Teksti: Maisa Hyttinen
Kuvat: Antti Kylmänen, Puolustusvoimat
Opiskelutaidoilla tarkoitetaan laajasti kaikkia niitä taitoja, jotka auttavat oppimaan. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi ajanhallintataito, aikaansaamisen taito ja taito säädellä omia tunteitaan. Kuten muitakin taitoja, myös opiskelutaitoja voi harjoitella.
Tunnista ominaisuutesi oppijana
Informaatiota voi vastaanottaa monin tavoin. On yksilöllistä, tuntuuko visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen vai taktiilinen informaatio helpoimmalta vastaanottaa ja painaa mieleensä. Jotta opiskelu on tehokasta, on hyvä miettiä, onko näön, kuulon, liikkeen vai koskettamisen avulla saatu tieto juuri sinulle helpoin omaksua.
Joidenkin tutkimusten mukaan 40% ihmisistä oppii parhaiten lukemalla tai katsellen, 30% kuuntelemalla ja 30% tekemällä ja kokeilemalla. Omat vahvuutensa tunnistaa parhaiten analysoimalla aiempaa kouluhistoriaansa ja oppimiskokemuksiaan.
Visuaalisen ihmisen kannattaa hyödyntää opiskelussaan luettavia ja silmäiltäviä materiaaleja, kuvia, värejä ja symboleja, jotka auttavat luomaan näkömielikuvia opittavista asioita. Visuaaliselle oppijalle värikkäät yliviivaustussit voivat olla oiva työkalu.
Auditiivinen oppija hyötyy yleensä eniten lähiopetuksesta, jossa asiat selitetään sanallisesti ja opiskelussa edetään loogisesti. Toisaalta myös ympäristön äänet vaikuttavat merkittävästi oppimistuloksiin – joko häiriten tai edistäen. Auditiiviselle ihmiselle asioiden kertaamisen ääneen puhuen voi olla tehokas tapa opiskella.
Kinesteettiset henkilöt haluavat osallistua, kokeilla, liikkua ja käyttää kehoaan. Usein myös positiiviset tunnereaktiot ja mielenkiinto vaikuttavat opiskelun tehokkuuteen. Jos omien käsien kautta tuleva tieto tuntuu kaikkein omaksuttavimmalta, oppijaa voidaan kutsua myös taktiiliseksi. Tällöin itse tehdyt muistiinpanot, piirtely ja esineiden koskettelu usein parantavat keskittymistä ja oppimistuloksia.
Myös opiskeluolosuhteet vaikuttavat oppimisen tuloksiin. Palaamalla mielessään kokemuksiin peruskoulusta, voi päästä jyvälle siitä, mitkä asiat edistivät ja mitkä asiat haittasivat oppimista. Tuntuiko oppiminen helpolta hiljaisuudessa vai äänten keskellä, kirkkaassa vai hämärässä valaistuksessa, pöydän ääressä vai muualla, yksin vai ryhmässä, ohjatusti vai itsenäisesti, pitkissä vai lyhyissä jaksoissa, annettujen ohjeiden mukaan vai itsenäisesti tutkien…
Vasen ja oikea aivopuolisko ohjaavat informaation järjestämistä ja käsittelyä
Myös hallitseva aivopuolisko vaikuttaa ominaisuuksiisi oppijana. Vasemman aivopuoliskon vahvuuksiksi mielletään yleensä esimerkiksi lukeminen, yksityiskohdat, logiikka, matermatiikka ja analyyttisyys. Oikean uskotaan hallitsevan rytmiä, kuvia, mielikuvitusta, luovuutta, intuitiota ja yleiskäsitystä.
Parhaassa tapauksessa aivopuoliskot ovat yhtä vahvoja ja työskentelevät yhdessä, mutta useimmilla toinen puoliskoista on hallitseva. Perinteinen koulutyöskentely hyödyntää ja kehittää ensisijaisesti vasemman aivopuoliskon vahvuuksia, mutta itsenäisessä opiskelussa kannattaa aktivoida myös oikeaa aivopuoliskoa.
Tehokkaan oppimisen strategiat
Kognitiiviset psykologit Yana Weinstein ja Megan Sumeracki ovat määritelleet kuusi tehokkaan oppimisen strategiaa, joiden voidaan todeta perustuvan vahvaan tieteelliseen näyttöön. Tutkimuksissa strategioiden on todettu edistävän opittavan asian mieleen palauttamista ja soveltamista vielä pitkänkin ajan kuluttua.
Hajautetulla harjoittelulla (spaced practice) tarkoitetaan opiskeltavan asian jakamista pidemmälle ajanjaksolle. Lyhyet oppimishetket ovat usein tehokkaampi tapa oppia, kuin koko viimeisen päivän pänttääminen ennen tenttiä, vaikka ajallisesti opiskeluun käytettäisiin yhtä paljon aikaa. Myös kertaaminen vahvistaa muistiyhteyksiä ja auttaa jäsentämään asioita, mutta edellyttää taukoa ensimmäisen oppimiskerran jälkeen.
Mieleen palauttamisen (retrieval practice) työvälineitä ovat esimerkiksi kaiken muistetun tiedon yhteenvetävät mindmapit ja muistikortit, joiden toisella puolella on kysymys ja toisella vastaus. Tarkoituksena on harjoitella opiskeltujen asioiden palauttamista mieleen ilman tukimateriaaleja.
Limittäminen (interleaving) on opiskeltavien aiheiden ja asioiden järjestyksen vaihtelua oppimissession aikana – sen sijaan, että oppimismateriaalia luetaan monta kertaa samassa järjestyksessä. Tarkoituksena on, että yhteydet eri aiheiden välillä hahmottuvat.
Elaborointi (elaboration) tarkoittaa opiskeltavan aiheen jatkuvaa työstämistä. Miten käsiteltävä asia toimii ja miksi? Työkaluina voivat toimia esimerkiksi muistiinpanot ja mindmapit, joissa asat linkittyvät ja muodostavat yhteyksiä toisiinsa.
Kaksoiskoodauksessa (dual coding) etsitään asiaa kuvaavia uusia esitystapoja; kuvia, diagrammeja, infografiikoita, aikajanoja ja miellekarttoja. Opittua asiaa voi soveltaa uudella tavalla kokeilemalla uusia esitystapoja myös itse. Tarkoituksena on, että opittua asiaa on tulevaisuudessa helpompi hyödyntää käytännössä.
Konkreettiset esimerkit (concrete examples) kytkevät abstraktit asiat konkreettisiin esimerkkeihin. Esimerkkejä kannattaa etsiä oppimismateriaaleista ja keksiä itse.
Lähteet: FITech, Kankaanpään yhteislyseo
