Moonan matka maanpuolustukseen
Naissotilaat-sarjan ensimmäiseltä tuotantokaudelta tutun Moona Kaitosen voi nähdä taas varuskunta-alueella. Hän palasi varusmiesten arkeen lyhyen tauon jälkeen nimittäin kouluttajan roolissa.

Naissotilaat-sarjassa kuvattiin neljän nuoren naisen jokapäiväistä elämää varusmiespalveluksessa. Kuva: Kristian Isotalo

Teksti Saana Sjöblom

 

Viime joulukuussa kotiutunut vänrikki Moona Kaitonen sai reservin auringosta tarpeekseen jo puolessa vuodessa. Hän suoritti palveluksen 1/17 saapumiserässä Porin prikaatissa Niinisalossa, ja palasi tuttuun varuskuntaan tämän vuoden heinäkuussa. Kaitonen sai kotiyksiköstään sopimussotilaan paikan alokkaiden kouluttajana. Pesti vaihtui myöhemmin viransijaisuudeksi, joten hän työskentelee ykköspatterissa ainakin ensi kevääseen asti. Uudessa työssä aloittaminen sujui Kaitosen mukaan mutkattomasti.

– Tuttuun ympäristöön on ollut todella helppo tulla töihin. Etenkin henkilökunnan tunteminen entuudestaan on edistänyt sopeutumista tänne, 20-vuotias Kaitonen kuvailee.

Kaitonen on ollut kiinnostunut sotilasurasta jo kauan, mutta halusi ottaa varusmiespalveluksen jälkeen hetkeksi etäisyyttä varuskunnasta. Täten hänen onnistui palata arkeen siviilissä ja testata, kiinnostaisiko maanpuolustustyö vielä hetken irtaantumisen jälkeenkin. Mielenkiintoisimpa asiana työssään Kaitonen on tähän mennessä pitänyt varusmiesjohtajien kasvamisen tarkkailemista.

– On hienoa nähdä varusmiesjohtajien kehittyminen ja muistella samalla omaa johtaja-aikaa. Vielä on vaikea sanoa, näenkö johtajissa paljon itseäni, mutta olen ainakin huomannut heidän kohtaavan palveluksessa samanlaisia haasteita kuin minäkin.

Naissotilaat-sarjan päähenkilö Moona Kaitonen suoritti palveluksen tuliasemalinjalla. Kuva: Aleksi Nuotio

Haastavinta uudessa työssä ovat Kaitosen mielestä olleet yllättävät tilanteet, joihin hän ei ole voinut varautua etukäteen. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi alokkaiden erilaiset ongelmat peruskoulutuskaudella.

– Haluan auttaa varusmiehiä parhaani mukaan ja antaa heille heti vastauksen kysyttyyn pulmaan. Joskus asioita täytyy kuitenkin selvittää pidemmän kaavan kautta.

Kaitosen mukaan varusmiehet suhtautuvat häneen hyvin eri tavalla nyt henkilökuntaan kuuluvana kuin aikanaan varusmiesjohtajana. Hän kohtasi upseerikokelaana toisinaan haasteita muun muassa vertaisten ohjeistuksessa, mutta nyt selkeytynyt käskyvaltasuhde on ollut avuksi oman paikan löytämisessä. Se on lisäksi edesauttanut häntä näkemään varuskunnan arjen uudesta näkökulmasta.

– On jännittävää nähdä asiat pöydän toiselta puolelta varusmiespalvelukseen verrattuna. Pidän kuitenkin hyvänä asiana, ettei omasta palveluksestani ole kulunut liian paljon aikaa. Osaan miettiä asioita nimittäin edelleen myös varusmiesten näkökulmasta, Kaitonen toteaa.

Kaitonen on nyt päässyt näkemään, kuinka paljon kouluttajat ja johtajat tekevätkään töitä. Monet henkilökunnan työt pysyvät varusmiehiltä piilossa, mutta kouluttajana aloitettuaan Kaitoselle on piirtynyt selkeämpi kokonaiskuva kasarmista työpaikkana. Kaitosen mukaan henkilökunnalla on aina töitä tehtävänään, vaikkei se varusmiehistä siltä vaikuttaisi. Kaitonen kertoo työpaikallaan vallitsevan hyvä yhteishenki niin esimiesten kuin alaisten kesken. Hän ei ole nuoresta iästään huolimatta kokenut tarvetta todistella osaamistaan, mutta kuvailee kunnioituksen kasvavan hyvien näyttöjen kautta.

Moona Kaitonen ei kadu osallistumistaan Naissotilaat-sarjaan. Kuva: Jan-Niclas Jansson

Palvelus kameroiden edessä

Naissotilaat-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella esiintynyt Kaitonen ei kadu osallistumistaan sarjaan. Hän oli aluksi skeptinen toimimaan yhtenä päähenkilöistä, mutta tykästyi ajatukseen hetken sulattelun jälkeen ja päätti hakea mukaan sarjaan. Ohjelman suosio tuli Kaitoselle kuitenkin täysin yllätyksenä.

– Mietin sarjaa kuvatessa, mahtaako kukaan katsoa kommelluksiamme. Olen todella iloinen, että ohjelma tavoitti varsinkin palveluksesta kiinnostuneet naiset ja vaikutti varmasti osittain tämän vuoden ennätykselliseen hakijamäärään naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, Kaitonen iloitsee.

Kun ensimmäiset jaksot julkaistiin, Kaitonen sai paljon palvelukseen liittyviä kysymyksiä muun muassa sosiaalisessa mediassa. Hän on kuullut olevansa jopa esikuva joillekin palvelukseen suuntaaville nuorille naisille, muttei halua ottaa siitä paineita vaan aikoo olla jatkossakin aidosti oma itsensä. Kysytyimmät kysymykset liittyvät muun muassa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutumiseen.

– Minulta kysytään usein esimerkiksi miksi halusin palvelukseen, miten valmistauduin siihen ja millaista siellä oli olla naisena, Kaitonen luettelee.

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat tiivistetysti maanpuolustustahto, motivaation ylläpitäminen ja tasa-arvo. Kaitonen oli varautunut ennalta vain negatiiviseen palautteeseen, mutta sitä hän ei ole vielä saanut. Hän odotti monilta löytyvän jotain pahaa sanottavaa, mutta kaikki palaute on ollut päinvastoin todella positiivista.

– Sarjan aihealue jakaa paljon mielipiteitä, joten luulin saavani sitä kautta haukkuja. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut ja olen sitä mieltä, ettei mitään kritiikkiä tarvitse noteerata ellei sitä sanota ihmiselle henkilökohtaisesti, Kaitonen toteaa päättäväisenä.

On hienoa nähdä varusmiesjohtajien kehittyminen ja muistella samalla omaa johtaja-aikaa

Aivan kuten monet muutkin, Kaitonen katsoi Naissotilaat-sarjan ensimmäisen tuotantokauden yhdeltä istumalta. Hän tiesi suurin piirtein mitä sarjassa tullaan näyttämään, muttei edes muistanut kaikkien kohtausten kuvaamista jälkikäteen.

– Kameroiden läsnäolon unohti todella nopeasti, joten sarjaa katsoessa tuli muutaman kerran yllätyttyä, että “ai tällainenkin kuvattiin”.

Sarjan kuvaukset päättyivät harmillisesti ennen kuin Kaitonen ehti kotiutua. Jos kuvausaikaa olisi ollut rajattomasti, hän olisi halunnut näyttää kansalle millaisia johtajia sarjan päähenkilöistä kasvoi. Varusmiespalvelus ja kaikki sen aikana tapahtunut ei ollut sarjan päähenkilöille vain TV-ohjelma vaan todellisuus. Siksi Kaitonen haluaa muistuttaa katsojia pitämään mielessä, että 347 vuorokautta kestävään palvelukseen mahtui paljon enemmän kuin mitä sarjassa voitiin näyttää.

Moona Kaitonen osallistui keväällä Meripuolustuspiirin Emma 18-yhteisharjoitukseen. Kuva: Saana Sjöblom

Elämä varusmiespalveluksen jälkeen

Aikanaan reserviläisenä Kaitonen ehti osallistua kolmipäiväiseen vapaaehtoiseen Emma 18-yhteisharjoitukseen. Hän toimi siellä järjestetyllä Alokkaan alkeet -kurssilla kouluttajana vapaaehtoiseen asepalvelukseen suuntaaville naisille. Kurssi oli Kaitoselle ennestään tuttu, sillä hän suoritti sen itse ennen palveluksen aloittamista.

– Mielenkiintoisinta tällä vapaaehtoisen maanpuolustuksen kurssilla oli nähdä, millaisia tyyppejä palvelukseen on lähdössä. Lisäksi oli kiva pukea maastokuviota ylle hetken tauon jälkeen ja saada taas tuntumaa kouluttamiseen, Kaitonen muistelee.

Opin palveluksessa varsinkin, että minun on vaikea olla ilmaisematta mielipidettäni. Olen yrittänyt kehittää sitä.

Kaitosen mielestä kaikki kurssilla olleet vaikuttivat motivoituneilta suuntaamaan kohti palvelusta ja mahdollista sotilasuraa. Jokainen kurssilainen kertoi myös nähneensä Naissotilaat-sarjan sen ilmestyttyä, mikä antoi Kaitoselle varmuuden siitä, että sarja on tavoittanut kohderyhmänsä. Hän pitää sekä maanpuolustuksesta tiedottamista että vapaaehtoisten kurssien järjestämistä tärkeänä asiana. Jos Kaitonen ei jää pidemmäksi aikaa sotilasuralle, aikoo hän ehdottomasti jatkaa vapaaehtoista maanpuolustusta. Hän ei ole kuitenkaan vielä täysin varma tulevaisuuden suunnitelmistaan.

– En ole vielä päättänyt Maanpuolustuskorkeakoulun, Poliisiammattikorkeakoulun ja aliupseerin viran välillä. Kaikki vaihtoehdot vaikuttavat kiinnostavilta, mutta aion nyt ainakin ensiksi katsoa kunnolla kortit Puolustusvoimilla, Kaitonen toteaa.

Tällä hetkellä Kaitonen nauttii kouluttamisesta, koulutusten suunnittelusta ja yhdessä tekemisestä varusmiesten kanssa. Unelmatyötä hän ei osaa vielä kertoa, mutta on kiinnostunut myös kriisinhallintatehtävistä. Varusmiespalveluksen suorittaminen on kuitenkin tarjonnut selkeyttä omiin mielenkiinnon kohteisiin. Se opetti Kaitoselle kaikkiaan paljon hänestä itsestään.

– Opin palveluksessa varsinkin, että minun on todella vaikea olla ilmaisematta mielipidettäni. Olen yrittänyt kehittää sitä, jotta osaisin olla tarvittaessa hiljaa ja ottaa muiden mielipiteet paremmin huomioon. Enää en sano kaikkea ääneen ja olen huomannut, että joskus pääsee helpommalla olemalla hiljaa, Kaitonen nauraa.