Joka vuosi noin 25 000 nuorta aloittaa varusmiespalveluksen. Heistä 5 000 ei suorita sitä loppuun. Mikä on sisäilmaongelmien rooli palveluksen keskeyttämisessä, ja päästäänkö homekasarmeista koskaan eroon?
Teksti Matias Mattila Kuvitus Eetu Lehmusvaara
Lappeenrantalainen Antti astui palvelukseen kotikaupunkinsa varuskuntaan, jossa tuoreen varusmiehen arki sujui ilman terveydellisiä ongelmia. Peruskoulutuskauden jälkeen edessä oli aliupseerikoulu Haminassa. Ensimmäisenä päivänä Antti kiinnitti huomionsa tunkkaiseen sisäilmaan, ja ensimmäiset oireet alkoivat jo kahden aamun jälkeen öisellä nenäverenvuodolla ja hengenahdistuksella. Yskä jatkui koko Haminassa vietetyn viiden viikon ajan ja pahensi oloa entisestään.
Parin viikon oireilun jälkeen tilanne huonontui dramaattisesti, kun kesken fyysisesti raskaan etenemisharjoituksen Antti sai ensimmäisen astmakohtauksensa. Hengitys vinkui, henkeä ei saanut. Tunne oli uusi ja ahdistava. Tupakaveri tarjosi astmalääkettään, jolloin olo parani hetkeksi.
Antti lähti harjoituksesta suoraan varuskunnan terveysasemalle, missä lääkäri mittasi nuorella varusmiehellä PEF-puhalluksia ja otti sydänfilmin. PEF-puhallus on uloshengityksen huippuvirtausta mittaava instrumentti, jota käytetään astman diagnosoinnissa. Arvot olivat huonoja, joten lääkäri piti Anttia kaksi päivää osastolla.
Viikon kuluttua lääkäri totesi astman, ja Antti sai vakituisen lääkityksen, jonka avulla hän pystyi palaamaan hetkeksi takaisin normaaliin palvelukseen. Lääkityksestä huolimatta kaikki fyysinen rasitus aiheutti hengenahdistusta ja myös yskä ja nuhaisuus pahenivat. Palvelus oli ollut sairastelun takia katkonaista jo viikkojen ajan.
Lääkäri ehdotti tässä vaiheessa C-papereita, eli palveluksesta vapauttamista rauhan aikana. Jo pelkkä ajatus asepalveluksen keskeyttämisestä oli kova paikka velvollisuudentuntoiselle nuorelle. Antti sinnitteli viikon ja toivoi oireiden hellittävän, mutta lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keskeytys. Yksikön päällikkö hoiti muodolliset asiat ja paperit allekirjoitettiin koulun johtajan kanssa. Palvelus päättyi seuraavana päivänä.
Antti kertoo, että yksikön päällikön mukaan rakennuksen sisäilma oli tutkittu ja määräysten mukainen. Hänen mukaansa rakennuksen korjaamisesta oli kuitenkin keskusteltu.
Homeongelmista kiertää monenlaisia huhuja ja tarinoita. Hurjimpien väitteiden mukaan kasarmien sisäilmatutkimuksia on tehty tarkoituksellisesti väärin tulosten kaunistelemiseksi. Käytännön tasolla väitteet ovat koskeneet muun muassa kasarmin perusteellista tuulettamista juuri ennen sisäilmatutkimusta.
Ajoittain sisäilmaongelmat ovat nousseet esiin myös mediassa.
Viime vuonna Iltalehti uutisoi Kainuun prikaatin jääkärikomppanian homeisista patjoista, joita asepalvelustaan suorittavat olivat käyttäneet. Lehden haastatteleman varusmiehen mukaan patjat oli kannettu pois näkyvistä vanhempien vierailun ajaksi. Varusmies oli yskinyt verta eikä ollut pystynyt nukkumaan hengitysvaikeuksien takia.
Vuonna 2011 Hämeen Sanomat kertoi puolestaan Panssariprikaatia vaivaavista homeväitteistä. Tuolloin erään vakavasti oireilleen varusmiehen isän mukaan “mitään ei vain kuulemma voi tehdä, koska Senaatti-kiinteistöt omistaa rakennukset”.
Senaatti-kiinteistöt on valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva valtion liikelaitos, joka omistaa yli kymmenentuhatta pääasiassa julkisen sektorin käytössä olevaa rakennusta. Vuodesta 2003 asti tähän joukkoon ovat kuuluneet kaikki Puolustusvoimien käytössä olevat tilat, myös varusmiesten käyttämät kasarmit. Uudessa työnjaossa Senaatti-kiinteistöt vastaa muun muassa peruskorjauksista, Puolustusvoimat vuosittaisesta kunnossapidosta, huolloista ja siivouksesta.
Vaikka varusmiesten kokemukset ovat varmasti todellisia, sisäilmaongelmien syyt eivät aina ole selviä. Keuhkosairauksien erikoislääkäri Irmeli Lindström huomauttaa, että kaikki varusmiesten kokemat sisäilmaongelmat eivät liity homeeseen. Lindströmin mukaan sisäilmaongelmia aiheuttaa useimmiten huono ilmanvaihto.
“Jos rakennuksessa on merkittävä pitkäaikainen kosteusvaurio, voi se johtaa rakenteiden home- ja muihin mikrobivaurioihin”, Lindström sanoo.
Tällöin rakennuksen käyttäjälle voi tulla ongelmia, jos vaurioituneista rakenteista on ilmayhteys sisäilmaan. Lindström korostaa perusteellisten tutkimusten tärkeyttä.
“Homeita ja mikrobeita on aivan tavallisestikin luonnossa ja asuinympäristössämme. Tämän vuoksi tarkat selvitykset rakennuksesta ja rakenteista tai ilmasta otetut mikrobinäytteet – sekä hyvän asiantuntijan arvio – ovat tarpeellisia silloin kun arvioidaan, onko rakennuksessa terveysvaaraa aiheuttava homevaurio.”
Ilmanvaihdosta ja rakenteista johtuvien ongelmien lisäksi esimerkiksi puutteellinen siivous tai märkien varusteiden kuivaaminen sisätiloissa saattavat aiheuttaa sinänsä helposti korjattavissa olevia sisäilmaongelmia. Senaatti-kiinteistöjen turvallisuustoimialan johtajan Jari Panhelaisen mukaan tämän vuoksi rakennetaan nykyään muun muassa erillisiä telttakuivaamoja kosteuden pitämiseksi ulkona asuinrakennuksista. Irmeli Lindströmin mukaan siivouksella ei kuitenkaan voida poistaa laaja-alaisen kosteus- ja mikrobivaurion aiheuttamia ongelmia. Perussiisteys ja hyvästä ilmanvaihdosta huolehtiminen voivat sen sijaan vähentää oireita.
“Kun asutaan tiiviisti, riski sairastua hengitystietulehduksiin lisääntyy. Lisäksi eläimille- ja siitepölyille allergiset voivat saada oireita. Fyysinen rasitus ja kylmä ilma voivat puolestaan pahentaa astman aiheuttamia oireita”, Lindström sanoo.
Senaatti-kiinteistöt investoi vuosittain jopa 100 miljoonaa euroa puolustushallinnon käyttämiin rakennuksiin. Tästä summasta noin 10-15 miljoonaa käytetään kasarmien peruskorjauksiin, joita tehdään tällä hetkellä kahdesta kolmeen vuodessa. Saneerattu on jo kolmekymmentä kasarmia. Työsarkaa riittää silti edelleen, sillä peruskorjaamattomia kasarmeja on jäljellä vielä 22. Viittä näistä ei Jari Panhelaisen mukaan tarvitse peruskorjata, koska varusmiesikäluokat pienenevät tulevaisuudessa.
Yhteensä Senaatti-kiinteistöt on käyttänyt Puolustusvoimien käyttämien kiinteistöjen kunnostukseen jopa 800 miljoonaa sen jälkeen, kun tilojen hallinta siirtyi sille vuonna 2003.
”Voi sanoa, että näissä rakennuksissa oli runsaasti korjausvelkaa. Siellä ei ollut huolehdittu ajoissa riittävistä korjaustoimenpiteistä ja aika paljon haasteita on nykypäivään asti sieltä seurannut”, Panhelainen sanoo.
Panhelaisen mukaan Senaatti-kiinteistöt on lähtenyt tekemään systemaattista työtä puolustushallinnon tilojen kunnostamiseksi. Tilojen modernisoinnin lisäksi tärkeä painopistealue on myös varusmiesten ja Puolustusvoimien henkilökunnan olosuhteiden parantaminen, siis kasarmien kunto.
Yksi esimerkki tästä työstä ovat kaikkiin varuskuntiin on perustetut sisäilmaryhmät ongelmatilanteiden käsittelemiseksi. Tilannetta on ryhdytty kartoittamaan myös vuosittaisilla kyselyillä, joihon vastaa Puolustusvoimien henkilökunta. Sisäilmaryhmät koostuvat Puolustusvoimien henkilökunnasta sekä Senaatti-kiinteistöjen ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen edustajista. Varusmiehillä ei ole edustusta sisäilmaryhmässä, eivätkä he pääse vastaamaan vuosittaisiin sisäilmakyselyihin.
”Varusmiehen näkökulmasta, jos tulee tunne, että nyt ei ole asiat kunnossa, niin heti pitää ilmoittaa esimiehelle. Missään tapauksessa ei saa jäädä hautomaan tai sitten ruveta kirjottelemaan sosiaaliseen mediaan siitä. Esimiehelle kannattaa heti ilmoittaa, niin siitä se lähtee rullaamaan”, Panhelainen sanoo.
Kokonaisuuden kannalta suurin ongelma saattaa piillä puutteellisessa tiedonkulussa. Pahimmassa tilanteessa varusmiehen tekemä ilmoitus ei etene lainkaan eteenpäin, mikäli esimies ei ota asiaa kunnolla hoitaakseen. Puutteellisista tiedoista tai uskalluksesta johtuen varusmies ei välttämättä edes tee ilmoitusta. Esimerkiksi jokaiselle tulevalle varusmiehelle ennen palvelusta postitettava Alokas-liite neuvoo varusmiestä kertomaan sisäilmaongelmasta varusmiestoimikunnalle eikä esimiehelle. Varusmies-opas puolestaan tarjoaa ilmoituskanaviksi esimiestä, komppanian vääpeliä tai varusmiestoimikuntaa.
Jos tieto sisäilmaongelmista ei tavoita sisäilmaryhmää, parhaaksi vaihtoehdoksi jaa yksinkertaisesti pyrkiä pois homekasarmilta. Esimerkiksi Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä osa varusmiehistä on pyrkinyt valitsemaan koulutusvaihtoehtonsa siten, että välttäisi mielestään huonoimmasta sisäilmasta kärsivät kasarmit. Myös äskettäin julkaistun siviilipalvelustutkimuksen mukaan osa varusmiehistä siirtyy siviilipalvelukseen terveydellisistä syistä.
Rakennusarkkitehti Riitta Malmström Pääesikunnasta sanoo viestinnän olevan kriittinen osa sisäilmaongelmien toimintamallia.
”Onnistuneella viestinnällä rakennetaan ja ylläpidetään luottamusta, edistetään toiminnan läpinäkyvyyttä, pidetään henkilöstö ja varusmiehet ajan tasalla tilanteesta sekä kunnioitetaan samalla ihmisten huolestuneisuutta”, Malmström linjaa.
Pelkällä viestinnällä ongelma ei kuitenkaan ratkea. Esimerkiksi varus- ja siviilipalvelusmiesten Puolustusvoimista erilliseen edunvalvontajärjestö Varusmiesliittoon tulee keskimäärin kolme yhteydenottoa viikossa sisäilmaongelmista kärsiviltä varusmiehiltä tai heidän omaisiltaan, mutta kaikkien oireita saaneiden ja sairastuneiden määrää on mahdotonta arvioida. Suurin osa tuskin koskaan ottaa yhteyttä mihinkään toimijaan ja kestää nuhan, allergisen yskän tai astman hammasta purren.
Jari Panhelaisen mukaan kolme yhteydenottoa viikossa kuulostaa paljolta. Käsitys kasarmien sisäilmaongelmista vaikuttaa olevan Senaatti-kiinteistöillä ja Puolustusvoimilla varusmiehiä ja heidän omaisiaan positiivisempi. Ongelmia Panhelainen ei kuitenkaan kiistä.
”Syitä voi olla monia ja joskus ne vaativat rakenteellisia korjauksia ja joskus vain puhdistetaan ilmastointikanavaa”, hän sanoo.
”Aika paljon laitetaan eurojakin kiinni, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö sisäilmaongelmia voisi vielä tulla. Valitettavan paljon on näitä sisäilmaongelmia koko Suomen rakennuskannassa.”
Nosto: Puutteellisista tiedoista tai uskalluksesta johtuen varusmies ei välttämättä edes tee ilmoitusta.
Puolustusvoimien olisi helppo vaikuttaa sisäilmaongelmiin antamalla lisäohjeistusta varusmiehille ja henkilökunnalle. Konkreettinen parannus olisi esimerkiksi netti-ilmoituslomakkeen avaaminen Puolustusvoimien verkkosivuille. Ilmoituksiin vastaaminen, ongelmien avoin tutkiminen ja tulosten kertominen lisäisivät merkittävästi toiminnan läpinäkyvyyttä sekä vähentäisivät epämääräisiä huhuja.
Tällä hetkellä monet varusmiehet uskovat, että kasarmien sisäilmatutkimusten tuloksia vääristellään tarkoituksella. Tarinat homeisista patjoista ja mittauksia edeltävistä tehotuuletuksista leviävät vauhdilla, kehut hengityskelpoisesta sisäilmasta hieman hitaammin. Tosiasia kuitenkin on, että kasarmeja on peruskorjattu Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa vauhdilla, eikä kasarmien kunto ole enää sama kuin se oli viisi vuotta sitten.
Vaikka avoimempi tiedottaminen ja varusmiesten suora kuuleminen sisäilmaongelmista voisivat auttaa ongelmien havaitsemisessa ja katkaista huhuilta siivet, ei itse sisäilmaongelmaan ole helppoa ratkaisua. Puolustushallinnon budjettiin kasarmien peruskorjaukset eivät kuitenkaan tee suurta lovea, sillä urakasta vastaa tiloja hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt.
Siten myöskään ongelmien peittelemiselle ei pitäisi olla perusteita.
Antin nimi on muutettu hänen pyynnöstään.
