Suurlähettiläiden kappale ”Kun tänään lähden” on ainoa asia, josta varusmiehet innostuvat enemmän kuin viikonloppulomista. Se kuvastaa hartaasti odotettua aamua numero nolla. Kun ”otan mukaan mitä tarvitsen” kajahtaa kasarmin kaiuttimista, saa varusmies kaulaansa kuvitteellisen kultamitalin: hän pääsee kotiin ja voi jäädä sinne kaikkina loppuelämänsä sunnuntai-iltoina vailla ahdistusta kasarmille palaamisesta ajoissa.
Jokainen reserviläinen tietää, kuinka hyvältä kotiutuminen tuntuu. Oli varusmiespalvelus sitten mieluisaa tai hieman vastahakoista, on siviilielämään palaaminen ansaittu palkinto maaliviivalle jaksamisesta. Itselläni oli maaliskuussa todella sekavat ajatukset, kun kotiutuessa oli jaksettava lukea lähestyviin pääsykokeisiin, vaikka halusin vain nauttia vapaudesta. Valehtelisin jos väittäisin, että sisäistin kertaheitolla sen, ettei varuskunta ollutkaan enää toinen kotini. Voisin verrata tilannetta jopa pieneksi kulttuurishokiksi. Suuren elämänmuutoksen vaikutukset ilmenevät useaan otteeseen arjen edetessä, mutta onneksi siihen – kuten palvelukseenkin – tottuu ajallaan.
Ensimmäiset viikot reserviläisenä tuntuvat monien mielestä vain pidennetyltä lomalta.
Varusmiehen kotiutumista seuraa sopeutuminen moniin asioihin, jotka ovat muuttuneet tai jääneet tauolle armeijan ajaksi. Kotona pääsee kyllä vierailemaan säännöllisesti pitkin palvelusta, mutta sinne muuttaminen täyspäiväisesti voi tuntua vieraalta monien kuukausien jälkeen. Useat kokevat ahdistusta niinkin pienestä asiasta kuin päätöksenteosta, johon ei ole annettu aikoihin mahdollisuutta. Yhtäkkiä kukaan muu ei rajoitakaan omaa ruokailuaikaa, määrää ulossiirtymisen vauhtia tai käske pukeutumaan tietynlaiseen varustukseen. Ylitsepursuava valinnanvapaus voi häkellyttää reserviläistä. Kurjana kääntöpuolena on kuitenkin kokkaaminen, siivoaminen ja aikatauluttaminen aivan itse, kun esimerkiksi lakanat eivät ilmestykään enää syliin valmiiksi viikattuina.
Teille ensi kuussa kotiutuville varusmiehille haluan antaa pienen vinkin: jättäkää intti-identiteettinne varusteiden palautukseen, mutta kantakaa kotiin mukananne paljon oppia ja hyviä käytöstapoja. Pyrkikää olemaan parhaita versioitanne reserviläisistä ylläpitämällä saavuttamaanne kuntoa, muistamalla uusia ihmissuhteitanne ja osallistumalla vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Älkää kuitenkaan unohtako kouluttautua teitä kiinnostaviin ammatteihin tai nauttia vapaudesta, jonka olette todellakin ansainneet. Kuten eräs panelisti totesi Naiset rauhaa turvaamassa -tilaisuudessa: ”kotiutuminen ei ole koskaan helppoa, mutta ei myöskään täysin mahdotonta”.
Teksti: Saana Sjöblom
Kirjoittaja on Varusmies-lehden päätoimittaja
