Matkailumuodoista erityisesti elämysmatkailu on ollut kasvussa vuosituhannen alusta alkaen. Matkoja suunnitellaan ja toteutetaan yhä useammin itsenäisesti ilman ulkopuolisen matkatoimiston apua. Kun matkalainen räätälöi matkan itse, hän liikkuu enemmän mielenkiinnon kohteidensa perässä. Aiemmin lomalla riitti lämpö ja tunnetun monumentin näkeminen, mutta nykyään kokemuksesta halutaan saada vielä enemmän irti.
Teksti ja kuvat Tarmo Lyytikäinen
Jalkapallomatkailu on osa kiihtyvää elämysmatkailubuumia. Olen itse nähnyt ulkomailla 40 ottelua yhdessätoista eri maassa. Kirjo on ollut laaja loppuunmyydystä Stadio Olimpicosta sateen ja myrskytuuleen piiskaamaan otteluun Islannissa 300 katsojan edessä. Tässä artikkelissa on poimintoja maista, joihin olen matkustanut katsomaan jalkapalloa kaikkein mieluiten.
Eurooppalainen futiskulttuuri on todella kattava ja uusien matkakohteiden kokeminen suositeltavaa. Ensimmäistä jalkapallomatkaa miettivälle suosittelen naapurimaata Ruotsia. Tukholman paikallisotteluita on tulevanakin kautena kuusi Allsvenskanin otteluohjelmassa. Myös muut tukholmalaisseurojen ottelut kestävät kansainvälisessä vertailussa tunnelmansa puolesta. Jos aihe kiinnostaa, netistä löytyy useita perehtymisen arvoisia blogeja myös suomeksi.
Rooman olympiastadion.
Italia
Saapasmaan jalkapallo on ollut viime aikoina esillä rasismikohujen ansiosta. Katsomoiden lieveilmiöistään huolimatta Italia on yksi mielenkiintoisimmista maista mitä Eurooppa voi tarjota jalkapalloturistille. Rooman olympiastadion eli Stadio Olimpico sekä Milanon San Siro ovat jokaiselle jalkapallon ystävälle paikkoja, joissa on pakko vierailla. Savujen ja pyrojen pauke katsomossa tekee San Sirosta tunnelmaltaan ainutlaatuisen. Erityisesti roomalaisten seurojen sekä Napolin ja Juventuksen vieraillessa Milanon stadion on täynnä sähköä. AC Milanin sekä Internazionalen kohtaaminen Milanon paikallisottelussa Derby della Madonninassa on täysin oma lukunsa. Ultrakannattajat muuttavat tifoillaan päätykatsomot taideteoksiksi ennen ottelun alkua, ja matka on maksanut itsensä kokemuksena takaisin ennen kuin on pelattu minuuttiakaan.
Paljon pelejä nähneelläkin menee iho kananlihalle Rooman olympiastadionilla, kun Antonello Vendittin ”Roma Roma Roma” lähtee soimaan ennen AS Roman ottelun alkua. Kappaleen loppupuolella äänimies vaimentaa hetkeksi musiikin ja ”Roma Roma Roma” tulee voimalla kymmenien tuhansien roomalaisten huutamana. Tuo hetki ei jätä ketään kylmäksi. Roomassa on kuitenkin paljon eroja otteluiden välillä. Pienemmän seuran kyläillessä massiivinen stadion on auttamattoman kolkko, parhaimmillaan Stadio Olimpico on koko Euroopan eliittiä. Nostan muutaman vuoden takaisen AS Roman ja Juventuksen kohtaamisen loppuunmyydyllä stadionilla TOP 3 -kokemuksiini.
Väkivalta on valitettavasti ajoittain läsnä italialaisessa katsomokulttuurissa. Italiassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä liikkuu ottelupäivänä ja kenen kanssa. Mainitsemassani Roman ja Juventuksen ottelussa todistin tilannetta, josta olisi voinut kehittyä pahempaakin. Juventuksen tehtyä avausmaalin syttyi torinolaisten katsomon osassa soihtuja. Tämä on vielä täysin normaalia Italiassa, mutta palavia soihtuja alettiin heittelemään kotiyleisön sekaan. Raivostunut roomalaisyleisö heitti liekehtivät soihdut takaisin torinolaisten sekaan ja soppa oli valmis. Ilmassa lentelivät soihdut, tuolit, kivet ja oikeastaan kaikki mahdollinen mitä käsiin saatiin. Tilanne rauhoittui kunnolla vasta, kun ottelu päättyi. Avausmaali syntyi vajaat kymmenen minuuttia ennen loppua, joten tässä tapauksessa oltiin onnekkaita. Jos maali olisi syntynyt avausjakson puolella, ei äärikannattajilla olisi ollut tauon aikana muuta funktiota kuin toisiinsa kiinni käyminen. Pelejä on pyritty hillitsemään sijoittamalla otteluita sunnuntain lounasaikaan sekä jättämällä tyhjiä penkkejä kannattajaryhmien välille.
Italiassa järjestettiin jalkapallon MM-kilpailut vuonna 1990 ja stadionit laitettiin kuntoon. Valitettavan usein peruskorjaukset ovat jääneet tuon jälkeen varsin heikoille. Hyvä esimerkki löytyy Veronasta: Stadio Marc´Antonio Bentegodin remontointi on aloitettu tällä vuosituhannella jo kahdesti, mutta sitä ei ole saatu vieläkään loppuun ja haalistuneet palkit muistuttavat vuoden 1990 kisoista. Kontrasti on iso verrattuna Juventus Stadiumiin Torinossa, joka vihittiin käyttöön päättyneen vuosikymmenen alussa.
Nyrkkisääntönä Italiassa on, että stadionille mentäessä pitää aina olla passi mukana. Lippuihin tulee ostajan nimi, ja passin tietojen pitää täsmätä lipun tietojen kanssa. Tämä sääntö koskee myös italialaisia. Passia ei aina kysytä, mutta ilman sitä ei ole mitään asiaa porttien sisäpuolelle. Passikäytännön olemassaolo on sekoitus huligaaniongelman kontrollointia ja maan loputonta byrokratiaa. Pääsylipun hankkiminen on yleisesti ottaen kuitenkin helpottunut muutamassa vuodessa, kun Italiassa on viimeinkin herätty lippujen nettimyyntiin.
Onneksi ottelusiirrot ilmoitetaan Italiassa nykyisellään jo hyvissä ajoin, vähintään kuukautta etukäteen. Siitä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun pelipäivää saatettiin vielä siirtää viikkoa tai kahta ennen ottelua. Tiivistetysti Italiaan matkustaessa kannattaa ottaa selvää, voitaisiinko peli myydä loppuun. Mikäli loppuunmyynnistä ei ole pelkoa, kannattaa lipun hankinta jättää paikan päälle. Kerrottakoon Italiasta vielä erikoisuus, että naisille järjestetään aina miehiä halvemmat liput.
Italiassa kannattaa myös jalkautua pääsarjan ulkopuolelle. Ultrakulttuuri on rikasta alasarjoissakin ja liput ovat suomalaisittain katsottuna erittäin edullisia. Perus-Serie B tai C – futarin yleinen taitotaso on hyvin korkealla. Peli ei ole niin taktista kuin Serie A:ssa, joten yksilötaito pääsee korostumaan. Italian alasarjat ovat futisromantikon aarreaitta, josta tarttuu mukaan ikimuistoinen elämys jauhelihapaketin hinnalla.
Italian alasarjan ottelu Latina–Ternana.
Saksa
Jos Italiassa asiat ovat monimutkaisia ja vaativat paljon ennakkoselvittelyjä sekä energiaa, on Saksa sen täydellinen vastakohta. Siellä asiat sujuvat mutkattomasti ja kaikki on konemaisen suunniteltua. Joukkoliikenteellä pääsee lähes poikkeuksetta hyvin lähelle stadioneita ja asemalta saat ostettua purtavaa ja juotavaa. Tyhjäksi jääneet pullot voi tiputtaa keräyspisteeseen matkalla turvatarkastukseen, jotka sujuvat joutuisasti ja perillä odottaa selkeä opastus omalle paikalle. Helppoa ja yksinkertaista. Usein myös kohtuuhintaista.
Saksassa on haluttu pitää jalkapallo kaikkien huvina ja ottelulippujen hinnat kohtuullisina, mikä tekee lippujen hankkimisesta tosin ajoittain hankalaa. Saksassa ottelupäivät jaotellaan viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin ja tarkat ottelupäivät lyödään lukkoon noin kaksi kuukautta etukäteen. Lipunmyynnissä on Englannista tuttu periaate, että jäsenet ensin ja muut sitten. Suosituimmat seurat kuten Bayern München ja Borussia Dortmund myyvät lähes aina ottelunsa loppuun jäsenistölleen, joten ilman jäsenyyttä lipun yrittäminen on hyvin optimistista. Sama pätee myös kapasiteetiltaan pienempiin stadioneihin, josta pääsarjatulokas Union Berlin on oiva esimerkki. Kulttiseuralla on virallisia jäseniä enemmän kuin stadionilla kapasiteettia, joten kausikorttien ulkopuolelle jääneiden irtolippujen ostaminen vaatii heräillä oloa jopa etuosto-oikeuden omaavilta. Ilman jäsenyyttä Stadion An der Alten Förstereille on turha kuvitella pääsevänsä. Valtaosa seuroista toimittaa otteluliput postitse Suomeen, mutta jos matkustuksen alkamiseen on aikaa alle kaksi viikkoa, suosittelen lämmöllä printtilippuvaihtoehtoa.
Suosittelen tutkimaan alempien sarjojen otteluohjelmia Saksassakin. Itselleni ehkä hienoin stadionkokemus on tarttunut Hampurista, Saksan kakkossarjatasolta 2. Bundesliigasta. FC St. Pauli on vertaistaan hakeva kulttiseura koko vanhan mantereen otannalla. FC St. Pauli tunnetaan punk-henkisyydestään, merirosvolipustaan ja intohimoisesta kannattajakunnastaan. Tunnelma vastaa rock-konserttia, joka on täynnä persoonallisia yksityiskohtia. AC/DC:n ”Hell´s Bell´s” saattelee joukkueet kentälle ottelun alussa, ja eri katsomonosien keskinäinen kommunikointi kannustuslauluissa on hiottua loppuun asti. Kulmapotkuissa Millerntorin yleisö kaivaa avainnippunsa taskuistaan, jotta saa niitä helisyttelemällä aikaiseksi korvia vihlovan kilinän. Kun St. Pauli voittaa, ei joukkue malta poistua kentältä pukukoppiin.
Mainos:
Varusmieslehden yhteistyökumppani: Oulun Yliopisto: Tetsaamisen lisäksi suomalaisista metsistä etsitään ratkaisua ihmiskunnan parantumattomiin sairauksiin. Kiinnostaisiko sinua armeijan jälkeen opiskelupaikka Oulun yliopistossa?
Bundesliigaa Saksan Bremenissä.
Englanti
Englanti lienee matkakohteista kaikkein perinteisin ja tarunhohtoisin. Jos haluaa lähteä katsomaan laadukasta jalkapalloa, on Valioliiga oiva valinta. Maailman parhaat pelaajat ja managerit mittelevät keskenään sumujen saarella yleisön eläessä ja hengittäessä jokaisen pallon. Pelaaja ei saa missään muualla vastaavia aplodeja kotiyleisöltä kuin Englannissa. Yleisö ei ole missään muualla myöskään yhtä murhaava omiaan kohtaan, jos juoksu jää tekemättä. Taitavista pelaajista huolimatta juuri kamppailupelaamiseen reagointi tekee ottelutapahtuman seuraamisesta saarivaltakunnassa uniikin kokemuksen.
Englannin ottelutunnelmaan liittyy runsaasti vääriä mielikuvia yleisön jatkuvasta laulamisesta. Brittiyleisön keskuudessa elää sanonta ”Get involved”. Kun britit osallistuvat peliin, se on joko reagointia mainittuihin kaksinkamppailutilanteisiin tai suoraa huutoa oman joukkueen hyökätessä. Tuolloin meteli on korvia huumaava. Englantilaisista jalkapallokatsomoista puuttuvat kuitenkin monille muille maille ominaiset ultrakannattajat. Äänekkäimmät kannattajat ovat ajautuneet Valioliigassa omiin ryhmiinsä, mutta tunnelman puolesta ottelukokemus jää usein monen Keski-Euroopan maan jalkoihin.
Ellei matkustajalla ole suoria joukkuemieltymyksiä, suosittelen aloittamaan Lontoosta. Lontooseen on helppo päästä, sillä lentoja Englannin pääkaupunkiin on tarjolla runsaasti melko edulliseen hintaan. Pelkästään Valioliigassa pelaa viisi lontoolaisseuraa ja Watford FC kaupungin välittömässä läheisyydessä. Alemmilta sarjatasoilta joukkuetarjontaa löytyy lähes loputtomiin, joten viikonlopun visiittiin mahduttaa helposti kaksi ottelua.
Sain aikanaan oman ensikosketukseni englantilaiseen jalkapalloon juuri Lontoossa ja Craven Cottagella. Kotijoukkue Fulham pelasi tuolloin vielä Valioliigaa ja isännöi Aston Villaa. Englannissa ei ole käytössä seisomapaikkoja taannoisen Hillsborough´n onnettomuuden takia. Vuonna 1989 Nottingham Forest ja Liverpool kohtasivat nimittäin FA Cupin välierässä Sheffieldissä stadionilla, jossa päätykatsomoon päästettiin liikaa ihmisiä poliisin virheen vuoksi. Katastrofi oli valmis ja 96 ihmistä pusertui tai tukehtui hengiltä. Yli 700 loukkaantui. Onnettomuuden ja sitä seuranneen tutkintaraportin seurauksena seisomakatsomot kiellettiin Englannissa. Seisominen kuitenkin aktivoi ihmisiä äänenkäyttöön ja usein Englannin katsomoissa tunnelmasta vastaavat juurikin vieraskannattajat.
Näin kävi myös tuona lauantai-iltapäivänä Craven Cottagella. Englantilaiset vieraskannattajat matkustavat isoina massoina ja 8 000 birminghamilaista ottivat kaiken ilon irti 0–2-voitosta. Fulhamin Craven Cottage saa minulta suuren vierailusuosituksen. Seuraa ei turhaan kutsuta mökkiläisiksi. Stadion uppoaa uskomattoman kauniisti muun asuinalueen miljööhön. Kattorakenteissa on sammalverhoilua ja kaikki tämä idyllisyys löytyy aivan Thames-joen rannalta. Lisäksi Fulham myy harvoin loppuun, joten lipun saaminen on suhteellisen mutkatonta. Toinen ison suosituksen paikka Lontoossa on Crystal Palacen Selhurst Park.
Lontoon seuroista Arsenal ja Chelsea ovat suomalaisten keskuudessa suuressa suosiossa. Näiden seurojen peleihin lipun saamiseksi kannattaa hankkia seuran virallinen jäsenyys. Englannissa seurojen vuosijäsenyydet maksavat keskimäärin 30–40 euroa ja ovat lähes välttämättömiä suurimpien seurojen peleihin. Jos tietää olevansa menossa huhtikuussa tiettyyn otteluun, niin kausikorteista sekä vieraskiintiöstä ylijäävät liput tulevat jäsenmyyntiin usein pari kuukautta ennen peliä. Jos lippuja on vielä jäljellä, tulevat ne yleiseen myyntiin kaksi tai kolme viikkoa ennen peliä. Usein matkat ovat tässä vaiheessa jo varattu, joten jos haluaa päästä katsomaan juuri tiettyä peliä, on seuran jäsenyys ehdottoman suositeltava. Kannattaa myös tarkistaa internetin syövereistä osoite www.stubhub.com. Sitä kautta voi lunastaa kausikorttilaisten lippuja yksittäisiin otteluihin, jos kausikortin haltija on estynyt pääsemään paikalle.
