Ruotuväki-lehden tekemän kyselyn mukaan noin joka kymmenes varusmies kokee olevansa epätasa-arvoinen muiden junamatkustajien kanssa. Kuulostaako ongelmalliselta?

Ei välttämättä.

Entä jos korvaat varusmiehet opiskelijoilla? Että jos joka kymmenes opiskelija kokee tulevansa kohdelluksi epätasa-arvoisesti muihiin junamatkustajiin verrattaessa. Kuulostaa se ongelmalliselta?

Ehkä enemmän.

Entäpä eläkeläiset? Että jos joka kymmenes eläkeläinen kokee?

Se nyt varmasti olisi jo ongelma.

 

Ruotuväen kyselyn tulokset kielivät varusmiesten asemasta ja arvostuksesta. Varusmiehiä kohdellaan usein kuin toisen luokan kansalaisina. Aamujen huutelu ja leiripäiville osuvista räntäsateista iloitseminen ovat Suomessa sosiaalisesti hyväksyttyjä riittejä, joita jokainen ikäluokka toistaa heti, kun oma palvelus on takana. Ja jottei kukaan pääse sanomaan: syyllistyn siihen myös itse.

Yksittäistapauksina aamujen huutelu tai varusmiehille naureskelu ei toki ole vakavaa. Ongelma siitä muodostuu, kun aletaan puhua kulttuurisesta ilmiöstä ja sen johdannaisvaikutuksista.

Varusmiespalvelukseen astuessaan nuoresta tulee kansakunnan kollektiivista omaisuutta, jonka itsenäisyyden menetys seuraa tätä myös kasarmien ulkopuolelle. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin: varusmiehiä ei aina mielletä ihmisinä, pikemminkin epämääräisenä massana, jonka asiat kuuluvat meille kaikille.

Käytännössä ajatusketju kulkee jokseenkin niin, että koska varusmiehille naureskelu on okei, on myös luonnollista, että varusmies istuu junamatkansa lattialla. Samoin on täysin normaalia, että varusmiehen päiväraha on pieni ja toimeentulo heikkoa. Lähes kansalaisvelvollisuus taas on huomattaa tätä pukeutumisesta tai hiusten pituudesta.

Kun puhutaan varusmiesten oikeuksista, tuntuu jokainen (reserviläinen) kokevan sen koskevan häntä itseään. Ikään kuin häneltä vietäisiin jotain pois, jos nykyvarusmiehillä asiat ovat paremmin. Kun varusmiehet ensi vuoden alusta pääsevät jälleen varaamaan itselleen istumapaikan junassa, ovat aiemmat saapumiserät asetettu valtavan vääryyden eteen. Jos perheellisen varusmiehen toimeentuloa parannetaan nyt, on se pois aiemmin palveluksen suorittaneelta.

 

Varusmiehet ovat tavallisia suomalaisia nuoria, jotka ovat palveluksessa saamassa sotilaskoulutusta. Tämän sotilaskoulutuksen antaa Puolustusvoimat, jossa sen suunnittelevat alan ammattilaiset. Meillä, reservin jääkäreillä/korpraaleilla/alikersanteilla/vänrikeillä, ei ole tässä yhtälössä mitään roolia. Huutelemalla aamuja, huomauttamalla varustuksesta tai oksentamalla keskustelupalstalle mielipiteesi, jonka mukaan varusmiespalveluksessa kuuluukin hajota, et palvele itseäsi, varusmiehiä etkä suomalaista maanpuolustusta.

Kärsimys, ainakaan tarkoitukseton kärsimys, ei kasvata ketään eikä tee tästä parempaa sotilasta.

Jos et siis vaadi ammattikoululaisia tai lukiolaisia istumaan junassa lattialla, älä tee sitä myöskään varusmiehille. Jos ei mielestäsi ole reilua, että eläkeläisten tulotaso ei riitä ruokaostoksiin, ei se varmaan sitä ole varusmiestenkään kohdalla.

Kirjoittaja on Varusmies-lehden päätoimittaja ja oikeustieteen opiskelija. 

Teksti Juho Mäki-Lohiluoma
Kuva Eetu Lehmusvaara