Viinin viljelijöitä ja Neuvostoliiton ulkoilmamuseo – tätä kaikkea on Moldova. Itä-Euroopassa sijaitseva valtio ei ole vielä turistirysä, mutta ystävälliset ihmiset ja maittava viini tekevät entisestä Neuvostomaasta kokemisen arvoisen matkakohteen.
Teksti ja kuvat: Laura Kanerva
Nimeä Moldovan pääkaupunki ja valuutta tai osoita maan sijainti kartalla. Eikö onnistu? Ei onnistunut minultakaan ennen matkaa. Moldova on Romanian ja Ukrainan välissä Itä-Euroopassa sijaitseva Euroopan köyhin ja korruptoituneiden valtio. Maahan matkustaessa ei tarvitse viisumia, ja paikallista valuuttaa – leuta – saa vaihdettua Chisinaun lentokentällä. Osallistuin valmiiksi järjestetylle ryhmämatkalle, minkä takia meille järjestettiin kaikkialle kuljetukset opasta ja ruokia myöten koko matkan ajan. Suomesta ei lähde suoria lentoja Moldovaan, mutta maahan pääsee Kiovan, Istanbulin tai Frankfurtin kautta. Me lensimme Kiovan kautta pääkaupunkiin Chisinauun. Koska valtio ei kuulu Euroopan unioniin eikä Schengen alueeseen, täytyy turvatarkastuksiin varautua jokaisessa käänteessä. Chisinaun julkinen liikenne on todella edullinen, mutta helpoin tapa lentokentältä hotellille on todennäköisesti taksi. Maan hintataso on ylipäätään edullinen, sillä yksi euro vastaa noin 19 leuta. Majoituimme ryhmän kanssa neljän tähden hotellissa, mutta kaupungista löytyy myös edullisempia majoituskohteita.
Massiivisten rakennusten Chisinau
Ensimmäisenä päivänä tutustuimme pääkaupungin nähtävyyksiin. Kaupunki ei ole turisteille suunniteltu, joten kartanlukutaito osoittautuu hyödylliseksi. Kadut ovat todella siistit, mutta ohjaavia kylttejä tai turistikarttoja ei ole saatavilla monista kohteista. Kaupungissa ei ole myöskään turistikauppoja tai Hop On Hop off-busseja pysäkkeineen. Pääkadun varrelta löytyy kuitenkin tarpeellinen turisti-info, josta saa karttoja ja retkiä esimerkiksi Transnistriaan. Paikalliset ovat todella ystävällisiä, vaikka hyvin harva osaa englantia. Kaupungin keskustassa näkee paljon maaseudulta tulleita kerjäläisiä sekä hedelmiä myyviä vanhuksia.
– Emme pysty valitettavasti hallitsemaan kerjäämiskulttuuria. Moldovalaiset ovat pitkälti anteliaita ja kokevat pakon antaa vähävaraisille rahaa. Monet kuitenkin epäilevät kerjääjien olevan osana rikollista toimintaan, oppaamme Valentina Suruceanu kuvailee.
”Chisinau ei ole turisteille suunniteltu, joten kartanlukutaito osoittautuu hyödylliseksi.”
Stefan cel Mare -puiston keskellä sijaitsee veistoksellinen suihkulähde.
Chisinaun keskusta on tiivis, joten kaikkialle pääsee kävellen. Katukuvassa yhdistyvät hauskasti Itä-Euroopalle tyypillinen arkkitehtuuri sekä modernit länsimaiset liikkeet.
Moldova oli osa Romaniaa toiseen maailmansotaan asti, jolloin alue liitettiin osaksi Neuvostoliittoa. Chisinau tuhoutui sodan aikana lähes kokonaan. Sen takia kaupungissa on paljon neuvostoaikaisia ja ajasta vaikutteita saaneita rakennuksia. Hyvä esimerkki on Moldovan monumentaalinen parlamenttirakennus, jonne mahtuu yli viisisataa kansanedustajaa avustajineen.
– Pääelinkeino Moldovassa on maanviljely. Parlamenttitalo rakennettiin korostamaan maanviljelyn mahtavuutta, Suruceanu kertoo.
Parlamenttitaloa vastapäätä sijaitsee vastavalmistunut suuri ja mahtava presidentin palatsi, joka on suurelta osin Turkin valtion kustantama. Moldovan presidentti Igor Dodon on venäjämyönteinen ja hänen tiedetään ihailevan Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania sekä Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa.
– Taloudellisesta näkökulmasta Venäjä on edelleen suurin vientimaa. Venäjän terveysrajoitusten takia Moldovasta ei voida viedä Venäjälle yhtä paljon hedelmiä ja vihanneksia kuin ennen. Hallitus on pääosin demokraattinen, mutta sosialistinen presidentti on venäjämyönteinen ja harrastaa kaksinaismoraalista politiikkaa, Suruceanu jatkaa.
Moldovassa taloyhtiöt eivät ole vastuussa kerrostalojen ulkonäöstä. Tämän takia monet rakennukset ovat rapistuneet pahoin ulkoapäin.
”Moldovalaiset kunnioittavat kuolleita omaisiaan järjestämällä sukujuhlia haudoilla.”
Vierailemisen arvoisia paikkoja Chisinaussa ovat Stefan cel Mare -puisto, katedraali ja Armenian hautausmaa, josta löytyvät toisen maailmansodan muistomerkit. Stefan cel Mare -puisto on kaupungin vihreä sydän sekä suosittu kohtaamispaikka. Puiston nurmikolla istuminen on kielletty, mutta puiston keskellä sijaitsee upea suihkulähde ja puistoon on sijoitettu 24 patsasta moldovalaisista kirjailijoista. Puiston mielenkiintoisin kohde on vanha ränsistynyt kahvila, joka toimii poliittisena taistelutantereena. Kahvilan tilalle halutaan rakentaa uusi yrityskeskus, mutta hankkeella riittää vastustajia. Kahvilan edustalla vastustetaan usein myös maan politiikkaa.
Puiston toisella laidalla sijaitseva keskiajalla hallinneen kuningas Tapani III Suuren patsas on moldovalainen kansallisaarre. Patsaassa kiinnostavinta on, että kuninkaan kädessä oleva risti on ainut, jota ei poistettu kaupungin katukuvasta Neuvostoliiton aikana. Puiston läheisyydessä sijaitsee Nastrea Domnului, joka on maan tunnetuin ja tärkein ortodoksinen katedraali. Hyvällä tuurilla pääsee seuraamaan papin kovaäänistä rukoilua ja naisten veisaamista. Ortodoksinen kirkko ei kerää kirkollisveroa Moldovassa, mutta paikalliset lahjoittavat rahaa suuriakin määriä kirkossa vieraillessaan. Katedraalin kellotornin kupeessa olevasta suihkulähteestä paikallisilla on tapana käydä joka aamu juomassa ”terveyttä edistävää pyhää vettä”.
Armenian hautausmaa Cimitirul Central din Chisinau on kaupungin hautausmaa, joka yhdistyy toisen maailmansodan muistomerkkeihin. Moldovalaiset kunnioittavat kuolleita omaisiaan järjestämällä sukujuhlia kuolleiden haudoilla erityisesti pääsiäisenä, minkä takia monissa hautapaikoissa on piknik-pöytä tuoleineen. Toisen maailmansodan muistomerkissä näkyy selvästi Neuvostoliiton jäljet. Complexul Memorial Eternitate on monumentaalinen puisto, jossa on suurien kivisten kuvataulujen lisäksi Järvenpään Kolmisointuja muistuttava valtava punainen kolmio. Kolmion jokaiseen jalkaan on kirjoitettu sodan vuosiluvut ja keskellä palaa Neuvostoliitolle tyypillinen ikuinen tuli.
Complexul Memorial Eternitate -puistossa oleva muistimerkki on sijoitettu aukiolle.
Transnistrania – Leninin viimeinen hallintoalue
Toisena matkapäivänä suuntasimme kohti maan länsiosissa sijaitsevaa Transnistrian aluetta, joka julistautui itsenäiseksi vuonna 1989. Alueella on oma hallinto sekä valuutta rupla, mutta mikään valtio ei ole vielä tunnustanut sitä itsenäiseksi. Transnistrian alue oli Neuvostoliiton aikaan taloudellisesti tärkeä alue Moldovalle. Maalla ei ollut tuohon aikaan juurikaan omaa teollisuutta, ja Transnistriaan muutti paljon venäläisiä insinöörejä rakentamaan tehtaita. Alue on edelleen hyvin venäjämyönteinen, ja siellä on paljon venäläisiä sotilaita. Monilla transnistrialaisilla on Moldovan kansalaisuuden lisäksi myös Venäjän kansalaisuus. Alueen venäjämyönteisyys ja historia hiertävät pahasti maiden välejä.
”Länsimaalainen valuutta saattaa toimia voitelurahana, jos joutuu pulaan Transnistraniassa.”
Huonokuntoinen tie johdattaa Chisinausta tarkkaan vartioidulle rajalle, jonka eteen on kaivettu bunkkereita. ”Tullissa” istuu happaman näköisiä virkailijoita, jotka eivät puhu juurikaan englantia. Transnistriassa vierailuun ei tarvitse viisumia, mutta ilman passia alueelle ei pääse. Vierailijoille annetaan sen sijaan sisäänpääsylippu, joka oikeuttaa 24 tunnin oleskeluun alueella – aivan kuin olisi matkalla maailman suurimpaan teemapuistoon. Kyseinen lippu kannattaa pitää visusti tallessa, sillä ilman sitä alueelta ei pääse pois. Oppaamme mukaan länsimaalainen valuutta saattaa toimia voitelurahana, jos joutuu pulaan.
Rajan jälkeen kyltit muuttuvat meille tutuista latinalaisista kirjaimista kyrillisiin aakkosiin. Rapistuvat asuinrakennukset, kiiltävät neuvostomonumentit ja modernit mainoskyltit luovat mielenkiintoisen kontrastin välilleen. Kiiltävän puhtailla kaduilla kiitää vanhoja Ladoja. Kuvasta puuttuu vain nuori Michael J. Fox DeLorean DMC-12 autonsa kanssa. Ruplia saa vaihdettua useassa paikassa niin euroista kuin leuista. Alueen hintataso on todella halpa, joten rahaa kuluu korkeintaan syömiseen. Vierailimme myös rajan lähellä sijaitsevassa Benderin linnoituksessa, jossa Ruotsin kuningas Kaarle XII piti päämajaa 1700-luvun alussa. Linnan pihalla on kivinen kopio Ukrainan itsenäisyysjulistuksesta, joka oli maailmassa ensimmäistä laatuaan. Linnan opastekyltit ovat kirjoitettu kyrillisillä aakkosilla, mutta siellä on mahdollista saada englanninkielinen opastus. Linnoituksen ihmettelyn jälkeen jatkoimme matkaa alueen pääkaupunkiin Tiraspoliin. Kaupunki on kuuluisa muun muassa kankaan valmistuksesta, jota pidetään Moldovassa todella laadukkaana.
Tiraspolin Zeleny-torilla myydään paikallisia vihanneksia ja hedelmiä.
Tunnelmaltaan seisahtuneen kaupungin porteilla meitä tervehtii Neuvostoliiton vaakuna. On kuin astuisi ajassa taaksepäin. Syvemmällä kaupungissa sijaitsevan massiivisen parlamenttitalon edessä seisoo korkea Lenin-patsas. Pääkatu on niin leveä, että siinä mahtuisi marssimaan puna-armeija. Parlamenttitaloa vastapäätä tien toisella puolella sijaitsee muistomerkki, joka on tarkoitettu toisessa maailmansodassa ja vuonna 1994 Moldovan ja Transnistrian yhteenotossa kuolleille sotilaille. Myös tämän muistomerkin edessä palaa ikuinen tuli. Aukiolla on pieni ortodoksinen kappeli sekä toisen maailmansodan aikainen tankki, joka on nostettu Tiraspolin läpi virtaavasta Nistra-joesta. Tiraspolissa ei löydy ainuttakaan turistikauppaa. Postikortteja voi ostaa paikoittain, mutta paikallinen postimerkki ei vastaa kansainvälisiä standardeja. Rekisterikilvetkään eivät kelpaa muualla kuin Transnistriassa, mutta paikallisilla on mahdollisuus ostaa niin sanottuja neutraaleja rekisterikilpiä alueen rajojen ulkopuolelle matkustamista varten. Paikalliseen tunnelmaan pääsee tutustumaan Zeleny -torilla, joka sijaitsee Karl Liebknekhtan kadulla. Kaupan sisäpihalla olevalla torilla paikalliset myymät muun muassa vihanneksia ja muuta syötävää. Näkemisen arvoinen on myös ortodoksinen joulukatedraali lähellä toria ja Parcul Pobedan puistoa.
Kilometrien mitalta viinitiloja
– Kaikki moldovalaiset ovat viininvalmistajia, paikallinen pienviljelijä kommentoi.
Kolmantena päivänä kiersimme kaksi isoa viinitilaa. Molemmilla tiloilla pääsimme kuulemaan alueen historiasta ja maistelemaan paikallisia viinejä. Ensimmäinen kohteemme oli ”Viinien kuninkaaksi” kutsuttu Cricovan kaupunki, joka sijaitsee aivan Chisinaun ulkopuolella. Kaupungissa on silmänkantamattomiin viiniköynnöksiä, ja kaupungin alle on rakennettu noin 80 kilometrin pituudelta käytäviä. Noin puolet käytävistä on viinien säilyttämistä ja valmistusta varten, ja lopuista louhitaan kalkkikiveä rakentamista varten. Moldovalaiset ovat ylpeitä viineistään ja viinintekotaidostaan. Neuvostoliiton aikaan 90 prosenttia viljellyistä viineistä vietiin Venäjälle, mutta nykyään Venäjän osuus viinin viennistä on vain noin kymmenen prosenttia.
Viinitilat ovat todella viimeisen päälle laitettuja ja viiniteollisuus on kasvavan turismin ehdottomia johtotähtiä. Hulppeat alueet luovat jyrkän kontrastiin muuhun maahan. Esimerkiksi vierailemamme Castle Mimi oli ulkomaalaisilla varoilla rakennettu viihdekeskus rikkaille vieraille, mutta heti tilan ulkopuolella maan köyhyys näkyy selvästi. Viinitilat työllistävät paikallisia palkkaamalla heitä töihin ja ostamalla paikallisia rypäleitä.
– Samalla tilat näyttävät, mikä on mahdollista Moldovassa, oppaamme tiivisti.
