoperaatioita eri puolilla maailmaa. Rauhanturvaajia tarvitaan jatkuvasti, ja hakea voi ympäri vuoden. Mitä operaatiossa tehdään, on täysin tehtäväkohtaista. Päätarkoituksena on kuitenkin parantaa kriisialueiden oloa ja auttaa rauhan saavuttamisessa.
Teksti, pääkuva ja kuvituskuva Saana Sjöblom-Hasselblatt
Sotilaallisen kriisinhallinnan toimintavalmiuteen hyväksytään vuosittain lähes 2 000 hakijaa, joista noin 600 valitaan vuosittain koulutukseen ja sitä kautta operaatioon. Rauhanturvaajat koulutetaan Säkylässä sijaitsevassa Porin prikaatin Kriisinhallintakeskusessa ennen operaatioiden aloittamista. Rauhanturvaajien palvelussuhde kestää tavallisesti neljä kuukautta, puoli vuotta tai vuoden kerrallaan.
Suomi vastasi huhtikuussa vuonna 2017 tasavallan presidentin päätöksestä Ranskan esittämään avunantopyyntöön Libanonissa. Suomalaisten operatiiviseen toimintaan osana ranskalaista reservipataljoonaa FCR (Force Commander Reserve) kiinnitettiin noin 160 sotilaan jääkärikomppania, esikuntaupseereita sekä tukiosa. Poikkeuksellisesti muista suomalaisista kriisinhallintajoukkoista tuolloin Libanonissa, komppanian rauhanturvaajat suorittivat palveluksen neljän kuukauden rotaatioissa. Yhteen rotaatioon osallistuivat vuosien 2017–2018 vaihteessa esimerkiksi Eemeli Karlsson ja Jenny Åman.
Eemeli Karlsson lähtisi rauhanturvaajaksi mielellään uudelleen eri kohteeseen. Kuva: Saana Sjöblom-Hasselblatt.
Kohti tuntematonta
Karlsson suoritti varusmiespalveluksen Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa (SKVJ) 1/16-saapumiserässä. Reservin vänrikkinä kotiutunut Karlsson oli kiinnostunut rauhanturvaamisesta jo palveluksen aikana, joten jätti hakemuksen kriisinhallintatehtäviin heti kotiutumisen jälkeen. Niin tekivät myös monet hänen palvelustoverit.
– Varusmiespalveluksen aikana puhuttiin paljon mahdollisuudesta hakea rauhanturvaajaksi. Pidin palvelusajasta, joten ajattelin voivani pidentää kokemusta tehtävien parissa. Halusin myös tietää enemmän kriisinhallintatehtävistä, ja tietysti tehtävästä saatava palkka kiinnosti vasta kotiutunutta, Karlsson muistelee.
Rauhanturvaajan peruskoulutus kestää kahdesta viiteen viikkoon, ja se järjestetään normaalisti 1–8 viikkoa ennen operaatioalueelle siirtymistä. Koulutuksessa kerrataan sotilaan perustaidot ja annetaan rauhanturvaajan operaatiokohtainen yleiskoulutus. Karlsson sai kutsun koulutukseen kolmisen kuukautta hakemuksen lähettämisen jälkeen. Hän toimi Libanonissa ylikersantin palvelusarvolla ryhmänjohtajana, jotka lähtivät Libanoniin viikon miehistöä aiemmin.
– Koulutus erosi varusmiespalveluksesta muun muassa siten, että kaikki olivat todella motivoituneita ja asennoituneet lähtemään tehtävään töihin. Oli positiivinen yllätys, miten kiinnostuneina kaikki kuuntelivat ja tottelivat koulutuksessa turhaa käskemättä, Karlsson kehuu.
Peruskoulutuksen yhteydessä järjestetään myös erillisiä, tietyille henkilöryhmille tarkoitettuja koulutustilaisuuksia. Åman esimerkiksi toimi Libanonissa jääkärin palvelusarvolla ja suoritti ennen lähtöä myös ajolupakoulutuksen. Varusmiespalveluksen hän suoritti puolestaan sotilaspoliisina 2/14-saapumiserässä Porin prikaatin Säkylän varuskunnassa, ja on sotilasarvoltaan reservin korpraali.
– Rauhanturvaajaksi hakeminen tuli minulle käytännössä hetken mielijohteessa pari vuotta kotiutumisen jälkeen. Tiesin muita kriisinhallintatehtävissä olleita, mutta suvussani ei ole muita rauhanturvaajana toimineita, Åman kertoo.
Jenny Åman on kiinnostunut toimimaan rauhanturvaajana myös merioperaatiossa. Kuva: Jenny Åmanin kotialbumi.
”Sotilasarvo kertoi lähinnä vain työtehtävän”
Ilmapiiri sekä koulutuksessa että tehtävässä Libanonissa oli sekä Åmanin että Karlssonin mielestä todella ammatillinen. Toisin kuin varusmiespalveluksessa, rauhanturvaajien keskuudessa vallitsi selkeä työyhteisön omaisuus ja sotilasarvo kertoi lähinnä vain työtehtävän.
– Tunnelma oli selvästi enemmänkin tyyliä aikuiset töissä kuin nuoret palveluksessa. Jokaiselta odotettiin paljon, ja kaikkien odotukset myös omasta suoriutumisesta olivat korkealla, Åman kuvailee.
Rauhanturvaajaksi lähteminen voi olla monille jännittävä kokemus varsinkin ensimmäisellä kerralla. Karlsson kertoo käyneensä ennen lähtöä läpi hieman mielikuvaharjoittelua ”mitä jos”, muttei halunnut stressata tehtävään menemistä liikaa. Åmania mietitytti puolestaan se, miten paikalliset Libanonissa reagoisivat naispuoliseen sotilaaseen. Tästä ei kuitenkaan aiheutunut ongelmia paikallisten tai muiden suomalaisten keskuudessa. Karlssonille on puolestaan jäänyt hyvin mieleen yksi paikallisiin liittyvä muisto.
– Kun ajoimme panssariajoneuvolla Libanonissa, näimme paikallisia lapsia todella läheltä. Oli pysäyttävää huomata, etteivät lapset ihmetelleet tilannetta lainkaan, vaikka Suomessa Puolustusvoimien ajoneuvot herättävät liikenteessä paljon huomiota. Silloin ymmärsin, että jossain päin maailmaa sotilaat ja panssarivaunut ovat arkipäivää, Karlsson toteaa.
Jenny Åman huomauttaa, ettei rauhanturvaajan tarvitse olla yli-ihminen ja tehtäviä on monenlaisia. Kuva: Jenny Åmanin kotiablumi.
Vartiointia ja partiointia
Todellisuus tehtävistä kriisinhallintaoperaatiossa vastasi pitkälti Karlssonin ja Åmanin odotuksia. Kriisinhallintakeskuksen koulutuksessa oli käyty asiat huolellisesti läpi, joten rauhanturvaajana toimimisesta oli muodostunut Karlssonin mukaan melko realistinen kuva. Monet asiat olivat hänelle tuttuja myös Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa toimimisen ansiosta. Åman koki Libanonissa puolestaan joitain pieniä yllätyksiä.
– Kohteessa tapahtui paljon, mutta oli kuitenkin rauhallista. Säästä ei koitunut onneksi harmia, sillä marras–maaliskuussa Libanonissa oli hyvä keli. Runsaat sateet aiheuttivat tosin teiden tulvimisen, Åman lisää.
Päivät operaatiossa koostuivat pitkälti vartioinnista ja partioinnista. Karlsson kuvailee päivien olleen vaihtelevia, mutta sisältäneen aina huolellisia valmisteluja sekä olleen usein aamupainoitteisia.
– Partiointi saattoi kestää aamusta iltapäivään, mutta vartiovuorot rytmittyivät ympärivuorokautisesti. Valmistautuminen ja vastuun kantaminen oli ajoittain haastavaa, mutta toisaalta juuri niistä koin saavani paljon irti, Karlsson pohtii.
Åmanille oli ajoittain vaikeaa puolestaan se, ettei Libanonissa ollut koko rotaation aikana luonnollisesti mahdollisuutta lähteä porttien ulkopuolelle omatoimisesti. Mielenkiintoisinta kokemuksessa oli sen sijaan päästä käyttämään opittuja taitoja todellisessa ympäristössä.
– Opin rauhanturvaajana uusia asioita esimerkiksi tekniikkaan ja karttajärjestelmiin liittyen. Myös varusteista huolehtiminen oli tehtävässä aivan omaa luokkaansa.
Ensimmäisen kahden kuukauden aikana vapaa-aikaa ei ollut Åmanin ja Karlssonin mukaan paljoakaan, mutta loppuvaiheessa aikaa jäi myös kuntosalilla käymiseen ja ajan viettämiseen muiden kanssa. Libanonissa oli järjestetty mahdollisuus myös kielten opiskeluun, sillä esimerkiksi ranskan kielen tulkki piti komppaniassa halukkaille suomalaisille ranskan oppitunteja.
Arki rotaatiossa erosi varusmiespalvelusajasta Suomessa myös sellaisenkin asian kuin ruoan osalta. Komppaniassa oli ranskalainen keittiö, joten tarjolla oli puuron sijaan monesti croissantin tai ranskalaisten perunoiden kaltaisia ruokia. Suomi-kaupasta saatavat karkit ja muut herkut loivat rauhanturvaajille kuitenkin kotoisan tunnelman.
Rauhanturvaajat avainasemassa maan maineeseen
Aika kriisinhallintaoperaatiossa kului Karlssonin mielestä nopeasti. Hän kertoo saaneensa kokemuksesta varmuutta kaikkeen tekemiseen, ja tulleensa hyvin toimeen muiden kanssa.
– Ryhmällämme oli äärimmäisen hyvä yhteishenki, mikä oli iso juttu. Joukkoon mahtui paljon erilaisia persoonia ja henkilöitä kaikenlaisista taustoista aivan kuten varusmiespalveluksessa. Vihreät päällä ei ole kuitenkaan väliä, onko joku ammatiltaan poliisi vai vasta opiskelija, Karlsson huomauttaa.
Åman myöntää kokeneensa aluksi hieman alkukankeutta pienehkössä kontissa asumisesta toisen kanssa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja hän kuvailee saaneensa muista kuin toisen perheen, jonka kanssa tuli toimeen riidoista huolimatta.
– Kokemus rauhanturvaajana opetti paljon niin hyvässä kuin pahassa. Olen melko temperamenttinen, joten opin hillitsemään persoonaani ja tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Myös asioihin suhtautumisessa tapahtui kypsymistä, Åman kertoo.
Tärkeintä Åmanin ja Karlssonin mielestä oli keskittyä operaatiossa siihen, mitä varten siellä oltiin. Heidän mielestään suomalaiset sotilaat ovat arvostettuja, ja jo lippu herättää itsessään kunnioitusta. Rauhanturvaajien pelkkä läsnäolo muissa maissa on tärkeää.
– Tärkeintä on nimenomaan olla paikalla ja turvata rauha. Tämän myötä oppi myös ulkopolitiikasta sen, että rauhanturvaajien toiminta vaikuttaa paljon siihen, miten koko maa nähdään, Karlsson kiteyttää.
Porin prikaati järjestää operaatioissa olleille kotiuttamiskoulutuksen.
Miten hakeutua rauhanturvaajaksi?
Suomalaisia rauhanturvaajia toimii YK:n, Naton ja EU:n operaatioissa ympäri maailmaa. Porin prikaati hakee reserviläisiä maavoimien kriisinhallintatehtäviin, ja Merivoimien esikunta rekrytoi rauhanturvaajat puolestaan Merivoimien operaatioihin.
Rauhanturvaajaksi voi hakea kuka tahansa varusmiespalveluksen suorittanut mies tai nainen ympäri vuoden. Kriisinhallintatehtävissä toimivat suomalaiset ovat vapaaehtoisia ammattilaisia, joille maksetaan operaatiossa sekä palkkaa että päivärahaa. Rauhanturvaajien palvelussuhteet ovat määräaikaisia, ja palkkaus määräytyy pääosin tehtävän vaativuusluokan mukaan. Kriisinhallintatehtävissä toimiminen on Puolustusvoimien palkatuille työntekijöille osa sotilasuraa.
Lisätietoa rauhanturvaajaksi hakemisesta osoitteessa puolustusvoimat.fi/rauhanturvaajaksi.
