Teksti Willem van Schevikhoven

Motivaatio. Tuo juhlapuheista ja suunnitelmista tuttu sana. Intissä pohtii usein, mitä on motivaatio ja miten sitä voisi kehittää?

Turha tekeminen on turhaa. Reserviupseerikoulun EVK päällikkö, majuri Jussi Suomalaisen mukaan sotilaskoulutuksen pitää olla ”mielekästä, muttei välttämättä miellyttävää”. Mielekkyys tulee suureksi osaksi siitä, että suorittava porras tietää, miksi se tekee jotain. Yksilön suorituskykyä tai sotilas- ja siviilitaitoja kehittävä tekeminen on havaintojeni mukaan varusmiehille mielekästä, vaikkei se sillä hetkellä mukavalta tuntuisikaan. Toisaalta liki kolmen tunnin siivouspalvelun uusiminen siksi, että lusikkahaarukka on vinossa, ei ollut mielekästä. Kukaan reilun sadan ihmisen joukosta ei keksinyt ainoatakaan syytä, miten kolmetuntinen olisi meitä kehittänyt.

Rankkuudella sekä stressinsietokyvyn ja psyykkisen puolen kehittämisellä voidaan tietenkin sipa-esimerkkiä puolustaa. Otettaisiinko suoraan kuitenkin pari päivää pidempiä harjoituksia ja panostettaisiin koulutuksen vaativuuteen? Sen voisi myös perustella niin, että kaikki tietävät, miksi näin tehdään.

Koulutuksen on vastattava tavoitteita. Sodan ajan tarpeet ovat kiistämätön ykkösasia, ja oikealle paikalle sijoitettu kertaushalukas reserviläinen on puolustusratkaisumme etu.

Puolustusvoimilla on kuitenkin tehtäviä, joista on liki mahdoton päästä aktiiviseen reserviin, vaikka saisi loistavia arvioita syväjohtamisesta ja osaisi hommansa hyvin. Paikkoja on niin vähän, että ne täytetään siviilielämässä vahvat näytöt antaneilla. Tämäkin on toki oikein. Vaativaan tehtävään pitääkin valita henkilöitä, jotka ovat tehneet muutakin kuin näyttäneet vuoden verran paperilla hyvältä.

Asiaa voisi lähestyä kolmannella tavalla: sellaisella, joka takaisi Puolustusvoimille kertaushalukkaita SA-sijoitettuja ja antaisi sijoitetulle mahdollisuuden kehittää osaamistaan sekä siviilissä että Puolustusvoimien palveluksessa.

Lisätään kertausvahvuutta vähän, niin että saapumiserän parhaimmistolla on mahdollisuus palvelusajan näytöillä päästä mukaan kertaavaan reserviin, oppia, verkostoitua erikoisalansa muiden osaajien kesken ja pysyä ajan hermolla.

Miten tämä liittyi motivaatioon? Palveluksessa, erityisesti sen loppupuolella, täytyy kunnianhimoisille yksilöille olla jotain realistista tavoiteltavaa. Ilman tavoitteita ei ole motivaatiota. Meitä on moneen lähtöön: toinen tulee vastahankaisesti ja toivoo palveluksen olevan ohi nopeasti, toisen ajatusmaailmaan kertaaminen mahtuu hyvin ja kolmas hakee kadettikoulusta lisää aamuja. On tavoite sitten nopea kotiutuminen, RUK-risti, hyvä työtodistus tai kadettikoulu, nämä yksilölliset tavoitteet kannattaa tunnistaa jo aikaisin. Puolustusvoimat on kiitettävästi modernisoinut toimintaansa, joten toivon, että tätäkin pohditaan tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on upseerikokelas, yrittäjä ja Uudenmaan Yrittäjien hallituksen jäsen.