Mitä kukaan ei kerro intistä

Vuoden 2017 lopussa, ennen 1/18 saapumiserän palvelukseen astumista Varusmiesliitto jakoi #inttivinkki-tunnisteella julkisuuden henkilöiden parhaita neuvoja tuleville ja nykyisille varusmiehille. Vaikka joukkoon mahtui paljon sellaista, mitä Puolustusvoimien tiedotteissa ei lue, ei niissäkään paljastettu kaikkea.

Tuleva varusmies kuulee useita inttivinkkejä ennen palveluksen alkua reserviin siirtyneiltä kavereilta ja sukulaisilta. Kasarmin porttien sisäpuolella loput tärkeimmistä käytännön asioista oppii kahden ensimmäisen viikon aikana kuten sen, että viiden litran pakastepussit sopivat parhaiten pakkipusseiksi.

Varusmiespalvelukseen mahtuu kuitenkin myös paljon sellaista, mitä ei pysty etukäteen arvaamaan ja jota ei osaa jälkikäteen selittää. Me yritämme silti. Tässä kootut inttivinkit, joista et ole kuullut.

Unohdat muiden ihmisten olemassaolon

(MAINOS - teksti jatkuu alla)

Tuvassa, maastossa, teltassa, koulutuksessa, mukessa, sodessa, suihkussa – olet koko ajan ihmisten ympäröimänä. Vessakopin seinät tarjoavat korkeintaan näkösuojaa.

Kun jokaisella on kaiken lisäksi samanlaiset vaatteet, käy helposti niin, että yksilöt sulautuvat massaan. Et yksinkertaisesti kiinnitä huomiota siihen, kuka seisoo vieressäsi, koska siinä on koko ajan joku. Tämä on erityisen kiusallista totta kai silloin, kun satut puhumaan sivu suun joukkueen johtajasta tai siitä ärsyttävästä tupakaverista – joka olikin siinä vieressä.

Hups.

Minuutti on pitkä aika

Intin alussa tuntuu, että yksi minuutti ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, mutta palveluksen loppupuolella siinä ajassa ehtii tehdä paljon: pedata punkat, heittää takin päälle, lukita kaapin, kiskoa hanskat käteen ja  istua jäkille. Ai hitto, lonkerot näkyy! Mutta no problem, nekin ehtii hyvin työntää piiloon. Ja vieläkin olisi ylimääräistä aikaa.

Käsitys ajasta ja sen käytöstä muuttuu varusmiespalveluksen aikana. Ennen mitättömältä tuntuvassa ajassa ei ehtinyt tehdä mitään, ja nyt nuo samaiset 60 sekuntia tuntuvat riittävän maailman rauhan rakentamiseen.

Tämä sinällään hyödyllinen ajankäytön maksimointi katoaa kuitenkin nopeasti siviilissä. Yhtäkkiä minuutti on jälleen kuin sekunti, joka on kulunut ennen kuin edes ehdit aloittaa sitä, mitä suunnittelit tekeväsi.

Hattu päästä ja asennon kautta liikkeelle

Jos käytät pipoa tai oikeastaan mitä tahansa päähinettä, koet lomilla ja välittömästi kotiutumisen jälkeen voimakasta tarvetta napata tuon kangasrievun päästäsi sisätiloihin astuessa. Sillä niinhän intissäkin tehtiin.

Samalla tavalla huomaat varmasti lähteväsi useamman kuin kerran asennon kautta liikkeelle. Ja jos joku sattuu (useimmiten tahallaan) vaikka vain kuiskaamaan ”huomio”, olet ponkaisemassa ensimmäisenä pystyyn kunnes tajuat, että niin ei välttämättä tarvitse tehdä kesken luennon tai työpäivän.

Mutta ei syytä huoleen! Nämä oireet vaivaavat yleensä vain kaikkein nohevampia varusmiehiä ja heitä, jotka viettävät intissä kokonaiset 347 päivää. Heilläkin pahimmat refleksinomaiset toimet poistuvat muutamissa viikoissa kotiutumisen jälkeen.

Paitsi ”huomio”. Siihen reagoi edelleen yhtä voimakkaasti vuosiakin myöhemmin.

 

Teksti Hanna Tuulonen

Kommentoi

Samankaltaisia juttuta