Varusmiesliiton historia: 50 vuotta asevelvollisten edunvalvontaa

Teksti: Joonas Koivisto ja Juho Kärkkäinen
Kuvat: Varusmiesliiton arkisto

Varusmiesliitto perustettiin vuonna 1970. Keskustelu varusmiespalvelusta suorittavien olosuhteista ja oikeuksista alkoi kiinnostamaan, kun 1950-luvun alussa syntyneet niin sanotut suuret ikäluokat olivat varusmiespalvelusiässä. Samalla toisen maailmansodan ajoista oli hieman etäisyyttä ja varusmieskoulutusta ajateltiin muutoinkin kuin sotakokemusten kautta. 1970-luvun alussa alkoi myös Varusmies-lehden julkaisutoiminta.

Varusmiesliiton pelättiin aluksi aiheuttavan varusmiehissä levottomuutta ja heikentävän maanpuolustushenkeä. Puolustusvoimat epäilivät liittoa liian vallankumoukselliseksi. Liiton ja Puolustusvoimien välit eivät olleetkaan asialliset vielä moneen vuoteen.

Liiton vuosien 1971–1972 puheenjohtajaa Jouko Skinnaria ei esimerkiksi uskallettu ottaa töihin puolustusministeriöön tämän Varusmiesliitto-taustan takia. Puolustusvoimien henkilöstöä, kuten entisiä kenraaleita tai upseereita, katsottiin pahalla, mikäli he hyväksyivät liiton toiminnan tai jopa tarjosivat asiantuntemustaan liiton avuksi.

Vastavedoksi Varusmiesliitolle Puolustusvoimat perusti varusmiestoimikunnat, joiden toimintaa voitaisiin hallita paremmin kuin itsenäistä liittoa.

Yksi Varusmiesliiton ensimmäisistä liittokokouksista.

Keskusta ja SDP hallitsivat liittoa

Liiton alkuaikoina toiminnassa oli mukana keskusta-vasemmisto -akselin poliitikkoja, eli toimijoiden taustalla oli erityisesti SDP ja Keskustapuolue. Nämä samat puolueet muodostivat myös koko valtakunnanpolitiikassa niin sanotun punamulta-akselin, joka oli 70- ja 80-luvuilla lähes aina hallituspohjana. Oikeistolaisemmat puolueet pysyivät oppositiossa, osin pitkäaikaisen presidentin Urho Kekkosen tahdosta.

Oikeistolaisten puolueiden edustajat joutuivat myös pettymään Varusmiesliiton ensimmäisessä liittokokouksessa 1971 syksyllä, kun liiton äänestyksissä oppositioon jääneet nuoret oikeistolaisvaikuttajat marssivat ulos kokouksesta. Tällä tapauksella Varusmiesliitto sai ensimmäisiä kertoja suuresti julkisuutta.

Varusmiesliitto määritti 1970-luvun puolivälin jälkeen kannattavansa aseellista maanpuolustusta, mutta tahtovansa siihen monia uudistuksia, jotka näkyvät tämän päivän palveluksessa. Koulutustapoja haluttiin muuttaa, lomakäytäntöjä helpottaa ja palvelusaikoja lyhentää sekä tehostaa. Näkyvimpiä hetkiä liitolle oli 10 000 allekirjoituksen Varusmies-adressin luovuttaminen presidentti Kekkoselle vuonna 1978.

Samalla liitto sai luotua asialliset neuvottelusuhteet Puolustusvoimiin, kun adressin yhteydessä ja 70-luvun lopulla julkaistussa parannusehdotuksessa liitto puhui suoraan Puolustusvoimien tärkeydestä ja hyväksyi aseellisen maanpuolustuksen tärkeyden. Tällöin Puolustusvoimat eivät enää katsoneet järjestöä vallankumoukselliseksi tai maanpuolustusta haittaavasti.

Tavoitteena asiallisuutta koulutukseen

Yksi ensimmäisiä ongelmia, joihin tuore liitto puuttui, oli varusmiesten liiallinen käyttö koulutukselle epäolennaisissa tehtävissä ja vapaa-ajan kunnollinen tarjoaminen koulutuksen aikana.

Jo 70-luvun alusta asti liitto halusi myös lyhentää palvelusaikoja, jolloin koulutuksessa olisi tarpeen keskittyä olennaiseen. Päivärahoja haluttiin korottaa, kaikista lomamatkoista haluttiin ilmaisia ja varusmiehille haluttiin palveluksesta siviiliin siirtymistä helpottava kotiuttamisraha.

Tavoitteet eivät vielä toteutuneet kokonaan, mutta yksittäisiä lomapäiviä lisättiin ja koulutustoimintaan alettiin tehdä pieniä parannuksia.

Adressin luovutus presidentti Kekkoselle.

Nykyinen Varusmiesliitto alkaa muodostumaan

1980-luvulla liitto alkoi saada sellaisen aseman, joka sillä on nyt. Mediassa liitto tunnistettiin tahoksi, joka kommentoi varusmiesten äänellä asioita ja haluaa parannuksia palvelusoloihin kuitenkaan vastustamatta sinällään Puolustusvoimien toimintaa tai asevoimien tarpeellisuutta.

Pieniä parannuksia koulutettavien oloihin nähtiin pitkin vuosikymmentä, ja esimerkiksi simputustapauksia pystyttiin käsittelemään asiallisesti yhdessä Puolustusvoimien kanssa. Liitto painosti kasvattamaan päivärahoja ja lisäämään varusmiesten lomapäiviä. Suurimmat uudistukset nähtiin kuitenkin seuraavan vuosikymmenen puolella.

Paremmat päivärahat ja nykyiset palvelusajat

Varusmiesliiton vaikutustyö näkyi merkittävästi 1990-luvulla, kun varusmiesten koulutukseen tehtiin yhdellä kertaa useita uudistuksia, joita liitossa vaadittiin jo 20 vuotta aiemmin.
Liiton kannalta merkittävin uudistus oli päivärahojen merkittävät korotukset. Niiden määrät kasvoivat huomattavasti ja päivärahoihin tuotiin nykyisenlainen porrastus, jossa pidempään palvelevat saavat palveluksen jatkuessa aina enemmän päivärahaa.

Toisena suurena uudistuksena oli siirtyminen uusiin palvelusaikoihin, jotka käytännössä muodostivat nykyisen 6, 9 ja 12 kuukauden palveluskestojen mallin. Virallisesti palveluksen kesto on nykyään 5,5, 8,5 tai 11,5 kuukautta. Ennen näitä uudistuksia lyhin palvelusaika oli kahdeksan kuukautta.

Naiset saivat mahdollisuuden vapaaehtoiseen palvelukseen vuonna 1995, joten 90-luvulla nähtiin suuria muutoksia varusmieskoulutukseen kautta linjan. Varusmiesliitossa naisten entistä laajempi osallistuminen maanpuolustukseen näkyi merkittävimmin 2000-luvun alussa, kun liiton puheenjohtajaksi nousi Taina Väänänen (nykyinen Kulmala). Jo ennen häntä liiton varapuheenjohtajana oli toiminut Salla Heikkinen, mutta puheenjohtajana Väänänen sai paljon näkyvyyttä mediassa.

2000-luvun alussa liitto toipui 90-luvun aiheuttamista talousvaikeuksista ja osallistui samalla eurooppalaisen kattojärjestön toimintaan aiempaa aktiivisemmin. Samalla Varusmiesliiton edustajat saivat entistä aktiivisemmin osallistua varusmiehiä koskevaan lainsäädäntöön ja vaikuttaa aiempaa suoremmin poliittisiin päätöksiin, jotka koskivat asevelvollisia.

Vuonna 2004 liitto sai lööppijulkisuutta, kun presidentti Tarja Halonen ehdotti liiton silloiselle puheenjohtajalle Niilo Mustoselle tanssityttöryhmien varuskuntavierailujen lakkauttamista. Iltapäivälehtien lööpeissä keskustelua nimitettiin ”bikinisodaksi” ja presidentin tulkittiin läksyttäneen liittoa asiasta.

Ajan tasalle 2010-luvulla

2010-luvulle tultaessa on liiton edunvalvontaa värittänyt erityisesti muutama kantava teema. Vuosikymmenen alkupuolella liitossa alettiin voimallisesti viemään eteenpäin kutsuntojen laajentamista koskemaan koko ikäluokkaa. Tämän lisäksi liiton vuosikymmentä ovat värittäneet erityisesti yhteistupakokeilujen toteuttaminen Puolustusvoimissa, sekä panostukset siviilipalvelustaan suorittavien edunvalvontaan.

Vuosi 2015 jäi Varusmiesliiton historiaan muutamassakin merkityksessä. Ensimmäinen näistä oli se, kun Varusmiesliitto peräänkuulutti lukuisissa medioissakin varusmiesten kalsareiden puhtauden perään. Silloinen liiton puheenjohtaja Henrik Vuornos nosti esille relevantin epäkohdan, kun palautetta varusvaihtoon liittyvistä ongelmista oli tullut liiton suuntaan. Medioissa sekä liiton toimijoiden keskuudessa tapaus muistetaan aina vuoden 2015 suurena Kalsarigatena.

Pidemmällä tähtäimellä merkittävämpi asia vuonna 2015 oli kuitenkin panostus siviilipalvelustaan suorittavien edunvalvontaan. Kyseisenä vuonna lanseerattiin sivareiden oma tietopankki sivariin.fi, joka inttiin.fi tapaan toimii tiedonjakokanavana palvelusta suorittaville tai sen suorittamista pohtiville. Vuosikymmenen loppua kohti tultaessa yhteistyö esimerkiksi Siviilipalveluskeskuksen sekä Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa siviilipalveluksen kehittämiseksi onkin ollut hyvin aktiivista. Tästä yhtenä merkittävimmistä esimerkeistä on vuosi 2018, jolloin Varusmiesliitto oli mukana siviilipalveluslakia uudistaneessa työryhmässä.

Varusmiesliitto nykypäivänä

Vuodelle 2016 Varusmiesliitto lähti hakemaan panostuksia varusmiespalveluksen jälkeiseen aikaan laskelmillaan veroetuudesta palveluksen suorittaneille.

Tämän maanpuolustusvähennyksenä tunnetun tavoitteen tiimoilta toteutettiin myös laaja selvitystyö, jonka laskelmien perusteella muodostettiin kolme erilaista mahdollista skenaariota, joista on muodostunut merkittävä osa liiton edunvalvontaa sekä malli asevelvollisuuden kokonaisuudesta. Merkittävä tämä selvitys oli myös siitä syystä, että pitkän tauon jälkeen liitto pystyi tuottamaan perinpohjaisiin laskelmiin pohjautuvaa tutkimusmateriaalia.

Vuosien ajan ehkä merkittävimpänä edunvalvonnan kärkenä toiminut esitys koko ikäluokkaa koskevista kutsunnoista sai kesällä 2019 todellisen sysäyksen eteenpäin, kun liiton silloinen puheenjohtaja Matias Pajula toi asian jälleen keskelle yhteiskunnallista keskustelua. Asiaa käsiteltiin lukuisissa medioissa viikkojen ajan, poikien muun muassa puolen tusinaa televisiolähetystä sekä tunnetun tubettajan Roni Backin tekemän videon aiheesta.

Vaikka uusi vuosikymmen on kerennyt vanheta vasta neljä kuukautta, on se ollut Varusmiesliitossa jo tähän asti erittäin merkittävä. Tammikuussa puolustusministeri Antti Kaikkonen esitti juurikin kutsuntojen laajentamista koko ikäluokalle, jota seurasi helmikuussa puolustusministeriön antama asetus aloittaa yhteistupakokeilu Puolustusvoimien useammassa eri joukko-osastossa.

Erityisesti kutsuntojen laajennus tulee olemaan yhtenä merkittävimmistä uudistuksista, jota alkukeväästä perustettu asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä pohtiva parlamentaarinen komitea tulee pohtimaan läpi toimikautensa. Kyseinen komitea on vuosikymmeneen ehkä merkittävin poliittinen asevelvollisuuden päivitystä pohtiva taho. Myös Varusmiesliitto on aktiivisesti mukana komitean työskentelyssä, eikä ole lainkaan liioiteltua sanoa, että tässä yhteydessä tullaan hyvin pitkälti mittaamaan Varusmiesliiton edunvalvontatyön useamman vuosikymmenen tulokset. Työn, jota lukuisat toimijat ovat ansiokkaasti olleet tekemässä, jotta asevelvollisten huominen näyttäisi vieläkin valoisammalta.