Olet oman ryhmäsi kanssa viidettä päivää metsässä, ja ryhmän eräs Hämäläinen kertoo kymmenettä kertaa samaa vitsiä. Enää se ei ehkä naurata, ja tässä kohtaa ryhmän samat naamat saattavat kyllästyttää. Eikö täältä pääsisi millään pois?
Armeija on siitä hienoa aikaa, että missään muualla ei pääse viettämään niin tiiviisti samojen, ja aluksi tuntemattomien ihmisten kanssa aikaa. Armeijan päätyttyä sitä tietää suurin piirtein, että miltä taisteluparin sukat haisevat, ja kenellä on tapana kuorsata. Jos joutuu kuitenkin viettämään puoli vuotta tai vuoden samojen ihmisten kanssa, niin miksei ottaisi siitä kaiken ilon ja ikävän irti?
Armeijassa pääsee tutustumaan ihmisiin ihan eri nopeudella kuin siviilissä. Mitä kaikkea ehtiikään siinä ajassa kysyä omilta ryhmäläisiltä, kun odotetaan seuraavaa tehtävänantoa. Armeija on loistava tilaisuus solmia uusia ystävyyssuhteita. Jos ei siviilissä ole tiiviissä opiskeluyhteisössä tai harrastusporukassa, niin aikuisiällä voi muuten olla vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Siksi kannattaakin tarttua armeijan tarjoamaan mahdollisuuteen luoda pitkiä ystävyyssuhteita.
Tietenkään mitään suhteita ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan ne vaativat työtä. Seuraavan kerran, kun näkee armeijaystävää lomilla, niin kannattaa kenties puhua muustakin, kuin ikävistä metsäleireistä ja skappareiden letkautuksista. Esimerkiksi, mikä on inttikaverin karaokebravuuri, tai osaako hän seisoa käsillään?
Sama pätee reserviin siirryttäessä. Aika kuultaa muistot ja niin edelleen, mutta muitakin puheenaiheita on kuin intti. Ihan kokeilumielessä voitte katsoa, että kauanko siihen menee, että inttitermit haihtuvat puheestanne. Ehkä vielä reservissäkin on mahdollisuus oppia uutta armeijaystävästä, kuten vaikkapa etunimen. Siihenkin menee varmasti hetki ennen kuin tuntuu luontevalta puhua ystävästä etunimellä. Parhaassa tapauksessa voi löytää jopa yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ehkä se ei olisi niin paha kysyä toiselta välillä, että mitä kuuluu.
Intissä muodostetuista suhteista on hyvä pitää kiinni. Jos vanha ryhmäsi järjestää jälleennäkemisiä, niin niihin kannattaa ilmaantua. Itse voi myös aina tehdä aloitteen, ja kutsua porukkaa kokoon. Eikä kyseessä tarvitse olla edes porukka, vaan yksikin hyvä kaveri riittää. Myöhemmin sitä kuitenkin muistelee illanistujaisissa, että miten hitossa se Hämäläisen vitsi meni.
Kirjoittaja Soili Kalliokoski on Varusmies-lehden toimituspäällikkö
