Tunteita ja turvallisuuspolitiikkaa
Tuimat miehet ja naiset vilkuilevat toisiaan kyräilevin katsein. Suomen ja Saksan valtionjohdot kehtaavat vielä vitsailla keskenään, mutta Yhdysvallat istuu jo selkeästi erillään Venäjän kärttyisistä johtohahmoista. Päivä Santahaminassa on viileä, eikä syynä ole ainoastaan kirpeä syyskeli.

Teksti ja kuvat Alec Neihum

 

Politiikan opiskelijat ja kadetit järjestivät Santahaminassa konfliktinratkaisusimulaattorin. Päivän aikana uhiteltiin sotilaallisella voimankäytöllä, torjuttiin terrorismia ja käytiin kiihkeitä neuvotteluita. Selviääkö Eurooppa tuholta, kun puikoissa olivat turvallisuuspolitiikan nuoret taimet? Jos auditoriossa istuvat ryhmät eivät iltaan mennessä pääse asioista yhteisymmärrykseen, seurauksena saattaa olla ydinsota.

Tosipaikassa ei toki onneksi olla. Alkamassa on politiikan ja poliittisen historian opiskelijoiden sekä Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunnan järjestämä konfliktinratkaisusimulaattori.

Seitsemän eri maan valtionjohtojen asemaan simulaation ajaksi eläytyvät opiskelijat neuvottelevat, pyrkivät välttämään konfliktia ja ajavat samalla kukin omaa etuaan järjestäjien käsikirjoittamassa pelitilanteessa. Kysymys on käytännössä katsoen live-action role-playingista, tutummin larppaamisesta.

Pelin alkutilanne on silkkaa Ilkka Remestä. Venäjältä Saksaan ollaan rakentamassa kaasuputkea, ja osia merenpohjaan laskeva alus joutuu terrori-iskun kohteeksi. Turvallisuuspoliittinen tilanne Itämerellä on kireä, ja rannikkovaltioiden ohella myös Yhdysvalloilla on omat intressinsä alueella.

Tapahtuman vakavuus näkyy alkutilaisuudesta poistuvien pelaajien kasvoilla. Vielä aamulla toissaillan bileistä puhuneet opiskelijat alkavat yhtäkkiä suoltaa turvallisuuspoliittista jargonia. Viroa joukkueensa kanssa edustava Teemu Vaarakallio miettii ääneen joukkueensa tavoitteita.

”Pyrimme pitämään kiinni Viron kansainvälisistä poliittisista sitoumuksista ja ratkomaan konfliktia ensisijaisesti EU:n kautta diplomaattisesti turvaten samaan aikaan Viron intressit esimerkiksi Yhdysvaltojen asevoimien tuella”, Vaarakallio lausuu nopeasti ja lähes hengittämättä.

Venäjän presidentti Milla Pylvänäinen haluaa järjestää Narvassa kansanäänestyksen siitä, kuuluuko alue Venäjään vai Viroon. Yhdysvaltojen presidentti Nuutti Kiiveri vastustaa ideaa jyrkästi.

Ei ydinaseita Suomeen

Itämeri on simulaation teemana ajankohtainen. Reaalimaailmassa tapahtumaa ovat edeltäneet niin Venäjän massiivinen, jopa 100 000 sotilaan Zapad-harjoitus kuin myös Ruotsin ja Puolan isot sotaharjoitukset.

Pelaajat ovat selvästi lukeneet lehtensä, sillä epäselvissä olosuhteissa tapahtuneeseen terrori-iskuun reagoidaan heti voimakkaasti. Yhdysvaltojen joukkue haluaa lähettää Itämerelle ydinsukellusveneen ja Venäjä taas keskittää suuren määrän joukkojaan länsiosiinsa. Järjestäjät joutuvat hylkäämään pyynnöt epärealistisina – pelaajat veisivät tilanteen täysmittaisen sodan partaalle vain puoli tuntia muonituskeskuksessa tarjoillun aamupalan jälkeen.

Yhteiskuntatieteilijät ja kadetit viuhtovat käytävillä. Yksi jos toinenkin alkaa puhua kirjakieltä, kun joukkueet käyvät neuvotteluja toistensa välillä. Maanpuolustuskorkeakoulun käytävät kaikuvat kovan tason diplomatiasta.

Tapahtuman tarkoituksena on havainnollistaa opiskelijoille käytännössä, kuinka kansainvälinen politiikka ja valtioiden väliset suhteet toimivat konfliktitilanteissa. Teemat ovat samoja, joihin opinnoissa törmätään jatkuvasti – suurimmalla osalla pelaajista on aiheisiin liittyen useamman vuoden teoreettinen pohja esimerkiksi maailmanpolitiikan tai sotilasstrategioiden luennoilta. Simulaattorin tavoitteena on osaltaan näyttää, miten teoriat toimivat tosipaikan tullen.

Pelaajat veisivät tilanteen täysmittaisen sodan partaalle vain puoli tuntia muonituskeskuksessa tarjoillun aamupalan jälkeen.

Opinnoista saatu osaaminen näkyy eri valtioiden edustajien tavatessa toisiaan. Opiskelijat tuntevat aihepiirin ja osaavat asettua eri valtioiden asemiin. Raflaavia ideoita Suomen ydinaseohjelmasta tai Viron sodanjulistuksista esitetään ainoastaan vitseinä.

Kaikkien Itämeren tärkeimpien valtioiden edustajat olivat paikalla neuvotteluissa, jotka järjestettiin Santahamina-talon Cafe Korvikkeessa.

Separatistit yllättävät

Joukkueiden väliset tapaamiset saavat pelin muistuttamaan turvallisuuspoliittista yläasteen välituntia: Venäjä ja Puola kokoustavat kahvilassa, kun Suomi tapaa Ruotsin ja Saksan tupakkapaikalla. Suomen joukkue on toiminut simulaation alussa rauhallisesti, ja keskusteluissa korostetaan maltillisesti sekä EU-yhteistyön merkitystä että hyviä suhteita Venäjään.

Järjestäjät informoivat pelaajia erilaisista tapahtumista, joista osa on saanut selvästi innoitusta lähimenneisyydestä. Puolenpäivän aikoihin peli saa kiinnostavan käänteen, kun Viroon on syntynyt separatistinen liike, jolla saattaa joko olla tai olla olematta tekemistä Venäjän kanssa.

Joukkueiden väliset tapaamiset saavat pelin muistuttamaan turvallisuuspoliittista yläasteen välituntia.

Yhdysvaltojen presidentti Nuutti Kiiveri pohtii hetken ja kutsuu sitten koolle Naton hätäkokouksen.

”Tilanne oli hektinen. Kaikki selvästi ymmärsivät, että nyt oli kiire. Jengi ottaa tämän tosissaan: tuntui ihan siltä, että tässä tehdään oikeasti todella isoa päätöstä”, arvokkaasti pikkutakkiin pukeutunut Kiiveri huokaisee hetki kokouksen jälkeen.

Poliittista historiaa opiskelevan Kiiverin joukkueeseen kuuluu muiden ohella kaksi kadettia. Yhteispeli ansaitsee Kiiveriltä kehut.

”Vaikka turvallisuuspolitiikka liittyy sekä politiikan opiskelijoiden että tulevien ammattisotilaiden työnkuviin, meillä on yllättävän vähän yhteistoimintaa. Tämä on hyvä askel siihen suuntaan”, Kiiveri toteaa ja juoksee palaveeraamaan kaasuputkihankkeen kohtalosta.

Suomen pääministeri Nanni Tuominen kuuntelee Viron joukkueen suunnitelmia Venäjän rauhoittamiseksi.

”Äiti mä en ehi nyt”

Iltapäivällä pelaajat pakotetaan pitämään lounastauko. Nälkä ei selvästi ole monenkaan pelaajan ongelmalistan kärjessä, kun ratkaistavana olisi myös laajamittaisen konfliktin alku Itämerellä, mutta pelaajien hyvinvoinnin takaamiseksi järjestäjät eivät tarjoa vaihtoehtoja. Muonituskeskuksen karjalanpaisti tekee lopulta kauppansa.

Venäjän presidenttiä Milla Pylvänäistä kutsutaan leikkisästi Milla Putinaksi. Hän toteaa simulaatiotilanteen olevan hyvinkin realistinen.

”Teema on tosi ajankohtainen. En pidä yhtään mahdottomana, että jotain alkutilanteen kaltaista tapahtuisi oikeastikin”, Pylvänäinen miettii.

Kolmatta vuotta valtio-oppia opiskeleva Pylvänäinen kertoo päässeensä simulaattorissa hyödyntämään teoriapainotteisia opintojaan. Kreml on tehnyt päivän ajan päätöksiä opiskelijoiden luennoilta muodostuneen osaamisen pohjalta.

”Olemme pyrkineet pitämään Venäjän käyttäytymisen realistisena. Olemme olleet jopa aika lieviä, olisimme voineet olla paljon kovempiakin.”

Kun pelaajat ovat palanneet lounaalta huoneisiinsa, järjestäjät kertovat tilanteen eskaloitumisesta. Terroristit ovat kaapanneet venäläisen öljytankkerin Ruotsin aluevesillä.

Kuhina käynnistyy välittömästi. Erään pelaajan äiti yrittää tavoitella puhelimitse poikaansa, mutta valtiomies ei jouda jutustelemaan, kun käynnissä on terrori-isku.

Venäjä ilmoittaa yhtäkkiä yksipuolisesti tulevansa Ruotsin aluevesille suorittamaan operaatiota erikoisjoukoillaan. Reaalimaailmassa tämä voisi vastata käytännössä sodanjulistusta. Lauhkea Ruotsin joukkue ei kuitenkaan onneksi täysin ymmärrä tilanteen merkitystä, ja peli saa jatkua. Kello on noin 17, eikä laajamittaista ydinsotaa ole toistaiseksi näkynyt.

Paluu vuoteen 1939

Päivä vaihtuu Santahaminassa iltaan. Äänenpainot kovenevat, ja joukkueiden välinen kommunikaatio alkaa olla yhä toraisampaa. Vaikka kyseessä on konfliktinratkaisusimulaattori, on konfliktin varsinaisesta ratkaisemista puhuminen jäänyt aamupäivän lempeyteen – joukkueet pyrkivät nyt ensisijaisesti jyräämään omia tavoitteitaan läpi. Neuvotteluista kävellään ulos jopa kirosanojen siivittäminä.

Lauhkea ja maltillinen Suomi yrittää käytännössä yksin vielä saavuttaa konsensusratkaisua joukkojen liikuttelua koskevissa neuvotteluissa. Keskustelu tyssää, kun paljastuu, että Saksa ja Venäjä ovat keskustelleet arkaluontoisista asioista muiden tietämättä. Puolaa edustava villapaitainen mies on silminnähden vihainen.

”Historiallisista syistä Puola ei hyväksy Saksan ja Venäjän neuvotteluja Puolan asioista selän takana!” mies jyrähtää, viitaten kuuluisaan Molotov–Ribbentrop-sopimukseen.

Saksan kasvoja punottaa. Lopulta päästään kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja Saksan ja Puolan edustajat lyövät teatraalisesti kättä päälle.

”Historiallisista syistä Puola ei hyväksy Saksan ja Venäjän neuvotteluja Puolan asioista selän takana!”

Laajamittainen sota näyttää silti jatkuvasti yhä vääjäämättömämmältä. Pelaajat joutuvat väsyneinä reagoimaan nopeasti päätöksiin, joita muut osapuolet tekevät. Helppo ratkaisu on aina lisätä sotilaallista eskalaatiota. Tämä on turvallisuuspoliittista inhorealismia.

Viron joukkueen Teemu Vaarakallio pohtii tiiminsä tilannetta. ”Me olemme kaikkien pelinappulana. Koitamme selviytyä aika rajallisilla resursseilla”, Vaarakallio huokaa.

Pilvilinnat murskautuivat

Illan lopuksi kokoonnutaan vielä saman pöydän ääreen. Opiskelijat mulkoilevat toisiaan. Nuoret miehet ja naiset saavat keskustella vielä hetken, jotta ydinsota saadaan vältettyä.

Pitkien neuvottelujen jälkeen isoimmat tappelupukarit – Yhdysvallat ja Venäjä – suostuvat hieman vähentämään sotilaallista läsnäoloaan raja-alueilla. Kaikista kysymyksistä ei päästä yhteisymmärrykseen, mutta akuutti konflikti saadaan monen läsnäolijan ihmeeksi ratkaistua.

Järjestäjät julistavat simulaation päättyneeksi. Väsyneet, mutta tyytyväiset pelaajat taputtavat ja antavat rooliensa sulaa pois. Nyt voidaan taas heittää läppää, vaikka äsken uhkailtiin kavereita ydinaseilla.

Suomen pääministerinä toimineen Nanni Tuomisen silmäluomet alkavat silminnähden jo painaa. Pitkän päivän aikana Suomi on onnistunut tavoitteissaan varsin hyvin. Isompien valtioiden uhkailu ja eskalaatio eivät ole vieneet maata mukanaan, vaan joukkue on pystynyt pysymään varsinaisen konfliktin ulkopuolella ja edistämään asioita keskustelemalla.

”Käyttäydyimme, kuten Suomi oikeastikin käyttäytyisi. Suomi ei ole turvallisuuspoliittisesti hirveän hyökkäävä, emmekä mekään olleet. Korostimme diplomatian ja ympäristönsuojelun merkitystä, ja ne ovat reaalimaailmassakin Suomelle tärkeitä intressejä.”

Nyt voidaan taas heittää läppää, vaikka äsken uhkailtiin kavereita ydinaseilla.

Jos konfliktinratkaisusimulaattori on pelaajilleen jotakin opettanut, niin ainakin sen, ettei kansainvälisen tason turvallisuuspoliittisiin konflikteihin ole olemassa helppoja ratkaisuja. Pilvilinnoja on jäljellä enää tuskin kellään.

”Simulaation alkutilanne oli hyvin realistinen. Skenaario oli totuudenmukainen ja hyvin mahdollinen – toivottavasti ei, mutta…”

Tuominen huokaa mietteliäästi.