Yli 20 000 taistelijaa eli noin 70 prosenttia ikäluokan miehistä suorittaa varusmiespalveluksen vuosittain. Erilaisia palvelustehtäviä satoja ja ihmisiä tuhansia, joten on selvää, että toimintatavat perustuvat koko yhteisön toiminnan sujuvuuteen. Intissä tuleekin nopeasti tutuksi, että aina on kiire odottamaan.
Ihmisiä joudutaan kohtelemaan massoina, eikä yksilön etua voida yleensä ottaa kovin hyvin huomioon. Esimerkiksi koulutuksissa mennään heikoimman tahdilla, jolloin parempikuntoiset turhautuvat herkästi. Peruskoulutuskauden jälkeen yksilöt tietenkin tunnetaan hieman paremmin ja palvelustehtävät pyritään määräämään mahdollisimman hyvin ottaen huomioon yksilön motivaatio ja ominaisuudet.
Sotilasorganisaatiossa elämä on hyvin tarkasti suunniteltua ja yhteisön etu menee käytännössä aina yksilön edun edelle. Vaikka erilaisia tehtäviä on paljon, ei jokaiselle riitä itse haluamiaan hommia. Esimerkiksi johtajakoulutukseen pääsemisestä kuulee varsin tasaisesti kahdenlaisia tarinoita. Joku on joutunut AUKiin, vaikkei olisi itse millään halunnut, ja toinen ei ole mahtunut, vaikka motivaatiota ja kuntoa olisi riittänytkin.
On ikävää, että pettymyksiä tulee kumpaankin suuntaan, mutta ei sinänsä yllätä, ettei tuhansien koulutettavien toiveet aina kohtaa organisaatiossa, jossa tietohallinto, niin koulutettavien yhteystietojen kuin bussikyytienkin pohjalla, on pyörinyt vuosia Excelillä.
Viro julkaisi toukokuussa ottavansa käyttöön sähköiset kutsunnat lisätäkseen palvelusta suorittavien määrää, sillä tällä hetkellä viron nuorista miehistä vain 30 prosenttia suorittaa palveluksen loppuun asti. Ajatuksena myös on, että sähköisissä kutsunnoissa voitaisiin kerätä tietoa mahdollisten ajokortin sekä metsästys-, kalastus- ja lentolupien omistamisesta. Tällaiselle tiedolle keksisi nopeasti käyttöä myös Suomen puolustusvoimissa.
Varusmiesten potentiaalista jää merkittävä osa hyödyntämättä.
Käytännössä jokainen yksilö voitaisiin ”tunnistaa” tarkemmin jo ennen palvelukseen astumista, ja yksilölle voitaisiin määrittää sopivin palveluspaikka, -ajankohta ja jopa -tehtävä ennen ainoatakaan fyysistä kontaktia Puolustusvoimien kanssa. Esimerkiksi johtajakoulutuksesta kiinnostuneet voitaisiin levittää tasaisemmin eri yksikköihin ja palvelusajankohtiin koulutustarpeen mukaan.
Samoin yksilöiden erityisominaisuudet voitaisiin kartoittaa jo ennen palvelusta, jolloin palvelustehtäviä voitaisiin määrätä oman siviilitaustan pohjalta. Tällä hetkellä esimerkiksi erityistehtäviin haetaan erillisen haun kautta, ja siviilin valokuvausharrastus saattaa jäädä täysin hyödyntämättä, vaikka valokuvaajillekin on Puolustusvoimissa käyttöä.
Kovinkaan moni ei tosin tiedä vielä ennen peruskoulutuskautta, mitä haluaa tehdä intissä. Ennakkoluulot varusmiespalveluksesta ja esimerkiksi johtajakoulutuksesta perustuvat täysin kavereiden kertomuksiin ja tornareihin, ja oma mielipide tarkentuu vasta p-kauden aikana. On kuitenkin selvää, että varusmiesten potentiaalista jää merkittävä osa hyödyntämättä, koska yksilöiden ominaisuuksia ei osata tunnistaa tarpeeksi ajoissa.
Vuoden alusta Puolustusvoimissa siirryttiin sähköiseen potilastietojärjestelmään, joten toivo edistyksestä sähköiseen suuntaan ei varmasti ole turhaa. Mitä nopeammin kutsunnoissa voitaisiin hyödyntää nykyaikaisia apuvälineitä, sitä useampi varusmies voisi päästä omaa kiinnostustaan vastaaviin tehtäviin ja sitä hyödyllisemmäksi varusmiespalvelus tulisi niin yksilölle kuin koko yhteisöllekin.
Kirjoittaja on Varusmies-lehden toimituspäällikkö.
