Ansioluettelon ja hakemusten hiominen ei välttämättä houkuta, kun kauan odotettu kotiutuminen on viimein koittanut. Kokosimme vinkit keventämään työnhakijan taakkaa.
Teksti ja kuvat Antti Kylmänen
Siviilin arkeen palaaminen palveluksen jälkeen sujuu jokaiselta eri tavalla. Yksi saattaa sännätä lomareissuun nauttimaan reservin auringosta samalla, kun toinen jatkaa suorinta tietä takaisin työelämään tai koulun penkille.
Suurelle osalle juuri toimeentulosta huolehtiminen ja työnhaku ovat akuuteimmat asiat. Jos työpaikka ei odota siviilissä valmiina, arki alkaa pian kulua sopivaa työtehtävää metsästäen ja hakemuksia tehtaillen.
Neuvontapalveluita työnhakuun ja muihin elämäntilanteisiin tarjoavan Ohjaamo Helsingin uraohjaaja Tuire Luostarinen kertoo keskeisimmät vinkit, joiden avulla voit valmistautua hakurupeamaan ja erotut työmarkkinoilla eduksesi.
Palveluksen vauhdittamana työelämään
Työnhakuun kannattaa ryhtyä heti palveluksen päätyttyä ja joissakin tapauksissa jopa ennen sitä. Tänä päivänä rekrytointiprosessit saattavat kestää jopa kuukausia eli ennakointi on avaintekijä nopeaan työllistymiseen. Hakemuksia voi alkaa työstämään jo palveluksen loppupuolella pohdiskelemalla, miten palveluksen arkisista tehtävistä ja kerätystä osaamisesta olisi hyötyä tulevassa työtehtävässä.
– Palveluksessa kerätystä osaamisesta on paljon hyötyä työelämässä. Heti kotiutuessa pitäisi jatkaa samalla reippaalla draivilla, millä palvelus on suoritettu ja ajatella työnhakua jatkumona palvelukselle, Luostarinen sanoo.
Erityisesti siviilipalveluksen tuomaa pitkää työkokemusta katsotaan monesti hyvällä työelämässä, vaikka tulevat tehtävät olisivat eri alalla kuin palveluspaikka. Vuoden työjakso opettaa monia työnteon taitoja tiimityöskentelystä sairauspoissaolojen ilmoittamiseen, joita työnantaja arvostaa.
Samoin varusmiespalveluksessa kerätty johtamiskokemus ja vaikkapa ensiapuosaaminen ovat oivia valttikortteja työnhaussa. Yleisesti Luostarinen kannustaa nostamaan palveluskokemusta rohkeasti esille työnhaussa, koska tämä viestii työnantajalle hakijan luotettavuudesta, ryhmätyötaidoista ja kyvystä noudattaa ohjeita.
Luostarinen tunnistaa, että sopivan tehtävän löytäminen ja oman osaamisen sanoittaminen työhakemuksessa ei ole aina helppoa. Tämä voi pahimmillaan johtaa työnhaun pitkittymiseen. Omaan osaamiseen istuvia kiinnostavia työtehtäviä kartoittaessa voi olla hyödyllistä kääntyä oman lähipiirin tai kunnan neuvontapalveluiden puoleen sekä käydä rekrytointitilaisuuksissa.
Tiivistä osaamisesi ansioluetteloon
CV:n eli ansioluettelon kokoaminen on helppo aloittaa ennen kotiutumista. Luostarisen mukaan ansioluettelon tulisi olla tiivis ja selkeä luettelo kerätystä työkokemuksesta ja koulutuksesta. Lisäämällä ansioluetteloon kuvan itsestäsi pystyt tuomaan persoonaasi hieman esille. Kuva kannattaa aika ajoin päivittää tuoreeseen.
Myös suosittelijoiden nimeäminen ansioluetteloon on hyvä lisä. Luostarisen mielestä suosittelijoita kannattaa nimetä korkeintaan kaksi. Hakijan kannattaa harkita onko useita vuosia vanhan suosittelijan käyttäminen enää hyödyllistä ja onko kyseinen henkilö edes enää töissä samassa paikassa.
– Työnantajalla ei varmasti ole aikaa soittaa usealle suosittelijalle. Jos ansioluettelossa on hirveä lista suosittelijoita, voi olla, että työnantaja kuulee pitkälti saman asian jokaiselta. Uskoisin, että pitää luottaa yhden työnantajan positiiviseen sanomaan.
Myös esimerkiksi suoritettu ensiapukurssi tai työturvallisuuskortti ovat ehdottomasti ansioluettelossa maininnan arvoisia. Lyhyille kursseilla ja koulutuksiin voi ilmoittautua jo ennen kotiutumista. Joitain kursseja on mahdollista suorittaa myös palveluksen aikana.
Verkko on täynnä valmiita pohjia, joilla pääset vaivattomasti alkuun ansioluettelon ja hakemuskirjeen rakentamisessa. Joissakin pohjissa on valmiit kuvaukset siitä, mitä kyseiseen osioon kannattaa kirjoittaa, mikä helpottaa täyttämistä entisestään.
”Kyllä sen näkee, kun hakemukseen on nähty vaivaa.”
uraohjaaja Tuire Luostarinen
Huolella täytetty hakemus erottuu joukosta
Työnhaun ikuisuuskysymys on, miten erottua lukemattomien työnhakijoiden joukosta? Luostarisen mukaan tärkeintä hakemuksessa on se, että hakijan oma motivaatio ja joustavuus työtä kohtaan ovat kohdallaan. Tehokkainta on toden teolla miettiä, mitä haettu työtehtävä pitää sisällään, mitä se vaatii ja sen kautta ryhtyä perustelemaan hakemuksessa, miksi juuri itse olisit oikea työntekijä tehtävään.
– Valitettavasti tällaisia perinteisiä lausahduksia ”olen motivoitunut ja kiinnostunut tästä tehtävästä” sisältäviä hakemuksia tulee tosi paljon työnantajalle. Kyllä sen näkee, kun työhakemuksen eteen on nähty vaivaa.
Työnhakijan on tärkeää ilmaista halukkuus ja kyky oppia uusia asioita työssä. Työnantaja arvostaa myös työntekijän valmiutta toimia joustavasti monenlaisissa tehtävissä. Hakemukseen saa konkreettisia esimerkkejä omista vahvuuksista kertomalla esimerkiksi onnistumisista palvelustehtävissä. Avaa työnantajalle millaista palautetta olet saanut suoriutumisestasi ja miksi.
Niin raskasta kuin jatkuvasti uusien hakemusten laatiminen onkin, työhakemus tulisi aina kirjoittaa yksilöllisesti juuri siihen työtehtävään, jota haet. Luostarinen huomauttaa, että työnantajat kyllä näkevät nopeasti, jos hakemus on vain suora kopio useaan eri paikkaan lähetetystä hakemuksesta.
– Vaikka työnhaku on tehty helpoksi, niin jokaiseen hakemukseen pitää nähdä vaivaa. Monta kertaa näkee hakemuksia, joissa on jätetty kohtia täyttämättä, kun on ajateltu, ettei siitä ole hyötyä. Hakijoita on niin paljon, että ainoa tapa erottua joukosta on täyttää joka ikinen kohta ja miettiä vastaukset huolella.
Reipas asenne ja motivaatio työn tekemiseen ovat ratkaisevia ominaisuuksia työnhakijalla. Luostarinen muistuttaa, että työtehtävien suhteen ei kannata olla liian nirso ja että jokaisesta työstä oppii jotain, mistä on hyötyä tulevaisuudessa.
Myös kaikesta hakemisesta on tulevaisuudessa apua. Kun hakemuksia hioo ja osaamisestaan keskustelee ammattilaisten tai lähipiirin kanssa, omaa osaamista oppii sanoittamaan entistä paremmin.
