Muutin elokuussa 2016 Göteborgiin, Ruotsiin, viimeistelemään maisteriopintoni. Yliopisto täällä on todella kansainvälinen, ja pelkästään minun kanssani samassa ryhmässä on opiskelijoita 15 eri maasta. Vuoden aikana on tullut käytyä läpi aika monta kertaa jokaisen opiskelukaverin historia: se, mitä kukin on aikaisemmin tehnyt ja miten päätynyt juuri tänne.

Vaikka jokaisen tarina on tavalla tai toisella uniikki, poikkeaa minun kertomukseni valtavirrasta merkittävällä tavalla. Minä olen käyttänyt vuoden elämästäni varusmiespalveluksessa. On erikoista huomata, kuinka erikoisena sitä pidetään.

Suomessa asevelvollisuuden suorittaminen on niin tavanomainen asia, ettei sen erikoislaatuisuutta tule ajatelleeksi. Jos joku sanoo käyneensä intin ajattelemme, että so what. Se on osa elämää, samalla tavalla kuin sukkien laittaminen jalkaan on osa aamurutiinia. Harmi vain, että Puolustusvoimien raitasukkien jalkaan vetäminen on pakollista vain osalle väestöstä.

Se, että asevelvollisuus koskee vain miehiä on juuri se seikka, joka herättää ulkomaalaisissa ystävissäni kaikista eniten hämmennystä. He ihmettelevät, että “Siis hetkinen! Sinä menit armeijaan vapaaehtoisesti. Eivätkö kaikki mene?”.

Eivät.

Lukio-opettaja ja kolumnisti Arno Kotro kannattaa vapaaehtoista palvelusta kaikille. Hän onkin kirjoittanut siitä, kuinka vuosittaiset kutsunnat jaottelevat nuoria aikuisia sukupuolen mukaan istuttaen heihin “järkyttäviä asenteita: naiset ja miehet ovat niin erilaisia, että heille kuuluu eri velvollisuudet ja eri laki.” Ja onhan tällainen menettely kieltämättä erikoista. Minun henkilökohtainen ratkaisuni tähän vääryyteen oli se, että minä menin armeijaan. Sillä jos miesten täytyy, miksi ei minunkin?

Puolustusvoimien raitasukkien jalkaan vetäminen on pakollista vain osalle väestöstä.

Varusmiesliitto ajaa tavoiteohjelmassaan koko ikäluokkaa koskevia kutsuntoja. Se olisi ensimmäinen ja tärkein askel kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Varusmiesliiton lisäksi puolustusministeri Jussi Niinistö sekä Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen kannattavat kutsuntojen laajentamista naisiin. Ja vaikka Pääesikunnan mukaan naisten kutsunnoille ei ole tarvetta, on myös Puolustusvoimien sisältä kuulunut ääniä, jotka kannattavat yhteisiä kutsuntoja.

Yhteiset kutsunnat mahdollistaisivat koko ikäluokan terveyskartoituksen ohella sen, että jokainen, joka haluaa suorittaa intin saisi riittävän tiedon siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Vaikka vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneiden naisten määrä on kasvanut muutamien edellisten vuosien ajan, on moni nainen edelleen epätietoinen siitä, mitä vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen vaatii ja minkälaisissa tehtävissä palveluksen aikana voi toimia. Se olisi aiheesta kiinnostuneiden henkilöiden edun ohella hyödyllistä myös Puolustusvoimille.

Järjestelmät muuttuvat hitaasti, mutta onneksi viime vuosien aikana yhä useampi on nostanut esille nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän tasa-arvo-ongelman. Se luo minuun toivoa. Niin pitkään, kun Puolustusvoimat ei kuitenkaan ole valmis tekemään muutoksia, olen minä yksi niistä vain noin 7 500 naisesta, jotka ovat suorittaneet vapaaehtoisen asevelvollisuuden sitten vuoden 1995.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että noin 20 000 miestä suorittaa pakollisen asepalveluksen vuosittain. Tätä eroavaisuutta minun on vaikea perustella kenellekään.

 

Hanna Tuulonen

Päätoimittaja