Kolumni: Inttirepun eväät elämään


Inttitarinoilta ei voi välttyä Suomessa – joku on marssinut viikon putkeen ja milloin mitäkin. Tarinat kuulostavat usein kalamiesten jutuilta, mutta yksi yhdistävä piirre niistä on löydettävissä: reserviin päässeet muistelevat inttiaikoja lämmöllä ja kehottavat nauttimaan varusmiesajasta koko rahan edestä. Varusmiehenä kaikki ei tunnu kuitenkaan aina mukavalta tai edes hyödylliseltä. Miten varusmies voi siis todellisuudessa hyötyä intistä?

Vaikkei ensimmäisen aamun herätys alikersanttien valvovan silmän alla tunnu mukavalta, on ensimmäisestä aamusta asti havaittavissa intin tarjoamia hyötyjä. Intti antaa nimittäin rutiinin, joka on monilta hukassa hektisessä maailmassa. Päivystäjä herättää yksikön samalla kellonlyömällä joka aamu, mikä mahdollistaa unirytmin säilyttämisen. Lisäksi aamupala, lounas ja päivällinen syödään samaan aikaan joka päivä, joten ruokailuista muodostuu palvelusta tahdittava rutiini.

Syömisen lisäksi ihmisen on hyvä liikkua, mistä ei tarvitse murehti intissä. Oli kyseessä sitten salibandyn pelaaminen tuvan kesken tai ryhmän etenemisharjoitus, niin hieltä ja liikunnan ilolta ei voi välttyä. Intissä voikin syntyä innostus liikuntaharrastukselle. Vaikka liikuntaa on runsaasti, ei aivoja voi heittää kuitenkaan täysin narikkaan, sillä esimerkiksi koulutushaarajakso ja AUK sisältävät paljon teoriaa – RUK:sta puhumattakaan. Tekemistä riittää intissä siis lihasten lisäksi myös aivoille.

Välillä pitkäveteisistäkin oppitunneista selviää ystävien kanssa. Intissä pääsee tutustumaan helpommin ja aidommin toiseen ihmiseen persoonana, kun toisen taustaa ei välttämättä tiedä ja kukaan ei erotu vaatetuksella joukosta. Monet tutustuvatkin intissä sellaisiin ihmisiin, joille he eivät edes menisi juttelemaan siviilissä. Palveluksessa näkee koko yhteiskunnan kirjon. Ryhmätyötaidot kehittyvät huimasti, kun kaikkien kanssa on tultava toimeen edes jotenkin. Ryhmäläisiään ei voi aina valita, eikä varsinkaan kouluttajaansa.

Negatiivisista asioista ylitsepääseminen on intin arvokkainta oppia reserviä ja elämää varten. Vastoinkäymiseen ei voi pysähtyä, vaan on pakko jaksaa ja jatkaa eteenpäin. Vaikka haluaisi itse luovuttaa, viimeistään positiivinen ryhmäpaine saa jatkamaan. Varsinkin taisteluharjoituksissa väsymys tuottaa tilanteita, joissa yksilö pääsee oikeasti viemään itsensä äärirajoille. Tällaisten rajojen kokeilujen jälkeen lämmin suihku ja punkka tuntuvat suoranaiselta luksukselta.

Loppujen lopuksi 2020-luvun ihminen elää melkoisessa luksusmaailmassa. Kun intti palauttaa nuoren hieman askeettisempaan ympäristöön, oppii elämän perusasioita arvostamaan uudelleen. Korona tuo tähän tietysti lisämausteensa. Viruksen jyllätessä palvelussykli aiheuttaa kuukaudenkin kiinniolon, milloin perheen ja ystävien arvon näkee aivan uudessa valossa. Inttiä hyödyllisempää ”välivuotta” saa hakea, sillä se palauttaa arvostuksen asioille, joita muuten pitäisi itsestäänselvyyksinä.

Santeri Nousjoki
Kirjoittaja on 2/19 Panssariprikaatissa palveluksen suorittanut reservin kersantti ja Varusmiesliiton hallituksen jäsen