Kolumni: Asetatko sinäkin meidät muut vaaraan

Sosiaalinen media on jatkuvasti kaikkien huulilla. Sitä käyttää yhä useampi, yhä nuorempana. Silti harva ottaa sen vakavasti.

Oletko sinäkin yksi niistä varusmiespalveluksessa olevista 90-luvun lapsista, jotka ovat ensimmäisiä kännyköiden parissa kasvaneita? Aluksi ei ollut värinäyttöjä, moniäänisiä soittoääniä tai nettiä – vain vanha kunnon matopeli. Nykyään kännykkä on kuitenkin kädenjatkeesi, ja ensimmäisen tilaisuuden tullen kaivat sen esiin palveluksessakin, ja katsot somea. Se voit olla sinä, joka asetat muut vaaraan.

Joku saattaa pyöritellä silmiään ja miettiä, miten sosiaalinen media voi olla muka vaarallinen. Eihän se aseta muita vaaraan. Ajattele kuitenkin, että kun olet palveluksessa, olet Suomen turvallisuuden alkujuurilla. Tehtäväsi on turvata kriisitilanteessa muita, mutta miten onnistua tehtävässä, jos riskejä ei pidetä edes riskeinä?

Avainasemassa armeijassa on tietojen salassa pysyminen, oli kyse sitten operaatiosta tai mistä tahansa muusta. Erilaiset sosiaalisen median sovellukset jakavat tietojasi vähän turhankin helposti, joten pelkästä unohduksesta saatat paljastaa kaikkien ihmisten nähtäväksi joukkojesi tarkan sijainnin. Siinä meni se turvallisuus, joten kiitos kun jaoit geofiltterillisen kuvan snäppiin.

(MAINOS - teksti jatkuu alla)

Meillä monella on puhelimessa ne samat asetukset päällä niin vapailla kuin palveluksessakin, ja tietokonetta tulee rämpättyä milloin missäkin. Postaukseen merkitään sijainti, sovellusten ehtoja hyväksytään lukematta ja epämääräisiä sivuja availlaan vahingossa. Samalla joku saattaa varastaa identiteettisi ja tietosi. Vaikka muistutukset saattavat tuntua mitättömiltä, älä ole huolimaton.

Vaikka uhka ei ole juuri nyt ilmeinen, tositilanteessa pari vuotta sitten jaettu tieto saattaa olla kohtalokas.

Kaverista on hieno ottaa metsäreissulla kuva ja laittaa Instagramiin sekä twiitata, kuinka samperin kylmä ja ikävä siellä onkaan olla. Sinä laitoit kuvan, kaveri jakoi sijainnin ja ketju on valmis. Kohta kuka tahansa tietää, kuka kanssasi liikkuu ja missä. Verkkoon jää omanlaisensa jalanjäljet, joiden avulla sinusta saa helposti tietoa. Käyttöehdotkin vaihtuvat tiuhaan, eikä harmiton PokémonGo olekaan niin harmiton, kun se näkee koko kasarmialueen. Kieltoja tulee todella noudattaa turvallisuuden takia.  

Joku taatusti miettii, miksi asiasta jaksetaan paasata. Ohjeiden noudattajat ovat kuitenkin niitä, jotka muistetaan siitä, etteivät he asettaneet muita vaaraan. Kun kaikki toimivat ohjeiden mukaan, oma puhelimeni ei myöskään sekoa viruksista, ja tietojeni kalastelumahdollisuus jää vähäiseksi. Sen verran eräs viestintäturvallisuuspäällikkö minuun sai kunnioitusta (ja pelkoa) taottua.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Älä ota riskejä ja rauhoitu kiireen keskellä. Usein asioiden miettiminen auttaa, ja apua voi aina kysyä muilta. Eikä pidä myöskään unohtaa perheenjäsenten neuvomista. Se voi olla se rakas mummisi, joka Facebookissa ilmoittaa pojanpoikansa olevan nyt merioperaatiossa jollain tietyllä alueella. Neuvomalla muita vältät nolot postaukset itseesi liittyen.

Tulevaisuuden sodat eivät ole kokonaan fyysisiä. Siksi meidän pitää jo nyt tiedostaa tietoturva. Vaikka uhka ei ole juuri nyt ilmeinen, tositilanteessa pari vuotta sitten jaettu tieto saattaa olla kohtalokas. Se ei oikeasti ole mikään vitsi. ”With great power comes great responsibility” lainaus toimii tässäkin. Pidä huolta omasta osastasi. Ainakin sosiaalisen median suhteen.

Rosamari Rissanen

Kommentoi

Samankaltaisia juttuta